Kirjeitä ja keskustelua / Vihreä Lanka 19.2.1999

Kirjeet
Tekeekö mieli sanoa? Kirjoita Lankaan, mutta lyhyesti. Tarvittaessa toimitus lyhentää tekstiä. Nimimerkkikirjoituksia emme mielellämme julkaise.
Osoite: Eerikink. 27, 00180 Helsinki
Fax: (09) 693 3056
Sähköposti: lanka@vihrealanka.fi
Maatalous elää eliitin ehdoilla

On ekologisen modernisaation aika.

Suomen maatalouden päämääränä oli pitkään omavaraisuus, joka kotieläintuotteissa saavutettiin 1950-luvulla ja viljassa vasta 1960-luvulla. Tämän jälkeen kehitystä on hallinnut teknopoliittinen malli, joka on edistänyt maatalouden taloudellista tehokkuutta teknologian, luonnontieteiden, pääoman ja politiikan avulla.
    Siitä alkaen on maatalouspolitiikassa ollut perusristiriita, kun yhteiskunnallisena ongelmana pidettyä tuotannon ylijäämäisyyttä on yritetty ratkaista tuotantoa tehostamalla. Tuottavuutta nostaneet innovaatiot eivät ole hyödyttäneet maanviljelijöitä, vaan niistä saatu hyöty on laskenut ruoan hintaa ja siten myös tuottajahintoja. Viljelijöiden on täytynyt lisätä edelleen tuotantoa, jotta he ovat voineet maksaa investointinsa ja säilyttää tulotasonsa.
    Tällä vuosikymmenellä alkoi jo näkyä merkkejä teknopoliittisen mallin murtumisesta ja maatalouden ekologisen modernisaation alkamisesta. Euroopan unionin myötä lisääntynyt suora tulotuki vähentää periaatteessa tuotannon tehostamisen tarvetta. Ympäristötuki on tarkentanut lannoitteiden käyttöä. Luomun erityistuella on lisätty väkilannoitteitta ja torjunta-aineitta viljellyn pellon osuus viiteen prosenttiin kokonaispeltoalasta.
    EU-jäsenyys aiheutti Suomessa kuitenkin rakennemuutoshysterian. Koska unionissa tilojen maataloustulon odotettiin pienenevän 40 prosenttia, yksittäisten tilojen tulotason säilyttäminen aiottiin turvata karsimalla se määrä tiloista pois. Järkyttävää on ollut seurata, miten tähän silmänkääntötemppuun on suhtauduttu täydellä vakavuudella. Ensi töikseen maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä poisti pienemmille tiloille suunnatun pinta-alalisän. Sukupolvenvaihdoslainat ja investointituet on kohdistettu suuremmille tiloille mielivaltaisesti määriteltyjen hehtaari- ja kotieläinmäärien perusteella.
    Kukaan ei näytä olevan kiinnostunut, mitä kylmästi syrjäytettävälle maaseutuväestön osalle tapahtuu. Tällä vuosikymmenellä pienemmät, eurooppalaisittain aivan keskikokoisetkin tilat häviävät Suomessa tietoisen politiikan eikä niinkään liiketaloudellisen logiikan seurauksena. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaate ei totisesti tähän politiikkaan enää kuulu.
    Ympäristöliike on ehkä niin vieraantunut maaseudun arkisesta elämänmenosta, ettei se liene edes huomannut tätä maatalouden onnetonta rakennekehitystä. Hemilän johtama maatalouspoliittinen eliitti on myös ilmeisen suunnitelmallisesti vaimentanut ympäristöväen kritiikin suuntaamalla ympäristötuen erityistuen muodossa luomuviljelylle pienen osan maataloustuesta.
    Luomuviljely on varmasti myönteinen ilmiö tietynlaisena edelläkävijänä, mutta ympäristövaikutusten kannalta tavanomaisen viljelyn ekologinen uudistaminen on kuitenkin avainasemassa. Vihreä konsumerismi uusklassisen talousteorian hengessä ei maatalouden ympäristöongelmia ratkaise. Tavanomaisia ihmisiä ruokkiva tavanomainen maatalous tarvitsee omat poliittiset aloitteensa, jotka nyt siis näyttävät taas liukuvan kauas tulevaisuuteen. Hemilän kaltaiset suurtilamaatalouden kannattajat puhuvat mielellään "rakennekehityksen" välttämättömyydestä, millä siis tarkoitetaan pienempien tilojen eliminoimista.

Mikko Hovila
Somero



ETUSIVULLE