Kolumni
Hannu Katajamäki

Onneton päivä
Viisikymppinen rockin ystävä viskataan pois radioaalloilta.

YKSI VIIKON KOHOKOHDISTANI on ollut sunnuntaiaamu kello kymmenestä kahteentoista. Tuolloin on tullut Radiomafiasta Jake Nymanin Onnenpäivä. Jake ei ole lennokas juontaja, mutta hän valitsee musiikkia hyvällä maulla ja virittää puheillaan juuri oikeita muistikuvia ja mielleyhtymiä. Olen lepuuttanut mieltäni Jaken ohjelman aikana.
    Onnenpäivä lopetettiin tammikuun lopussa. Ehkä Onnenpäivä erottui liiaksi Radiomafian profiilissa. Muiden nuorisokanavan juontajien ei enää tarvitse olla kateellisia Jaken ohjelmalle, kun Jaken ohjelmaa ei enää ole.
    Minun sunnuntaiaamuistani on tullut kuitenkin onnettomia. Laiha lohtu on, että Onnenpäivä ei ole loppumassa kokonaan. Se siirtyy sunnuntaisin Radio Suomen taajuudelle. Ajankohdaksi tulee 13.10 ja kestoksi vajaa tunti. Entiseen Onnenpäivän aikaan Radio Suomesta tulee iskelmiä tai urheiluselostuksia.

Onnenpäivä oli symbolisesti tärkeä radio-ohjelma. Se tuli parhaaseen kuunteluaikaan ja se oli selkeästi profiloitu ensimmäisen rocksukupolven maun mukaiseksi. Ohjelman lopettaminen ja siirtäminen vähemmän hyvään kuunteluaikaan oli Yleisradiolta selkeä ohjelmapoliittinen viesti: emme ole kiinnostuneita 40 vuotta täyttäneestä rocksukupolvesta - ellei iskelmä tai kaksikymppisten makuun tehty ohjelma kiinnosta, pysykää poissa kanaviltamme.
    Ihmettelen, että Onnenpäivän kohtuuton kohtelu ei ole aiheuttanut laajoja vastareaktioita. Olenko minä muka ainoa viisikymppinen rockmies tässä maassa, jonka syvimpiä tuntoja Onnenpäivän tyly kohtalo kirpaisi ?

Jo riittää. On käynnistettävä keskustelu ylen radio-ohjelmista. Onko kohtuullista, että Ylen tehtävään ei kuulu oman sukupolveni palvelu ? Olen kyllästynyt teknon epä-älylliseen poljentoon, huutaviin nuorisojuontajiin, iskelmä- ja liikenneradioihin, urheilutulosten luentaan, merisäähän sekä Kustaa Vilkunan etunimikirjasta, iltapäivälehtien selailusta ja kuuntelijoiden puheluista ohjelmaideansa ammentaviin maakuntaradioiden toimittajiin.
    Haluaisin kuulla enemmän oman sukupolveni ääntä: hyvin tehtyjä ohjelmia monipuolisista aiheista, henkevää puhetta, 60- ja 70-luvun rockia sekä toimittajia, jotka arvostavat kaltaisiani ihmisiä.

Radio Novaa markkinoitiin Radiomafian ja Radio Suomen unohtamien ryhmien kanavaksi. Itselleni ei Novakaan ole vaihtoehto. Musiikki on särmätöntä taustahuminaa ja puheohjelmat musiikkiefektien taustoittamaa sorinaa.
    Mikä minua vaivaa, kun mikään ei kelpaa? Onko minulla malka omassa korvassa? o



ETUSIVULLE