Vihreä Lanka: planeetan paikallislehti

Vihreän Langan toimittajat paljastavat parhaat ja pahimmat lomakokemuksensa:

Lena Björklund

Lena Björklund
Toimittaja

Paras:

”Jugoslavia 1972. Elämäni ensimmäinen etelänmatka. Maailman rauhallisin maa, jossa saattoi iltaisin kävellä kujilla kaikessa rauhassa. Mielettömän kaunis rannikko ja aina vaan aurinkoa.”

Pahin:

”Jugoslavia 1984. Matkustimme omalla autolla silloisen perheen ja miehen — saman, joka oli mukana myös vuoden 1972 matkalla — kanssa, ja josta olin juuri eroamassa. Päätimme avioliiton tällaiseen matkaan. Tunnelma oli hyvin ristiriitainen, välillä puhuttiin ihanasti koko ilta, välillä taas oli etäinen olo. Matkan huonous johtui tästä tunnelmasta. Kävimme Hvar-nimisellä saarella Jugoslaviassa, ja saari sinänsä oli ihana laventelin peittämä paikka.”

swirl

Anna Tommola

Anna Tommola
Toimittaja

Paras:

”Minulla on useita yksittäisiä kilpailevia hienoja hetkiä lomamatkoilta. Kun olin Budapestissa opiskelemassa, kävimme pääsiäislomalla parin asuntolakaverin kanssa Sloveniassa ja Kroatiassa. Liikuimme bussilla, mikä oli aika raskasta. Muistan erityisesti uuvuttavan kymmenen tunnin etapin Dubrovnikiin. Kun olimme perillä ja saaneet tavaramme majoitukseen, lähdimme kävelemään kohti vanhaa kaupunkia. Yhtäkkiä edessä oli kimalteleva Adrianmeri. Oli hämyisä ja lämmin huhtikuinen alkuilta, taivas ja talot olivat oranssinsävyisiä. Dubrovnikin vanha kaupunki on vaaleasta kivestä rakennettu pyöreä kokonaisuus, kuin meren ympäröimä helmi. Sillä hetkellä tuli mahtava onnellisuuden tunne, oli ihanaa kulkea siellä etsimässä syötävää.”

”Varhaisemman lomaelämyksen muistan perheeni automatkalta Eurooppaan, kun olin kolme ja puolivuotias. Yövyimme Saksassa leirintäalueella, jossa oli myös iso seurue bulgarialaisia kloppeja. Istuimme myöhään iltaan bulgarialaisten kanssa nuotiolla. He hemmottelivat meitä lapsia ja sain istua heidän sylissään, kun he soittivat kitaraa ja lauloivat. Lopulta meidät vietiin telttaan nukkumaan, ja ulkopuolella aikuiset jatkoivat kodikasta rellestystään.”

”Yksi hyvä muisto osuu keväälle 1999, kun kävin tsekkiläisessä Cesky Krumlovin pikkukaupungissa. Kaupunki on täynnä idyllisiä taloja ja sen halki virtaa S:n muotoinen joki. Haahuilin siellä kolme päivää, vaeltelin ympäriinsä mahdottoman kauniissa kaupungissa, istuskelin teellä tai oluella. Täydellistä lomaa.”

Pahin:

”Lapsuudesta on montakin muistikuvaa lomapettymyksistä. Usein niihin liittyy tavalla tai toisella oksennustauti — muistan eräänkin taideleirin, jolloin sairastin puolet ajasta. Aikuiselta iältä ei ole kovin paljon pahoja muistoja, koska olen varautunut siihen, että matkoilla voi joutua tinkimään vaatimuksistaan. Muistan yhden reissun, joka loppui antikliimaksiin. Vuonna 1997 reilasimme Itä-Euroopassa kavereiden kanssa. Matka oli ollut mukava, mutta paluumatkalla oli kolme ikävää yötä. Ensin kaverini ryöstettiin yöjunassa. Päänalusena ollut nahkatakki oli viillelty ja rahat viety. Sitten saavuimme sateiseen, kylmään ja ankeaan Gdanskiin, jossa maksoimme huiputusmäärän rahaa yöpaikastamme. Ja kaiken kruunasi matka myrskyssä meren yli Ruotsiin laivalla, jossa oli aivan kamala disko. Meidän oli pakko olla siellä, sillä voimme pahoin hytissämme. No, lopulta koko kurjuus meni hysterian puolelle, eli alkoi naurattaa.”

swirl

Jyrki Räikkä

Jyrki Räikkä
Päätoimittaja

”Loma on yleensä myönteistä aikaa, ja monesti muistot kultaavat ikävätkin lomakokemukset. Toisaalta upeillekin matkoille kertyy joitain kommelluksia.”

