Pääkirjoitus
Päivi Sihvola
Tarvitsemme Linuxin
Suomalainen käyttöjärjestelmä opettaa kunnioittamaan demokratian voimaa.

BIODIVERSITEETIN ARVOA ei nykyisin tarvitse paljon todistella. Vaikka politiikastakin löytyy tupajumi-ajattelijoita, niin on yleisesti hyväksytty se periaate, että luonnon monimuotoisuus on ihmiskunnallekin henkivakuutus. Sitä suuremmalla todennäköisyydellä maapallo pysyy elinkelpoisena, mitä enemmän erilaisuutta ja vaihtoehtoisia ratkaisuja ekosysteemit kätkevät sisäänsä. Yhden totuuden poliittinen kulttuuri taas on vähän niin kuin puupeltoa – yhden lajikkeen monotoniaa. Se saattaa olla tehokas tapa tuottaa päätöksiä tai perunaa lyhyellä aikavälillä, mutta ajan oloon se on erittäin haavoittuvainen.

Muulloinkin kuin vaalien aikaan toimiva poliittinen järjestelmä olisi siis sellainen, joka kanavoisi mahdollisimman paljon sitä tietoa ja kokemusta, joka on kansalaisilla – hyödyntäisi arkipäivän "sosiodiversiteettiä".
    Äimistyttävän yksioikoisesti julkinen keskustelu on kuitenkin juuttunut puhumaan vain kolmesta suurimmasta puolueesta. Etenkin Helsingissä tämä on naurettavaa, jos sillä kolmannella suurella puolueella tarkoitetaan keskustaa. Millainen olisi Suomi, jossa poliittinen ajattelu tiivistyisi vain kokoomuksen, keskustan ja sosiaalidemokraattien puoluekoneistojen terävimpään päähän? Kuinka paljon "yhteiskunnan monimuotoisuutta" sisältyi puheenjohtajien Paavo Lipposen, Sauli Niinistön ja Esko Ahon yhteiseen vaalitenttiin?

Paljon on pohdittu sitä, millaisia mahdollisuuksia tietoyhteiskunta voi avata demokratialle. Monimuotoisuuden hyödyntämisessä meillä voisi olla oppimista Linux-käyttöjärjestelmästä.
    Tietenkään ei voi yhtään vähätellä Linus Torvaldsin näkyä ja kykyä, mutta ratkaiseva merkitys on myös sillä, että käyttöjärjestelmää testataan ja hiotaan koko ajan miljoonissa kodeissa ja konttoreissa. Käyttäjillä on periaatteessa yhtäläiset lähtötiedot – systeemi on pitkälti itseohjautuva ja itseään korjaava.
    Onko täysin utopiaa ajatella, että "yhteiskunnallinen tuotekehitys" voisi omaksua piirteitä tästä prosessista? Tuskin tämä on kovin paljon epärealistisempi ajatus kuin Linuxin tarina: kesätöitä ilman jäänyt nuorimies jossakin Euroopan laidalla alkaa aikansa kuluksi ihmetellä, miksi PC:n käyttöjärjestelmillä ei saada koneista täysiä tehoja irti ja päätyy haastamaan maailman ohjelmistojättiläisen, Microsoftin.

Yhtäläisyyksiä ei tietenkään voida vetää loppuun asti. Ihminen ei ole kone, eikä yhteiskuntakaan. Sen Linuxista voi kuitenkin oppia, että paljon potentiaalia on tuolla jossakin. Systeemi joka osaa ja kykenee hyödyntämään tämän monimuotoisuuden, on vahva ja joustava etenkin murroksessa, ja sitä lajia näyttää olevan riittävästi tulossa.
    Koneet ja verkot eivät kuitenkaan yksin riitä aidon kansalaisyhteiskunnan luomiseen. Enemmän ratkaisevat arvot ja halu vuorovaikutukseen. Niistä näissäkin vaaleissa kysymys. o



ETUSIVULLE