Paikallisraha toimii arjessa / Vihreä Lanka 5.2.1999

Paikallisraha toimii arjessa
Asialla
KTM Helka Linna asuu Mustasaaressa ja kuuluu Vaasan vaihtopiiriin.
Helka Linna
KUMMALLISTA tämä maailman meno. On käyty kuussa ja pian on avaruusinsinöörien helppo todistaa pölyhiukkasen perusteella, että hei, Marsissakin on elämän edellytykset! Mutta mitenkäs yhteiskuntatieteissä todistetaan suurelle yleisölle tai edes pienemmälle vihreälle yleisölle, että joku uusi ja jopa radikaali yhteiskunnallinen idea saattaisi olla kokeilemisen arvoinen juttu?
    Esimerkiksi paikallisrahaa käyttävien vaihtopiirien toimintafilosofia on vaikea muuntaa konkreettisiksi todisteiksi toimivuudesta, kun tarjolla ovat vain nykyiset käsitteet rahasta.

Elämmekö vain
testataksemme teoriaa?

Paikallisrahatalous on ihmistä varten eikä, niin kuin vallitsevassa systeemissä yhä enemmän näyttää olevan, ihminen taloutta varten. Paikallisrahaskeptikkojen nojaaminen elähtäneiden teoreetikkojen todisteluun paikallisrahan turmiollisuudesta on surkuhupaisaa.
    Talous- ja yhteiskuntatieteissä on keksitty kyllä hyviä teorioita, mutta ihmispolo on haksahtanut niiden luoman talousjärjestyksen savuverhoon. Muuta kuin tieteellisesti todistettuihin teorioihin nojaavaa talous-, elämä- ja työsysteemiä ei ole kuviteltu tarvittavankaan.
    Teorioiden taakse on helppo mennä piiloon, nostaa kädet pystyyn esimerkiksi työttömyyden edessä ja todistella tätä kaikkea kärsimystä maailmantalouden heilahteluilla, riittämättömällä talouskasvulla tai harmaan talouden kasvulla.
    Yhtä mieltä ollaan siitä, että tekemätöntä työtä on vaikka kuinka paljon. Samaan aikaan tilastoihin kirjataan satojatuhansia työttömiä, hullunkurista. Ettei vaan olisi se talous ja muka rajallinen rahan määrä se takapiru tässä ajatuskulussa?

Rahako rajallista ja
vain harvojen herkkua

Lukemattomien rahan sovitulla arvolla toteutettujen huijausten luulisi herättävän kysymyksen rahan merkityksestä. Ja mikä inhottavinta, tavallisen ihmisen elämänmeno on suurelta osin riippuvainen jostakin tuntemattomasta talouselämästä, johon pieni ihminen ei voi mitenkään vaikuttaa. Yksilöllä ei ole oikeasti omassa hallinnassaan olevia talousvälineitä, joilla toteuttaa eettisesti kaunista tai muuten hyvää elämää.
    Raha ei enää toimi perustarkoituksessaan vaihdon välineenä vaan siitä tulee koko ajan yhä useammalle vaihdon ja keinottelun kohde. Rahahan on vain sopimus. Mutta voisiko noita sopimuksia olla useampia rinnakkaisia ja eri tarkoituksiin sovittuja?
    Mitäs, jos kaikilla yhtäkkiä olisikin vaihdon välineitä niin paljon kukin tuntisi tarvitsevansa? Mitä tapahtuisi? Ekokatastrofi tietysti, kun kaikki tahtoisivat etelään Pohjolan kylmyydestä ja mersut pitäisi uusia heti huomenna. Mitenkäs työllisyysongelmat? Jos olisi rahaa, niin kyllähän me yrityksiä perustaisimme, toisiamme työllistäisimme ja kotimaista luomua ostaisimme, eikö?

Paikallisraha täydentää perustuloa
Perustulo mausteineen on ihan hyvä suunta kannustavampaan työllisyys- ja talouspolitiikkaan. Perustulon taustalla on kuitenkin oletus, että uudistuksen jälkeen löytyy lisää työn ostajia. Siihen tarvittavaa rahaa pitäisi olla rutkasti nykyistä enemmän, jotta kysynnällä olisi merkittäviä työllisyysvaikutuksia. Pitäisikö siis ottaa paikallisrahat täydentämään systeemiä?
    Paikallisrahalla toimivien vaihtopiirien epärealistisuutta perustellaan sillä, että systeemi ei sovi teorioihin. Sanotaan, että se sotkisi hyvinvointivaltion perusrakenteet ja johtaisi likipitäen talouskatastrofiin. Lisäksi skeptikkojen rasitteena on joko-tai -asetelma, vaikka paikallisraha meidän oloissamme toimisi luonnollisesti euron rinnalla.
    Toisessa leirissä on taas ihmiselämää työn ja arjen pohjalta seuraavia kansalaisia, joita teoriat eivät ole vielä saastuttaneet ja kahlinneet. He uskovat paikallisten vaihtopiirien mahdollisuuksiin lähtökohtanaan oma maalais- tai kaupunkilaisjärkensä.

Verojen kanssa tai ilman
Paikallisrahasysteemissä ei käytetä perinteistä rahaa, vaan työn ja tavaroiden vaihdot todennetaan vaikka paperinpalalla, joka toimii shekinomaisesti. Paikallisrahalla ei ole korkoa, koska se ei sinänsä toimi arvoa säilyttävästi, minkä vuoksi sitä ei kannata väärentää, eikä sillä voi keinotella.
    Paikallisrahaa ei käytännössä kannata yleensä käyttää muualla kuin kohtuullisen pienellä alueella eli sitä ei voi viedä alueelta; kaikki paikallisrahatalousaktiivisuus koituu oman alueen hyödyksi eivätkä maailmantalouden heilahdukset hetkahduta vaihtopiirin vaihdantaa.
    Vaihtopiirin toiminta perustuu luottamukselle, jolloin olisi hyvä joten kuten tuntea jäsenten laatu, mikä rajaa vaihtopiirin jäsenmäärän ehkä noin sataan. Vaihtopiirin vaihdoista voidaan maksaa kansallisella valuutalla aivan samat lakisääteiset velvoitteet kuin normaalilla rahalla toimittaessakin.
    Verot, sotut ja eläkemaksut maksetaan markoilla. Työpalvelusten vaihdoissa pitää ottaa hinnasta markoissa se osa, mikä menee näihin velvoitteisiin.
    Aivan mahdollista kuitenkin olisi, että kunta liittyisi vaihtopiiriin ja ottaisi kunnallisveron maksuksi paikallisrahaa, jolla maksaisi koulukyytimaksuja vaihtopiirin jäsenenä olevalle taksille, joka paikallisrahalla leikkauttaisi hiuksensa parturissa, joka paikallisrahalla ostaisi luomujuureksia viljelijältä, joka...

Uususkaliaisuutta ja
rautalangan vääntämistä

Paikallisrahasta on Suomessa toistaiseksi niin vähän kokemusta, että kullekin seudulle sopivan mallin löytämiseksi tarvitaan rautalangan vääntöä. Keskusteluissa havaitsemani uususkaliaisuuden puute on kuitenkin huolestuttavaa.
    Työttömyyden ja syrjäytyneisyyden aiheuttamat ongelmat ovat sen verran isoja, että ihmettelen, jollei vihreistä löydy riittävästi radikalismia paikallisrahan mahdollisuuksien hyödyntämiseen ja ensivaiheessa edes idean uuslanseeraamiseen ja "laillistamiseen".
    Oravannahoista ei ole kovin pitkä aika. Vaihtopiiri-idea on huomattavasti helpompi ymmärtää ja toteuttaa kuin kuussa tai Marsissa käynti. o