Sertifikaattien sota kiihtyy / Vihreä Lanka 17.12.1999

Sertifikaattien sota kiihtyy
Jyri Tyynelä

KYSYMYS on kuluttajan kannalta niin abstrakti, että hän tuskin koskaan tulee sitä kysyneeksi: minkälaisesta metsästä tämän paperin raaka-aine on peräisin. Tästä huolimatta juuri kuluttaja ratkaisee sen, kuka metsää jatkossa sertifioi ja minkälaisin kriteerein. Vaihtoehtoja on käytännössä kaksi: ympäristöjärjestöjen tukema FSC (Forest Stewardship Council) ja metsäelinkeinon ajama haastaja PEFC (Pan-European Forest Certification).
    Vuonna 1993 perustettu FSC on sertifioinut tähän mennessä lähes 18 miljoonaa hehtaaria metsää, josta puolet on Ruotsissa. Hehtaareissa mitattuna länsinaapuri jää kuitenkin pian hopealle. Suomen kansallisen sertifiointijärjestelmän mukaan sertifioidaan vuoden loppuun mennessä 14 miljoonaa hehtaaria, joille on tarkoitus saada PEFC-hyväksyntä ensi vuoden alussa. Maamme koko 23 miljoonan hehtaarin metsäpinta-ala vietäneen eurooppalaisen sertifikaatin alle vuoden 2000 loppuun mennessä.
    PEFC:ssä on tällä hetkellä mukana jäsenorganisaatioita 14 Euroopan maasta, joiden yksityismetsäpinta-ala on teollisuuden metsiä lukuunottamatta yhteensä yli 100 miljoonaa hehtaaria. Jos hehtaarit ratkaisisivat sertifikaattien kohtalon, FSC olisi hävinnyt jo.
    "Ehkä heidän taktiikkansa on kiristää B&Q hyväksymään PEFC valtaamalla markkinat. Se ei kuitenkaan onnistu, koska FSC-sertifioitua metsää on jo riittävästi toiminnan jatkamiseen. Se ei ole myöskään oikea tapa rakentaa pitkän tähtäimen suhteita jälleenmyyjiin", toteaa Alan Knight, joka vastaa Britannian suurimman puutuotteiden vähittäismyyjän, tee-se-itse -ketju B&Q:n ympäristöpolitiikasta.

Asemasotaa
B&Q oli mukana perustamassa FSC:tä ja se on vuosien varrella investoinut suuria summia sertifikaattiin. Kun se kesällä hyväksyi Suomen kansallisen sertifikaatin käyttämisen tuotteidensa markkinoinnissa, pidettiin sitä tärkeänä erävoittona suomalaiselle metsäteollisuudelle. Todellisuudessa B&Q:n tuotteista löytyy edelleen vain yksi ekoleima: FSC. Suomalaista puuta sisältävät tuotteet varustetaan maininnalla, joka kertoo puun olevan riippumattomasti sertifioitua suomalaisen sertifiointijärjestelmän mukaisesti.
    B&Q ei myöskään millään tavoin edistä suomalaisen sertifikaatin myyntiä toisin kuin FSC:n. Knightin mukaan suomalainen puu menettääkin hiljalleen markkinaosuuttaan liikkeen myymälöissä, koska osa ketjun tavarantoimittajista kelpuuttaa vain FSC-puuta.
    Suomalaisen sertifikaatin kehittäminen on maksanut metsäteollisuudelle ja metsänomistajille noin sata miljoonaa markkaa. Investointi on kannattava ainoastaan siinä tapauksessa, että ensi vuonna markkinoille tuleva, lopputuotteisiin liitettävä PEFC-logo on ekoleimana uskottava ostajan silmissä.
    "PEFC ei ole uskottava kilpailussa FSC:tä vastaan ennen kuin se saa markkinat vakuuttumaan siitä, että siinä on todella kyse hyvästä metsänhoidosta, eikä vain FSC:n tuhoamisesta. Tähän se tarvitsee ympäristöliikkeiden tukea, muuten se on kuolleena syntynyt", Knight uskoo.
    Hän painottaa, että B&Q:n tuotteisiin PEFC-logoa ei tulla hyväksymään. Uskottavuusongelmien lisäksi syynä on se, että monikansallisena yrityksenä B&Q tarvitsee globaalin standardin. Ketjun tuotteista reilulla 80 prosentilla on jo FSC-sertifikaatti. Lopuista löytyy maininta suomalaisesta sertifikaatista.

