isosisko valvoo

Vihreillä
  oli viime viikolla eurovientiä, kun Vihreän liiton hallitus teki europarlamentaarikkojen Heidi Hautalan ja Matti Wuoren vieraina neljän päivän tutustumisretken Brysselin pääkallonpaikoille. Kun mukana oli lisäksi koko Vihreän Langan toimitus, joukon pääluku kohosi yli kolmeenkymmeneen.
    Ryhmällä oli osittain sama ohjelma Wuoren vieraiksi kutsutun, puolta pienemmän juristijoukon kanssa. Yhteisellä paluulennolla joku koiranleuka piristikin tunnelmaa toteamalla, etteivät kaikki suomalaiset olisi välttämättä kovin pahoillaan koneen putoamisesta: yhdellä iskulla olisi päästy vihreiden operatiivisesta johdosta, liikkeen aviisin väestä ja joukosta lakimiehiä.

EU-kulissien taakse matkalaiset eivät päässeet kurkistamaan, mutta niiden edustaa esiteltiin auliisti. Esimerkiksi Suomen EU- ja Nato-edustustoissa esitelmöineet virkamiehet pysyivät odotetusti lestissään ja jättivät integraatiopolitiikan linjaukset poliitikoille.
    Hyödyllisempiä vierailut olivatkin edustustojen arjen hahmottajina. Jo tilaratkaisut paljastivat pikantteja yksityiskohtia. Esimerkiksi rauhankumppanuusmaiden yhteisessä Nato-edustustossa Suomella ja Ruotsilla on suurimmat tilat rakennuksen ylimmässä kerroksessa, kun taas itäisen Euroopan maat on sullottu pieniin byroisiin alakerroksissa. Venäjä möllöttää kaikkein alimpana. Yläkerroksesta on varmaan helpompi ponnistaa Naton täysjäsenten punaiselle vyöhykkeelle, kun aika on kypsä.

Vihreistä oli luonnollisesti vavahduttavaa seurata europarlamentin istuntoa, kun Hautala istui ryhmäjohtajana eturivissä ja kertoi käsimerkein muulle ryhmälle, miten minkäkin päätöslauselman muutosesityksen pykälää käsiteltäessä pitäisi äänestää. Vauhdikas käsiäänestys eteni sellaista tahtia, että tuskin kaikilla edustajillakaan oli käsitystä siitä, missä milloinkin mentiin.
    Mutta pidettiin europarlamentissa lystiäkin. Varapuhemies Luis Marinholle sattui istunnon aikana freudilainen lipsahdus, joka sai koko istuntosalin räjähtämään naurusta. Kun luxemburgilaisen edustaja Robert Goebbelsin puheenvuoron aika tuli, puhemies kuuluttikin esiin parlamentaarikkoihin kuulumattoman herra Göringin. Pitkän naurunremakan jälkeen Goebbels – joka ei muuten edusta äärioikeistoa, vaan sosiaalidemokraatteja – käänsi tilanteen huumorilla voitokseen ja muka kummasteli, keneen ja mihin puhemies mahtoi viitata. Natsijohtajien kaimoissa sekoillut Marinho helotti pitkään tulipunaisena.
    Europarlamentin edustavassa työmaaruokalassa vihreiden välille avautui sukupuolten välinen kuilu. Naiset valitsivat useimmiten salaatin tai pastan, mutta grillin entrecôte-jonoon järjestäytyi nopeasti joukko vihreitä miehiä. "Semivegaaneja", määritteli Tapani Hietaniemi.

Kotkalainen Tero Muuri otti kipeästi tuntumaa belgialaiseen infrastruktuuriin. Iltamyöhällä majapaikkaan palatessa hän muljautti jalkansa kipsauskuntoon Brysselin kuoppaisilla kiveyksillä. Pikkutunneilla yöpäivystävä katolisen sairaalan sisar hento valkoinen tuntui ensin kavahtavan Muurin järkälemäistä olemusta ja häntä pikkutunneilla saattanutta äänekästä suomalaissseuruetta, mutta hoiti ensiavun tyylikkäästi. Näin Muuri sai niin sanotusti kantapään kautta tutustua Brysselin sairaanhoitosektoriin – hänhän on ammatiltaan sairaankuljettaja.
    Helsingin vihreiden Otto Lehtipuu seurasi matkalla kännyköitse tiiviisti Brysselin ulkopuolisia tapahtumia. Hän joutui kirjaamaan tappiolistaan Vuosaaren satamahankkeen, kun vihreät hävisivät torstaina luonnonarvoista käydyn äänestyksen 7–1. Kun Vuosaaren kysymyksessä oli vasta taistelu eikä koko sota, Lehtipuuta tuntui sieppaavan enemmän ratkaisevan oloinen tappio urheilurintamalla: koripallon EM-karsinnassa Israel rökitti Suomen 93–68. Pientä lohtua tappiokierteeseen antoi se, että jääkiekossa Lehtipuun suosikkijoukkue Tapparan menestystarina jatkuu.

Vihreän valtuuskunnan kokouksista tuttua lauluperinnettä vietiin myös Brysseliin. Karaokebaarin puuteessa kaikupohjaa etsittiin tikahduttavan savuisesta irlantilaispubista. Ohjelmistossa oli itsenäisyyspäivän kunniaksi muun muassa Kaj Chydeniuksen isänmaallisia yhteislauluja.
    Kapakan kantajengi ei tosin tuntunut arvostavan suomalaisten ansiokkaita, joskin melko äänekkäitä esityksiä kovin korkealle. Mutta onhan moinen kiittämättömyys tuttua jo Euroviisuista. o


Tarkkaile ympäristöäsi! Jos haluat tehdä ilmiannon, kirjoita minulle osoitteeseen: isosisko@vihrealanka.fi


ETUSIVULLE