Viikon visiitti
Ulla Anttila

Vammainen lapsi tarvitsee palveluita
Kunna aliarvioivat vammaisten lasten tarpeita.

ERÄÄNÄ TAMMIKUISENA iltana Turussa keskustelin Janina Anderssonin ja monien vammaisten lasten vanhempien kanssa kysymyksestä, saavatko vammaiset lapset tarvitsemiaan palveluita. Ilta oli ainutkertainen: toisin kuin monissa poliittisissa tilaisuuksissa, tässä etsittiin aidosti ratkaisuja, joilla helpotettaisiin vammaisten lasten ja heidän perheittensä elämää.
    Nykytietämyksen mukaan vammaisten lasten varhaiskuntoutus on ensiarvoisen tärkeää. Myös perheiden tukeminen hyvän vuorovaikutussuhteen syntymiseksi lapsen kanssa sekä kotona tapahtuvan kuntoutuksen edistämiseksi on välttämätöntä. Vammainen lapsi on ensisijaisesti lapsi. Jokaisella vanhemmalla pitäisi olla mahdollisuus hyväksyä hänet lapsekseen sellaisenaan – ja olla myös ylpeä hänestä.

Monille vammaisille lapsille monipuolinen päiväkotielämä on keskeinen osa kuntoutusta. Päiväkotihenkilöstön jatkokoulutus vammaisten lasten huomioon ottamisessa on jatkuva prosessi jo siksikin, että uutta tietoa kuntoutuksesta tulee koko ajan lisää.
    Osa vammaisista lapsista joutuu kärsimään siitä, ettei heidän vammastaan ole olemassa riittävästi tietoutta edes niin sanotuissa asiantuntijapiireissä. Esimerkiksi autismi ei ole, toisin kuin aiemmin uskottiin, psykiatrinen vaan neurologinen sairaus. Valistustyössä avainasemassa ovat viranomaisten lisäksi kansalaisjärjestöt, tässä kysymyksessä Autismiliitto.

Vammaispalvelulaki ei ota riittävästi huomioon vammaisia lapsia ja heidän monipuolista kuntoutustaan. Osa kuntien toteuttamista säästöistä on valitettavasti kohdistunut vammaisiin lapsiin. Kunnat epäävät lapsilta usein vammaispalveluita, koska he eivät ole vielä itsenäisiä ja heidän tarpeitaan aliarvioidaan. Vammaispalvelulakia ja sen tulkintoja on näiltä osin muutettava lapsiystävällisemmiksi.
    Eduskunnan lasten puolesta -ryhmä on kaavaillut, että tulevissa hallitusneuvotteluissa sen jäsenet vaativat vammaisia ja pitkäaikaissairaita lapsia koskevan erillislainsäädännön toteuttamista ja kirjaamista hallitusohjelmaan.

Yli puolet kansanedustajista allekirjoitti viime syksynä lakialoitteeni vammaisten lasten aseman parantamiseksi. Tämä on vahva viesti sen puolesta, että eduskunta pitää tärkeänä käytännön keinojen löytämistä vammaisten lasten ja heidän perheittensä elämän helpottamiseksi.
    Palvelu- ja tulonsiirtojärjestelmän hajanaisuus on ongelma vammaisten lasten perheille. Tähän lainsäädännön yhtenäistäminen olisi osavastaus.
    Olen tiedustellut kirjallisessa kysymyksessä ministeri Terttu Huttu-Juntuselta, eikö vammaisen lapsen perheelle voitaisi tarjota vapaaehtoisuuteen perustuvaa yhteyslomaketta, jonka saatuaan viranomaiset olisivat velvollisia ottamaan yhteyttä perheeseen palveluista ja tulonsiirroista tiedottaakseen. Valitettavasti ministerin vastaus oli kielteinen, vaikka hän myönsikin ongelman polttavuuden. o



ETUSIVULLE