Hullut päivät
Tiina-Maria Levamo

Maailmanlopun vihreät viivat

Kirjoituskone yhdistettynä televisioruutuun. Miksei kukaan kertonut?

VUOSI SITTEN vierailin Mulengun pienviljelijäperheessä Kafuen maalaiskunnan mieltä ja silmiä hivelevässä maaseutumaisemassa. Ihastuin Henry ja Jane Mulengun piparkakkutalon oloiseen savimajaan vuorituulen kuiskeessa. Sitäkin enemmän minua viehättivät Henryn ja Janen hymyilevät silmät ja positiivinen luonteen laatu.
    Viime viikolla oli tullut aika istua toistamiseen kukkuloiden keskellä. Vuosi sitten Henry ja Jane omistivat seitsemän lehmää. Viime viikolla pellolla köpitteli vain yksi – kapinen sellainen. "Kuolivat pois", sanoi Jane.

Vuosi sitten perheen yhdeksäs lapsi lutkutti äidin pulleasta rinnasta eliksiiriä pieneen eloonsa. