Kirjeitä ja keskustelua / Vihreä Lanka 10.12.1999

Kirjeet
Tekeekö mieli sanoa? Kirjoita Lankaan, mutta lyhyesti. Tarvittaessa toimitus lyhentää tekstiä. Nimimerkkikirjoituksia emme mielellämme julkaise.
Osoite: Runeberginkatu 5 B, 9. krs
00100 Helsinki
Fax: (09) 5860 4124
Sähköposti: lanka@vihrealanka.fi
Ihmiset unohdetaan taas

Työrauha eläinlääketieteellisen tiedekunnan työntekijöille ja opiskelijoille!

Viiden vuoden tauon jälkeen on täysin käsittämättömästä syystä taas kerran herätetty keskustelu eläinlääketieteellisen, tällä kertaa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan toimintojen pakkosiirtämisestä pois omasta toimintaympäristöstään ja yhteistyökumppaneittensa läheisyydestä.
    Ennen nykyistä järjestelyä käytiin parikymmentä vuotta keskustelua eläinlääketieteen sijoituksesta Suomen kartalle. Asia saatiin vihdoin päätetyksi ja Eläinlääketieteellinen korkeakoulu liitettiin tiedekunnaksi Helsingin yliopistoon. Sijoitus oli, kuten tähän saakka on uskottu, pysyvä. Tämä ratkaisu oli myös henkilökunnan mielestä tarjolla olevista vaihtoehdoista paras.
    Kuluneiden vuosien aikana henkilöstö, tehtävistä riippumatta, on joutunut sopeutumaan sekä toimintakulttuurin muutokseen että valtiovallan liitoksen kylkiäisenä määräämiin suhteettoman suuriin resurssileikkauksiin. Tämä on ollut raskasta, mutta henkilöstö on "talvisodan hengessä" työtä tehden venynyt ja on näinä aikoina pääsemässä hallittavissa olevaan tilanteeseen. Uskoa tulevaisuuteen on vahvistanut myös se, että tiedekunnan uusien Viikin tilojen suunnittelu omin voimin on ollut alkamassa.
    Vaan kuinkas sitten kävikään. Toiveikas tulevaisuuden suunnittelu loppui ministerien aluepoliittisiin lausahduksiin. Joidenkin poliitikkojen mieleen ei näytä lainkaan tulleen se, että yliopistotason tutkimuksen ja opetuksen rytmi tai toimintaedellytysten suunnittelu ei tapahdu neli- tai viisivuotiskausittain. Yliopiston toiminta on pitkäjänteistä ja myös kestävän henkilöstöpolitiikan toteuttaminen edellyttää vakautta. Tätä kehitystä ei tule häiritä spontaanein lausahduksin.
    Riepoteltavan yksikön henkilöstöä ei liene kukaan keskustelua aloittanut ottanut huomioon: kuka siirtyy, kuka voi siirtyä, miten perheasiat ratkaistaan, löytyykö puolisolle työtä. Seurauksena voi olla työttömyys ja työntekijän mielessä pyörii uuden työpaikan hakemisesta poliitikkojen pelatessa omaa peliään. Alueellista työllistämistä ei voi ratkaista siten, että toimivan yksikön käytännön toimintaedellytykset hävitetään useaksi vuodeksi, mahdollisesti lopullisesti ja aiheutetaan samalla työttömyyttä toisaalla. Yliopistojen vakaan kehityksen turvaamista vakuuttavat periaateohjelmat ja juhlapuheet jäävät omaan arvoonsa, jos käytännön toimet kuitenkin ovat aluepoliittisten pisteiden keräämiseen tähtäävää näpertelyä.
    Kaikkien etu on se, että tämä keskustelu lopetetaan heti ja jatketaan siitä, mihin ennen sen aloittamista oli päästy. Annetaan eläinlääketietieteellisen tiedekunnan henkilöstön jatkaa rauhassa oman toimintansa suunnittelua, niin työssään kuin yksityiselämässäänkin.

