1. Olet aktiivisesti mukana monenlaisessa toiminnassa. Miten huolehdit
omasta jaksamisestasi?
”Asiat, joissa olen aktiivinen, ovat kestoprojekteja. Olen seurannut niitä
– esimerkiksi kehityskysymyksiä, ympäristönsuojelua, tasa-arvoa,
kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantamista – kauan ja
osaamispääomaa tarvitsee lähinnä päivittää, kun asia taas tulee
ajankohtaiseksi. Innostuksen säilyttäminen on jaksamiselle tärkeää ja pitää
kyynisyyden peikon loitolla.
– Säästän itseäni yrittämällä olla kiihtymättä
turhanpäiväisistä asioista, arvostan rauhallisuutta ja tarkkaavaisuutta –
peruna vanhasta kiinnostuksestani itämaiseen elämänfilosofiaan. Asioita
pitää tarkastella monelta puolelta ja pyrkiä tasapainoiseen käsitykseen. Ja
lopuksi, jos kannan papereita illaksi ja viikonlopuksi kotiin, jätän ne
usein lukematta.”
2. Mitä vihreät aikovat tehdä pakollisen metsänhoitomaksun sekä puunkorjuun
kilpailua vääristävän pystykauppajärjestelmän poistamiseksi?
”Metsänhoitomaksusta voi vapautua jo nyt, kun pystyy osoittamaan, että
metsänhoito on ammattimaisesti hallinnassa. Olen kuitenkin ylipäätään
suhtautunut kriittisesti nykyiseen metsänhoito-organisaatioon, jossa on
päällekkäisyyttä metsänhoitoyhdistysten ja metsäkeskusten yksityisen puolen
toimialojen kesken. Asia ei muutu tällä vaalikaudella, sillä keskusta on
ilmoittanut näin. Joten asiaan palattaneen seuraavissa
hallitusneuvotteluissa.
Nykyiselle puunostajien pystyostomallille ei kukaan voine poliittisesti
mitään. Jos myyjät tekisivät myyntiboikotin, niin se purisi. Jossain määrin
kuitenkin tehdään nytkin hankintakauppoja.”
3. Onko mielestänne suojelupoliisin viimeaikainen toiminta (tapaus Rusi)
ollut täysin oikeusvaltion periaatteiden mukaista ?
”Ei. Suojelupoliisi on sivuuttanut monia oikeusvaltion periaatteita. Tieto
esitutkinnasta vuosi lainvastaisesti julkisuuteen poliittisesti ilmeisen
tarkoitushakuisella tavalla. Supo osoitti anteeksiantamatonta
ammattitaidottomuutta itse esitutkinnassa, kun tehtyjen selvitysten ja
viimeistään Saksasta saadun virka-avun olisi pitänyt osoittaa, että Alpo
Rusi on Stasin uhri eikä yhteistyökumppani. Olen ylpeä siitä, että olen
voinut tukea Alpoa hyvin läheltä hänen piinaavassa tilanteessaan. On myös
syntynyt verkosto, joka haluaa edistää Suomen lähihistoriaan kohdistuvaa
menneisyydenhallintaa muun muassa vapaan kansalaisfoorumin muodossa.
Olen ehdottanut, että valtioneuvosto edesauttaisi riippumattoman
asiantuntijaryhmän perustamista selvittämään monia oikeutetusti
askarruttavaa kysymystä niin sanotuista Stasi-listoista, joka tulisi
oikeudenmukaisesti ja perusteellisesti tutkittua. Näin voitaisiin toteuttaa
presidentti Halosen jo vuosi sitten toteama tarve noudattaa asiassa
mahdollisimman suurta avoimuutta.
