Viikon visiitti
Maaria Haikarainen

Imago-ongelmia

Ammattikorkeakoulussa paino on edelleen ensimmäisellä sanalla.

AMMATTIKORKEAKOULUN opiskelijana olen kiinnostuneena seurannut keskustelua, jossa yliopistoihmiset pelkäävät ammattikorkeiden sulautuvan tiedekorkeakouluihin. Näinhän on käynyt muun muassa Britanniassa, jossa meidän ammattikorkeita vastaavia oppilaitoksia on ollut olemassa paljon kauemmin. Täällä huoli on noussut opetuksen yliopistomaisuudesta sekä siitä, että amk-suorituksia ryhdytään hyväksilukemaan yliopistoissa kevein perustein.
    Opiskelijan näkökulmasta pelko tuntuu kummalliselta. Ammattikorkeat ovat vasta kehitysvaiheessaan, ja suurempana ongelmana näkisin niiden erottumisen toisen asteen koulutuksesta. Ammattikorkeathan on muodostettu toisen asteen oppilaitoksista, minkä vuoksi opettajat ja heidän opetusmetodinsa ovat pitkälti samoja kuin toisella asteella.
    Korkeakoulujärjestelmään kuuluu tasa-arvoisena kaksi pilaria: tiede- ja taidekorkeakoulut sekä ammattikorkeakoulut. Ihmisten käsityksissä ensiksi mainitut saavat kuitenkin lisäarvoa – esimerkiksi akateemiset vanhempani pitävät itsestäänselvyytenä, että jatkan opintojani yliopistossa. Saan lisäksi jatkuvasti kuulla opiskelevani ammattikoulussa.
    Ammattikorkeakoulututkintoja kehitetään työelämän asettamien vaatimuksien mukaisesti, ja niiden tulisi johtaa erilaisiin asiantuntijatehtäviin. On kuitenkin vielä täysin epävarmaa, miten työnantajat suhtautuvat amk-tutkintoihin, kun valmistuneita on vielä kovin vähän. Imagonrakennus on urakka, jossa on onnistuttava, jotta asetetut tavoitteet toteutuisivat. Tehtävä vaikeutuu, kun lähivuosina pyritään ammattikorkeakoulupaikkoja lisäämällä nostamaan korkea-asteen tutkinnon suorittavien määrä 70 prosenttiin ikäpolvesta.

Tiede- ja taidekorkeakoulupaikoista on kova kilpailu. Monia lahjakkaita ja motivoituneita opiskelijoita jää joka vuosi rannalle, kun opiskelupaikkoja on vähän jaossa. Ammattikorkeaan saattaa sen sijaan päästä sisälle, jos osaa soittaa koululle oikeaan aikaan. Joukossa on näin ollen opiskelijoita, joilla ei ole tarpeeksi kunnianhimoa ja motivaatiota opiskeluun – tai arvostusta suoritettavaa tutkintoa kohtaan. Keskeyttäjiä on yliopistoihin verrattuna huomattavan paljon.
    Itse hain nykyiseen kouluuni siksi, että se ilmoitti yhdeksi seitsemästä liiketalouden suuntautumisvaihtoehdostaan ympäristöosaamisen ja riskien hallinnan. Keväällä, vuoden perusopintoja suoritettuani ilmoitettiin, että seitsemästä vaihtoehdosta toteutetaankin vain kolme. Lienee selvää, ettei tällainen toiminta ainakaan edistä luottamusta ammattikorkeakoulujärjestelmää kohtaan, vaikka esimerkki onkin tapaus vain yhdestä koulusta.
    Suomen ammattikorkeakoulu-opiskelijayhdistysten Liitto SAMOK ry ei tue ajatusta amk- ja yliopistotutkintojen rinnastettavuudesta, varsinkin, kun järjestelmä on vielä kovin keskeneräinen. Ammattikorkeiden on – yliopistojen toiveiden mukaisesti – etsittävä omat suuntaviivansa ja kehitettävä toimintaansa korkeatasoisen ammatillisen opetuksen antajana.
    Ammattikorkean opiskelijana olen kuitenkin erityisesti huolissani oppilasvalinnasta. Pääsykoekirjoja ei tarvita moniinkaan koulutusohjelmiin, mutta vasta niillä mitataan hakijan todellinen halu päästä opiskelemaan kyseiseen kouluun. Ylioppilastodistus ja psykologiset testit eivät mielestäni kerro tarpeeksi. o



ETUSIVULLE