Alustava tilinpäätös / Vihreä Lanka 26.2.1999

Alustava tilinpäätös
Asialla
Pekka Haavisto on ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri.
Pekka Haavisto
SIITÄ ON KOHTA neljä vuotta, kun vihreiden hallitusneuvotteluryhmä oli vähällä lyödä hanskat tiskiin. Lipposen hallituksen ohjelmaan ei tahtonut löytyä riittävän tiukkaa kirjausta energia- ja ympäristöverojen korotuksesta ja tuloverojen laskemisesta hallituskauden aikana.
    Teollisuus ja työnantajat Etelärannassa lobbasivat voimakkaasti tällaista kirjausta vastaan. Teksti kuitenkin saatiin, ja vihreiden hallitustie aukesi – ensimmäisenä vihreänä puolueena Euroopassa.
    Ydinvoimakysymys oli saatu järjestykseen sopimalla, että uusi hallitus ei tee esitystä viidennen ydinvoimalan rakentamisesta. Niin ympäristövero- kuin ydinvoimasitoumukset hallituksessa pitivät – hallituskumppaneiden ajoittaisesta natinasta huolimatta.
    Hallituksen päätavoite oli maan talouden kuntoonsaaminen ja työttömyyden puolittaminen 90-luvun alun taloudellisen kriisin jäljiltä. Työllistämistavoitteessa onnistuttiin kahden kolmasosan verran – velkakierteen katkaisussa vähän paremmin. Näihin tavoitteisiin kaikki hallitusryhmät sitoutuivat.
    Vihreiden kannalta oli tärkeää, että ennen kaikkea Pohjois- ja Itä-Suomessa saatiin myös uusia ympäristötöitä työllisyyshankkeiden piiriin.

Natura suojeli
uhanalaiset lajit

Hallitusneuvotteluissa tuli yksi häviö, joka myöhemmin saatiin kovalla työllä muutettua voitoksi: kehitysapuvarat päätettiin ensin jäädyttää vuoden 1995 markkamääräiselle tasolle, mutta uusi kehitysyhteistyön periaatepäätös asetti tavoitteeksi 0,4 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2000.
    Tämä toi hallituskaudella noin puoli miljardia markkaa lisää kehitysyhteistyöhön. Ihmisoikeuksien ja ympäristöhankkeiden asemaa kehitysyhteistyössä vahvistettiin.
    Ympäristönsuojelussa hallituskauden urakkana oli vanhentuneen lainsäädännön uusinta. Vuosisadan alkupuolelta olleet luonnonsuojelu- ja metsälait uusittiin kestävän kehityksen periaatteen mukaisiksi.
    Tänä keväänä eduskunta hyväksyi uuden rakennuslain, jossa huipentui lähes 30 vuoden valmistelutyö. Marketrakentamista hillitään nyt ensimmäistä kertaa Suomessa.
    Uusista suojeluohjelmista tärkeimmät ovat 300 000 hehtaarin vanhojen metsien suojeluohjelma ja 12 prosenttia Suomen pinta-alasta kattava Natura 2000 -ohjelma, jonka painopiste on Etelä-Suomen uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojelussa. Saimaannorpat ja valkoselkätikat eivät enää ole lainsuojattomia.
    Nitraattidirektiivi toi suomalaiselle maataloudelle ensimmäiset lakisääteiset vesienkuormitusrajoitukset. Vesiensuojelun tavoiteohjelma puolittaa päästöt Itämereen ja järviin vuoteen 2005 mennessä. Se ei vielä pelasta Itämerta, jossa vanhojenkin ravinteiden määrä ylittää ekologisen kestokyvyn.
    Vielä tänä keväänä on hallituksessa väännetty kättä Kioton ilmastosopimuksen toimeenpanosta. Teollisuudelle, energiantuotannolle ja liikenteelle tulee selvät hiilidioksidipäästörajat vuoteen 2010 mennessä.
    Ensimmäisiä yhteistoimeenpanohankkeita eli päästövähennysten toteuttamista rajojemme läheisyydessä valmistellaan nyt Viron kanssa. Suomi on aktiivisesti mukana kasvihuoneilmiön torjunnassa.