Salamahyökkäys
Metsäteollisuus ry:n johtajan Hannu Valtasen mukaan PEFC:in perustana olevan Helsinki-prosessin rakentamiseen käytetyt sadat tutkijatyövuodet ovat osoitus siitä, että tavoitteena on todellinen metsäsertifikaatti eikä FSC:n kaataminen.
    "Kun tutkijat olivat pöydän ääressä, menetettiin monta vuotta, jona aikana FSC sai aika pitkän etumatkan ja loi oman järjestelmänsä omilla ehdoillaan. Tässä käydään nyt valtataistelua siitä, kuka sanoo viimeisen sanan kestävän metsätalouden ja hyvän metsänhoidon sisällöstä ja tulkinnasta", PEFC:in johtokunnan varapuheenjohtajana toimiva Valtanen sanoo.
    Tässä valtataistelussa niin sanotut markkinavoimat sanovat viimeisen sanan. Ympäristöjärjestöjen puolella kampanja-aseet on jo ladattu.
    "PEFC ei voi taata ja vakuuttaa kuluttajaa siitä, ettei puu tule esimerkiksi aarniometsästä, joten sitä tullaan pitämään viherpesuna. Olemme valmiina kampanjoimaan PEFC:iä vastaan heti, kun se saavuttaa merkittävän markkinaosuuden ja kun sitä edistetään väitteillä, jotka ovat ristiriidassa totuuden kanssa", varoittaa Greenpeace Internationalin kampanjakoordinaattori Christoph Thies.
    Vaikka FSC-logolla varustettuja tuotteita on jo tuhansia, on suurin osa markkinoilla olevista puu- ja paperituotteista edelleen sertifioimattomia. Juuri näiden tuotteiden sertifikaatiksi PEFC tähtää. Jos hehtaarien ylivoima onnistutaan kääntämään PEFC-tuotteiden volyymiksi, heikkenee ympäristöjärjestöjen vaikutusvalta markkinoilla huomattavasti.
    Yritykset ovat sertifikaattisodan keskellä tilanteessa, jossa voittajasta ei ole varmuutta eikä kuluttajien kysyntäpaine pakota vielä tositoimiin. Monet ovatkin siksi valinneet "odota ja katso" -strategian. Esimerkkinä käy ruotsalaisen huonekalujätti IKEAn marraskuussa antama ilmoitus, jonka mukaan se ei käytä 1. syyskuuta 2000 jälkeen aarniometsästä peräisin olevaa puuta tai jos käyttää, on puun oltava FSC-sertifioitua. Koska FSC-serfitioitua aarniometsäpuuta ei sertifikaatin omien sääntöjen mukaan voi käytännössä olla olemassa, ei IKEA tosiasiassa sitoutunut mihinkään konkreettiseen suhteessa FSC:hen.
    "Tämä on vasta ensimmäinen askel pitkän aikavälin tavoitteessamme hankkia kaikki tarvitsemamme puu sertifioiduista, hyvin hoidetuista metsistä. Lähivuosina tulemme ostamaan puuta, joka voi olla FSC- tai PEFC-sertifioitua tai ilman mitään sertifikaattia", selittää IKEA Internationalin ympäristöpäällikkö Susanne Bergstrand.

Rauhanneuvottelut
Metsäteollisuuden kannalta valittu sertifiointistrategia sisältää selvän riskin. Ympäristöjärjestöjen väitteet viherpesusta voivat kuluttajien mieliin juurtuessaan aiheuttaa tuntuvia imagotappioita suomalaisten metsätuotteiden viennille. Aarniometsäpuun käytön lisäksi puun tuonti Venäjältä on järjestöjen tulilinjalla. Suomessa ennätysvauhtia toteutettu sertifiointi minimaalisin muutoksin metsänhoitokäytännöissä saattaa myös helposti kääntyä argumentiksi PEFC:iä vastaan.
    Minkä takia riski sitten otetaan? Yksi vastaus on varmasti se, että kolme neljäsosaa metsäteollisuuden käyttämästä kotimaisesta puusta tulee yksityismetsistä.
    "Suomalainen metsäteollisuus ja etenkin metsänomistajat eivät ole tottuneet siihen, että mukana on eri toimijoita ja että sertifikaatin uskottavuus tulee sitä kautta", Matti Ikonen Luonto-Liitosta korostaa.
    Pitkällä tähtäimellä on vaikea kuvitella, että markkinoilla eläisi kaksi tasavahvaa ja yhtä uskottavaa ekosertifikaattia. Valtasen mukaan hyvän metsänhoidon määritelmä on FSC:ssä ja PEFC:ssä jo erittäin lähellä toisiaan. Ongelmana on itse sertifiointijärjestelmien yhteensovittaminen. Hänen mukaansa mahdollinen ratkaisu voi olla se, että kansallisille standardeille haetaan molempien järjestelmien hyväksyntää.
    Ympäristöjärjestöt korostavat, että Suomessa tämä edellyttäisi huomattavia parannuksia kansalliseen standardiin. Markkinoiden toive on selvä: ne haluavat sertifikaattien yhteensovittamista, koska kaupan kukoistaminen on mahdollista ennen pitkää vain pysyvässä rauhan tilassa. o



ETUSIVULLE