”Esimerkiksi häämatka Pariisissa alkoi railakkaasti, kun hotellin sänky hajosi heti altamme. Samalla reissulla kävimme myös maaseudulla Givernyssä, jossa sijaitsee museoitu Claude Monet'n koti. Takaisin lähtiessämme otimme australialaisen pariskunnan kanssa kimppataksin, ja saimme kuljettajaksemme paikallisen formulakuskin. Hän ajoi huimaa vauhtia, ohitteli kapealla tiellä ja puikkelehti rekkojen välissä. Jonkun täpärän ohituksen jälkeen kuljettaja hohotti, että "kuoleman jälkeen on aikaa odottaa". Onneksi matkakumppanit eivät osanneet ranskaa, enkä viitsinyt letkautusta heille matkan aikana kääntääkään.”

”Hieno matka oli myös Italiaan suuntautunut interrail, jonka aikana tuli käytyä kymmenkunta maata läpi. Toisaalta silläkin reissulla kaverilta varastettiin rinkka heti Berliinissä, mutta matka jatkui, kun otimme rinkkani sisällön yhteiskäyttöön. Roomassa minä puolestani jouduin taskuvarkaiden uhriksi, kun Vatikaanin edustalla lastensa kanssa kerjäävät naiset nappasivat taskustani lompakon. Lompsassa ei ollut kuin yhdelle päivälle varatut käteisvarat, mutta olin tyhmyyksissäni laittanut sinne myös rautatieasemalta saamani rinkan säilytyskuitin. Onneksi huomasin lompakon katoamisen heti kerjäläiset ohitettuani ja palasin heidän luokseen vaatimaan omaisuuttani takaisin. Kauhean kalabaliikin jälkeen lompakkoni ilmestyi tyhjästä katukiveykselle, ja sisältökin oli tallella. Episodista jäi aika ikävä ja ristiriitainen fiilis — varkauden kohteeksi joutuminen ei ole kivaa, mutta tietysti kerjäläiset olivat suuremmassa rahan tarpeessa kuin minä.”

”Samaiseen interrail-reissuun sisältyy myös yksi ikimuistoinen tunnelmakuva: Firenzessä kävelimme kaupungin laitamilla kukkulan rinnettä kohti renessanssihuvilaa muistuttavaa retkeilymajaamme. Oli lämmin ilta, ja kuutamossa puiden oksistossa parveili valtavat määrät pieniä lepakoita. Hetken romanttinen momentum meni tosin hieman hukkaan, kun meillä ei ollut naisseuraa matkassa.”

swirl

Laura Kosonen

Laura Kosonen
Toimittaja

Paras:

”Kuuban matka muutama vuosi on ollut yksi hienoimmista. Kiersimme ympäri maata reppu selässä. Kävimme pikkukylissä — Kuubassa voi yöpyä perheissä, mikä loi jännän tunnelman matkalle. Huipennus oli matkan viimeinen ilta Havannassa. Olimme kuulleet että Manic Street Preachersillä on keikka paikallisessa tilassa, jonka nimi tietenkin oli Karl Marx -teatteri tai jotain vastaavaa. Konsertti oli kutsuvierasesitys: puoluepamppujen lapsille oli jaettu lippuja, MTV oli paikalla ja niin edelleen. Menimme norkoilemaan paikalle tunteja ennen konserttia. Kuubassa asiat järjestyvät — saimme joltain nuorisojoukolta fiksattua kolmella dollarilla kaksi lippua. Konserttissa oli erikoinen tunnelma, yleisö ei selvästikään ollut oikein tottunut rockkonsertteihin. Yhtäkkiä Fidel Castro pamahti paikalle jostain sivuovesta. Se oli ällistyttävää, Castro kun on jotenkin sellainen televisioikoni. Siellä Castro sitten jammaili Rock ’n’ Roll Music -kappaleen tahdissa. Onnistuneen matkan hauska päätös.”

Pahin:

”Olin 17-vuotiaana päässyt kauhean kinuamisen jälkeen ensimmäistä kertaa yksin reilaamaan. Olin Pariisissa Ranskan kansallispäivänä 14.7. — juhlat olivat ihan mielettömät ilotulituksineen. Palasin retkeilymajaan metrolla, joka oli tupaten täynnä, kun joku laski kyynelkaasua junaan. Siitä seurasi paniikki, koska vain vähän aikaisemmin oli Tokion metrossa ollut sariinikaasuhyökkäys. Se oli kauheaa, tunsin etten saanut vedetyksi henkeä. Jotenkin pääsin kyllä metrosta ulos. Meinasi siinä tulla äitiä ikävä.”