Demokratia
ei aina ole helppoa

Ranskalaisina viivoina vihreiden neljän vuoden hallitusrupeama näyttää hyvin yksinkertaiselta: hallitusohjelmassa asetetut tavoitteet saavutettiin. Jokaisen eteen jouduttiin kuitenkin paiskimaan töitä hiki hatussa.
    Natura 2000 -ohjelman kiihkeimmissä vaiheissa hallituskumppanit eivät aina olleet avuksi – päinvastoin. Tupajumi- ja torakkahorinoilla pyrittiin vähättelemään Suomen vastuuta omien uhanalaisten lajiemme suojelusta.
    Vihreisiin kohdistui alussa epäily, voiko vihreiden avoin ja vailla ryhmäkuria oleva päätöksenteko toimia hallitusyhteistyössä. Se toimi. Kaikki asiat käsiteltiin eduskuntaryhmässä ja Vihreän liiton hallituksessa, ja näistä haettiin myös valtuutus valtioneuvostossa tehtyihin ratkaisuihin. Kaikissa ryhmissä ei tällaiseen avoimuuteen ole totuttu.

Resepti löytyi
keittokirjasta

Vaikein kysymys hallituskaudella oli Emu-ratkaisu. Siihen ei hallitusohjelmassa sitouduttu, ja vihreät olivat olleet kahdella kannalla jo kansanäänestyksessä Suomen EU-jäsenyydestä. Emustakin oli voimakkaasti erilaisia näkemyksiä.
    Tein elämäni erikoisimman lentomatkan keskeyttäessäni kehitysyhteistyökierroksen Keski-Amerikassa osallistuakseni Vihreän liiton valtuuskuntaan. Ajatukset täytyi keskittää demokratiaan, ei lentokilometreihin.
    Matkalukemisena oli buddhalainen keittokirja. Se helpotti. Opin, että hyvässä sopassa on vähän kaikkea, mutta korkealuokkaisina aineksina.

Ympäristöluvat odottavat
Jäikö jotakin tekemättä? Myönnän, että yksi asia harmittaa. Suomessa on tarkoitus siirtyä ympäristöluvissa yhtenäisjärjestelmään, jossa teollisuuslaitokset hakevat ilma- ja vesilupia yhdeltä luukulta.
    Tätä koskeva lakiehdotus on jo valmiina, mutta jotkut hallituskumppaneista eivät halunneet sitä eduskuntaan vaalien alla. Seuraava ministeri löytää esityksen valmiina kirjoituspöydän vasemmasta pöytälaatikosta. Jos hän pitää kiirettä, uusi laki on voimassa jo 1.3.2000.

Vaalien tulos
ratkaisee hallituspohjan

Eduskuntavaaleihin mentäessä hallituspohjasta ei kannata valaa kannuja ennen vaalituloksen selviämistä. Varsinkin vihreät ovat oppineet, että gallup-luvut eivät koskaan ole sama asia kuin vaalitulos. Paljon riippuu vaalityöstä.
    Puolueisiin katsomatta kaikki tietävät, että uusi hallitus pitäisi neuvotella kasaan hyvin nopeasti, koska Suomen EU-puheenjohtajuustehtävät ja niihin paneutuminen odottavat.
    Vihreillä on vaaleihin lähdettäessä selkeä tilanne. Meillä on jo historiaa: 12 vuotta oppositiossa, neljä hallituksessa. Meillä on näyttöä sekä hyvästä ohjelmallisesta työstä että ohjelman täytäntöönpanosta silloin, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus.
    Ympäristökysymysten lisäksi vihreiden tavaramerkkejä ovat olleet koulutusyhteiskunta ja lapsiperheiden aseman parantaminen.

Kysy ehdokkaan arvoista
Vaalien lähestyessä monet ihmiset nykäisevät hihasta ja kysyvät neuvoa: miten löytäisin sen oikean ehdokkaan, jota uskallan äänestää? Vaalilupauksista kun ei koskaan tiedä...
    Minulla on vain yksi neuvo: yksittäisten lupausten sijaan kannattaa kysyä ehdokkaiden arvoista ja ajattelusta. Niiden pohjalta tapahtuvat politiikassa myös ne ratkaisut, joista ei vaalien hetkellä vielä tiedetty. o


ETUSIVULLE