Ikävää on, että Suomen hallitus ja presidentti reagoivat vain ulkopuolelta
tulevaan paineeseen selvittää päivänvaloa kestämättömiä asioita. Simon
Wiesenthal-instituutin pyyntöön juutalaisten luovuttamisesta sodan aikana
Gestapolle syntyi päätös päivässä, kun professori Heikki Ylikangasta
pyydettiin selvittämään, mitä oikein tapahtui. Suhtautuminen Suomen
korkeallakin tasolla tapahtuneeseen yhteistoimintaan Neuvostoliiton ja sen
liittolaismaiden kanssa on tähän verrattuna silmiinpistävän välttelevää.
Suomessa olisi aika osana kansallista menneisyydenhallintaa laatia
seikkaperäinen selvitys valtiollisen poliisin toimintatavoista ja
-kohteista toisen maailmansodasta lähtien. Onkin outoa, että
naapurimaissamme Ruotsissa ja Norjassa näin on toimittu. Suomessa ei
nähtävästi haluta katsoa totuutta silmiin.
Odotan, että suojelupoliisia valvova eduskunnan perustuslakivaliokunta
vihdoinkin ryhtyisi näissä asioissa toimiin eikä väistelisi niitä.”
4. Metsätalous ja porotalous ovat pahoissa ristiriidoissa Ylä-Lapissa. Jopa
Greenpeace on mukana sopassa. Miten elinkeinot voisi sovittaa yhteen
Ylä-Lapin metsissä?
”Ylä-Lapissa paliskuntien ja metsätalouden edut ovat olleet ristikkäisiä jo
useita kymmeniä vuosia. Vaikka toisin yleisesti luullaan, Lapin metsien
suojelun taso ei ole kovin korkealla tasolla. Vanhojen metsien kadottua
ovat hävinneet myös poroille tärkeät luppolaitumet.
Hakkuita Ylä-Lapin valtionmailla tulisikin siirtää ja vähentää siten, että
tärkeät erämaametsät ja porolaitumet saadaan säästettyä. Tämä voidaan
toteuttaa esimerkiksi keskittämällä hakkuita jo nykymetsätalouden
käsittelemiin metsiin, hakkuiden välialueille ja harvennuksiin. Toinen
vaihtoehto voisi olla poliittinen päätös siitä, ettei valtion metsätalouden
Ylä-Lapissa tarvitse välttämättä olla lyhyellä tähtäimellä
liiketaloudellisesti kannattavaa. Ylä-Lapin metsänhoitoalueen tärkeimmiksi
tehtäviksi voitaisiinkin nimetä metsistä riippuvaisten työpaikkojen
säilyttäminen ja luonnonsuojelu.
Eräs ongelma on myös, että pitkälti luontaistalouden piiriin kuuluvalla
poronhoidolla ei ole tunnustettua reaalista maankäyttöoikeutta laitumiinsa.
Maankäyttökilpailun kautta poronhoito menettääkin jatkuvasti
laidunalueitaan. Esimerkiksi kestävän kehityksen toimikunnassa lokakuussa
puhunut saamelaisten edustaja Pekka Aikio korosti, että alkuperäiskansan
jäseninä saamelaisilla tulisi olla päätösvaltaa kulttuurinsa aineellisena
perustana olevaan maankäyttöön jo valmisteluvaiheessa.
Neuvottelulähtökohtien oikeudenmukaisuuden kannalta olisi tärkeää, että
hakkuista paliskuntien tärkeiksi osoittamilla porolaitumilla luovutaan,
kunnes yhteiseen ratkaisuun on päästy. Mikäli hakkuut jatkuvat nykyisen
kaltaisina, osapuolten välillä voi olla vaikeaa saavuttaa ratkaisun
kannalta välttämätöntä luottamusta.
Lopulta on tärkeää muistaa, että poronhoitoa ja metsätaloutta
tarkasteltaessa kyse ei ole vain kahdesta elinkeinosta. Poronhoito on
tärkeä osa saamelaista elämäntapaa.
5. Aiotko vielä joskus palata europarlamenttiin?
”Nyt ei ole sellaisia suunnitelmia. Paluu eduskuntaankin tuntuu mukavalta,
koska olen taas mukana suomalaisen yhteiskunnan keskusteluissa.”
|