Elisa Hyytiäinen
puheenjohtaja

Kerttu Pellinen
pääluottamusmies
Helsingin yliopiston
henkilökuntayhdistys



Veteraaneista on tehty kerjäläisiä
Itsenäisyyspäivä vei taas herrat linnaan juhlimaan ja rahankerääjät tuiskuun rämpimään. Tarkoitan tällä varusmiehiä ja niitä vapaaehtoisia, jotka ovat ottaneet lippaan käteen kerätäkseen rahaa sotaveteraaneille.
    En kuitenkaan tule antamaan killinkiäkään keräyksiin tänä vuonna. En siksi, että vihaisin rintamalle joutuneita vaan siksi, että vihaan tapaa, jolla he joutuvat kuntoutuksensa ynnä muun välttämättömän hankkimaan. Voi vain arvuutella, kuinka paljon olisi moraali etulinjassa tippunut, jos he olisivat tuolloin tienneet, että vuosikymmeniä myöhemmin he joutuvat itse kerjäämään rahoja viimeisille päivilleen.
    Valtion toiminta tämän suhteen on todella törkeää. Ensin pakotettiin nuoret miehet uhraamaan parhaat vuotensa ja terveytensä rintamalle. Ja kiitoksena ei ole muuta kuin että veteraanijärjestöille myönnetään kerjäämisluvat.
    Tämän todella törkeän tilanteen takia en suostu tukemaan vallitsevaa järjestelyä, jossa herrat viettävät juhliaan veteraaneilta verotetuilla rahoilla ja heidät itsensä on laitettu kuppi kourassa kadulle. Tuskin monikaan sotilas oli juoksuhaudassa sitä varten, että eliitti saisi kilistellä mitaleitaan.

Sami Uotila


WTO-kokous ansaitsi mielenilmaukset
Mitä on hajonnut ikkuna hajonneen demokratian rinnalla? Näin voidaan kysyä sen jälkeen, kun valtamediassa on kauhisteltu Seattlen WTO-kokouksen "sabotöörejä". Mielestäni pahimmat sabotaasin harjoittajat istuivat kuitenkin mellakkapoliisien linjan suojissa rakennusten sisällä. Miksi niin, se käynee parhaiten ilmi erään mielenosoittajan kyltistä: "Äänestitkö SINÄ WTO:sta?".
    Niinpä, minä en ainakaan muista sellaisesta äänestetyn, ja edustajat – no, he tekevät mitä tahtovat, eli eivät ainakaan niin kuin suuri osa kansalaisista haluaa. Jos WTO todella palvelisi tavallisia työläisiä, opiskelijoita ja eläkeläisiä, ei Seattlen kaduille olisi tarvittu jopa 100 000 ihmistä koonneita mielenosoituksia.
    Mitä noihin mielenilmauksiin tulee, antavat paikalla olleiden kertomat kokemukset ja valtamedian tarjoama uutisointi täysin vastakkaisen käsityksen tapahtuneesta. Useat eri paikalla olijat ovat raportoineet kaiken sujuneen rauhallisesti, joskin äänekkäästi, aina mellakkapoliisin ja kansalliskaartin tuloon asti. Monet näistä lähteistä raportoivat poliisien provosoineen osaa rauhallisista mielenosoittajista ilman tarkoitustakaan esimerkiksi pidättää todellisia häiriköitä. Sen sijaan kerrottiin ihmisten omaehtoisesti valvoneen, että turha ilkivalta saataisiin karsittua.
    Valtaapitävien etujen mukaista on tietenkin leimata mielenosoittajat väkivaltaisiksi hörhöiksi. Esimerkiksi se seikka, etteivät ihmiset ole vastustaneet vapaata kauppaa ja globalisaatiota sinänsä, ei ole tullut täysin selvästi ilmi. Kritiikin kärkihän on todellisuudessa siinä, että rikkaat maat painostavat vapaakaupan varjolla kehitysmaita mm. avaamaan oviaan ruokadumppaukselle, joka tappaisi paikallisen viljelyn. Toisaalta saman otsikon alla on yritetty viedä työläisiltä oikeuksia ja kävellä yli ympäristönsuojelun. Tällainen saa joukkoja kadulle, ei jokin ontto käsite sinänsä.
    Samaan aikaan oli Tampereella Citizens' Agenda -nimellä kulkenut kansalaisyhteiskunnan foorumi EU
    asioista. Tilaisuuden pääsymaksu oli useita satoja markkoja, joten kysyn vaan, ketä kansalaisyhteiskuntaan halutaan, kun vaikuttamiseen on näinkin korkea pääsymaksu. Oikea kansalaisyhteiskunta oli samaan aikaan kadulla Seattlessa, Lontoossa, Pariisissa ja Intiassa, ja se kutsuttiin mukaan kyynelkaasulla, kumiluodeilla ja ulkonaliikkumiskielloilla.

Pekka Laitinen



ETUSIVULLE