”Toinen ikävä, mutta myös huvittava muisto liittyy viiden vuoden takaiseen New Yorkin -matkaan poikaystäväni Juhan kanssa. Sain heti toisena matkapäivänä ruokamyrkytyksen. Olimme yötä Harlemissa vähän epämääräisessä paikassa, ja meidän oli tarkoitus vaihtaa hotellia heti aamulla. Juhan piti sitten aamulla lähteä etsimään lääkettä minulle. Hän oli harhaillut hetken aikaa Harlemin kaduilla ja tavannut sitten ison mustan miehen, jolta oli kysäissyt ”Excuse me — I need drugs”. Kaveri oli muitta mutkitta pyytänyt Juhan autoonsa, jossa Juhalle alkoi valjeta, että sanamuodossa olisi ollut tarkentamisen varaa. Mies kuitenkin ajoi Juhan apteekin eteen ja neuvoi vielä reitin takaisin hotellillekin.”

swirl

Kaarina Järventaus

Kaarina Järventaus
Toimittaja

Paras:

”Lapsuuden pitkät kesälomat Porkkalassa olivat tietysti parhaita. Pystyimme viettämään pitkiä lomia isän työn ansiosta. Porkkalassa oli ihana luonto — nyt ne paikat on ihan täynnä mökkejä. Mutta silloin saattoi kulkea pitkin metsiä ja kukkaniittyjä. On hienoa, kun on saanut viettää lapsuuden kesät paikassa, josta tuntee jokaisen kiven ja kannon.”

Pahin:

”Ensimmäinen etelän matka opiskelijana, menin Portugaliin viikoksi pakettimatkalle. Ilma oli kylmä, hotelli oli tosi epäsiisti ja esitteen ihana uima-allas remontissa. Olin opiskellut portugalia, mutta koska kyseessä oli turistikylä, siellä ei ollut edes portugalinkielisiä sanomalehtiä, paitsi urheiluaiheisia. Reissu oli pettymys.”

swirl

Antti Kivimäki

Antti Kivimäki
Toimitussihteeri

Paras:

”Vuosi sitten olin espanjalaisen ystävättären kanssa käymässä Tallinnassa. Olimme yhden yön perillä, se oli yksinkertainen matka, ei hirveän suunniteltu. Jotenkin Tallinna vaikutti kauhean viehättävältä. Haahuilimme päämäärättä ja ajauduimme paikasta toiseen. Ajoimme esimerkiksi bussilla johonkin lähiöön ja menimme siellä supermarkettiin katsomaan, millaisia ruokia siellä on kaupan. Tallinna näyttäytyi satumaisena paikkana. Koska prosessoin koko ajan kaiken espanjaksi, tuntui että oli tosi kaukana suomalaisesta todellisuudesta.”

Pahin:

”Parin kuukauden yhdistetty loma- ja reportaasimatka Etelä-Amerikkaan oli aika raskas. Kun on vaalean näköinen, kaikki luulevat siellä usalaiseksi. Jos paikallisille puhui espanjaa, he vastasivat aina englanniksi takaisin. Köyhyyttä näki siellä paljon — ihmiset pitivät rikkaana. Yövyimme kolmen tähden hotelleissa. Koetimme välttää näitä reppumatkailijoiden paikkoja, joissa hengataan muiden reppumatkailijoiden kanssa ja joissa aina soi sama Bob Marleyn kappale. Ja ihastellaan kuinka kaikki on halpaa. Tunsin Etelä-Amerikassa olevani ylhäältä alaspäin -asetelmassa, jossa koin syyllisyyttä paikallisten köyhyydestä.”

”Erityisen raskasta reissussa oli bussimatka Paraguayn Asunciónista Bolivian Santa Cruziin. Lippuja ostettaessa meille kerrottiin, että matka kestää 20 tuntia ja bussin penkit taipuvat vuoteeksi. Kun menimme bussiin, huomasimme että se oli rähjäinen — Suomessa niin rähjäisiä busseja ei ole ollut 20 vuoteen. Lopulta matka kesti 30 tuntia ja tie oli kuin suomalaista mökkitietä. Söimme matkapahoinvointitabletteja, jotka aiheuttivat tyhjän horteisen olon, jota kesti vielä pari päivää perilläkin. Lisäksi matkatoverini sai ripulin — jouduin aina välillä sanomaan kuskille että ’toverini täytyy pitää päästä asioille’, ja sitten bussi pysähtyi ja kaveri juoksi sellaiselle piikkipensasaavikolle.”

swirl

Etusivu

Taustaa

Yhteystiedot

swirl

Kuumat langat

Kuukauden vieras

Kysy Enolta

Yleisönosasto

Arkisto

swirl

Tilaukset

Mediakortti

Töitä tarjolla

Linkit