Hullut päivät
Tiina Kirkas

Ihmisoikeuksia, ei puhelinnumeroita

Kukapa uskoisi, miten vaikea voi olla puhelinluettelo.

SUOMALAISKAVERINI muisteli muutama vuosi sitten lukioaikaista visiittiään ruotsalaisessa koulussa: "Ajattele, siellä he vain opettelivat puhelinluettelon käyttämistä." Meidän molempien mielestä vitsi oli hyvä ja kertoi lähinnä ruotsalaisnuorten (uus)avuttomuudesta. Että nyt oma kurssi puhelinluettelon lukemisesta!
    Juttu palautui mieleeni runsaat puolitoista vuotta sitten, kun ensi kerran jouduin tarttumaan paikalliseen puhelinluetteloon. Tai tarkemmin sanottuna kaikkiin niihin neljään, jotka kotitalouteemme oli siihen mennessä jaettu.
    Kyse oli tietty hätätapauksesta eli lapseni äkillisestä sairastumisesta. Muuttotohinoissa en ollut ehtinyt noukkimaan tarpeellisia ja tarpeettomia hätä- ja palvelunumeroita puhelimen lähettyville, joten hyökkäsin massiivisten opusten kimppuun ja yritin etsiä niistä lohtua.
    Kävin moneen kertaan läpi kotimaakuntani lukuisat kunnat ja niiden sosiaali- ja terveydenhoitopalvelut sekä sairaalat, mutta luovutin. Mikään otsikko ei vastannut aamuöistä tarvettani, joten tuskastuneena näppäilin jonkin päivystystä muistuttavan numerosarjan. Sillä kertaa sain lopulta apua, tosin vasta muutamien yhdistämisten jälkeen.

Vastaavanlaista projektinomaista puhelinluetteloiden selaamista olen päätynyt harrastamaan ensikokemuksenikin jälkeen. Rautatieaseman, lentokenttäbussien, kunnallisten palveluiden ynnä muiden yhteystietojen hankkimisesta on tullut lähes päivittäinen painajainen. Mikä kuuluu mihinkin osastoon ja minkäkin nimikkeen alle, on minulle edelleenkin salatiedettä. Ja miksi osa esimerkiksi terveydenhuoltopalveluista on listattu yhteen luetteloon, loput toiseen ja kolmannessa niistä ei edes mainita? Tiedän
    vain, että kirosana-arsenaalini on jotakuinkin ehtynyt, ja loputkin karrelle kärähtäneistä käämeistäni meni taannoin, kun numerotiedustelunumeron etsimiseen kului varttitunti.
    Kaikkea muuta kuin tarvitsemiani puhelinnumeroita olen kyllä puhelinluetteloista löytänyt. Olen esimerkiksi perehtynyt YK:n ihmisoikeusjulistuksen eri pykäliin, joista kotimaakuntani suurimman luettelon kanteen on valittu numero 16. Eli kaikilla aikuisilla on oikeus avioitua ja perustaa perhe oman vapaan valintansa mukaisesti. Viime vuonna puolestaan sain arvokasta tietoa siitä, kuinka Ruotsin hallitus ja valtiopäivät toimivat.

Kaikesta pännimisestä huolimatta en ole silti vielä vaivautunut kysymään yhdeltäkään paikalliselta, mihin kaikkia neljää eri puhelinluetteloa ylipäätään tarvitaan. Minun kaltaiseni amatöörit soittavat joka tapauksessa numerotiedusteluun, ja sehän tietää vain Telialle rahaa.
    Sen sijaan olen aika ajoin pohtinut vakavasti osallistumista kurssille, jolla valmennetaan puhelinluetteloiden järkevään ja tehokkaaseen käyttämiseen. Toisaalta olen runsaan puolentoista vuoden aikana ehtinyt kuluttaa sen verran aikaa kotimaakuntani neljän eri puhelinluettelon parissa, että voisin hyvinkin itse ryhtyä alan konsultiksi. Sitä ennen minun on kuitenkin määriteltävä, onko minun tapauksessani alkujaan kyse puhelinluetteloista sinänsä vai mahdollisesta maassaolon laukaisemasta (uus)avuttomuudesta. o




ETUSIVULLE