1. Onko olemassa oikeutettua sotaa?
Sotilaalliset keinot ovat aina äärimmäinen ratkaisu ja aina vaikeasti
hyväksyttävissä. Silti ajattelen, että on olemassa tilanteita, joissa sitä
voidaan pitää oikeutettuna. Katson esimerkiksi, että maalla on oikeus
puolustautua toisen valtion hyökkäystä vastaan.
Hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa voin pitää myös hyökkäyssotaa
oikeutettuna. Näin voi olla vaikka silloin kun jossain maassa harjoitetaan
julmaa etnistä puhdistusta ja puuttumattomuuden seuraukset ovat
todennäköisesti väliintuloa vakavammat. Tällä perusteella saatoin hyväksyä
esimerkiksi Jugoslavian pommitukset.
Perinteinen oppi valtion itsemääräämisoikeudesta katsoo, etteivät
ulkovallat saa puuttua valtion sisäisiin asioihin, vaikka se kuinka
polkisi jonkin ihmisryhmän oikeuksia. Kun vastakkain ovat ihmisoikeuksien
kunnioittaminen ja valtion itsemääräämisoikeus niin panen enemmän arvoa
ihmisoikeuksien kunnioittamiselle.
2. Mitä mieltä olet ajatuksesta lisätä jälleen poliisin valtuuksia
terroristiuhan nimissä?
Tällä hetkellä meillä ei ole tarvetta poliisin valtuuksien lisäämiseen.
Poliisi on vasta saanut oikeudet muun muassa valeostoon ja
soluttautumiseen ja se riittäköön nyt. Poliisien valtuuksien lisääminen
merkitsee usein ihmisten perusoikeuksien rajoittamista, mikä on mielestäni
aina kyseenalaista.
On turha kuvitella terrorismin ratkeavan poliisin valtaoikeuksia
lisäämällä. Terrorismin vastaisen toiminnan painopisteen tulisikin olla
toisaalla: köyhyyden vähentämisessä, koulutuksen lisäämisessä, demokratian
edistämisessä ja ihmisoikeuksien vaalimisessa.
3. Mikä on mielestäsi realistinen aikataulu sille, että homoparit saisivat
perheen sisäisen adoptio-oikeuden? Vai tapahtuuko sellaista koskaan?
Uskon, että sisäinen adoptio vielä tulee. Henkilökohtaisesti toivon, että
se tapahtuisi mahdollisimman pian. Poliittisen ilmapiirin huomioon ottaen
realistinen arvio voisi olla seuraavan 5-10 vuoden kuluessa.
4. Ketä suomalaista elävää/edesmennyttä poliitikkoa arvostat ja miksi?
Kokeneista vaikuttajista ainakin Satu Hassia. Hän on joutunut toimimaan
monessa asiassa yksin ensimmäisenä esiinmarssijana. Aikoinaan esimerkiksi
Tampellan säilyttämisen puolesta tehty työ on vaatinut rohkeutta ja
itsensä altistamista. Ihailen sitä, kuinka Satu uskaltaa yksin lähteä
taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Hänen argumenttinsa ovat perusteellisia
ja asiatietonsa laajat. Lisäksi Satu on määrätietoinen ja sinnikäs vaikka
vastarinta olisikin kovaa.
Nuoremmasta polvesta kunnioitan erityisesti Oras Tynkkysen tapaa tehdä
politiikkaa. Hän perehtyy huolella niihin asioihin, joihin haluaa
vaikuttaa ja toimii nöyrästi itseään turhaan esiin tuomatta. Oras on jo
nyt tehnyt pitkäjänteisesti työtä uskomiensa asioiden eteen, joka on
nykypäivänä harvinaista. Oras osaa myös olla hyvin diplomaattinen ja
rakentava toimissaan. Hän on osannut yhdistää kansalaisjärjestössä ja
puolueessa toimimisen harvinaisella tavalla.
5. Minkä kirjan luit viimeksi?
Kesällä luin todella paljon kirjallisuutta ja nautin siitä suuresti.
Viimeksi luin Maarit Verrosen novellikirjajan Luotettava ohikulkija ja nyt
on loppusuoralla Bertrand Russellin elämäkerta Elämäni.
6. Katsotko paljon leffoja? Ovatko leffat kiinnostavampia kuin EU?
Elokuvat ovat perheemme yhteinen harrastus. Käymme usein
elokuvateatterissa ja viikottain vuokraamme videoita kotiin yhteistä
elokuvailtaa varten. Se on antoisa tapa irrottautua työasioista ja
heittäytyä kokonaan toisiin maailmoihin.
Euroopan unionin kehitys on kiinnostavaa, mutta se liittyy niin tiiviisti
työasioihin, että jos haluan rentoutua niin hyvä elokuva on huomattavasti
parempi vaihtoehto kuin direktiiveihin tutustuminen.
7. Mikä on Suomen paras lehti?
Lehdillä on niin monta eri tarkoitusta, että yhtä parasta on vaikea
nimetä. Kotiin meille tulee muun muassa Helsingin Sanomat, Hämeen Sanomat,
Vihreä Lanka, Suomen kuvalehti, Anna, Kotiliesi, Yliopisto-lehti ja Niin &
Näin. Eduskuntatyön työn myötä olen huomannut, että naistenlehdet voivat
olla todella rentouttavaa ajanvietettä.
|
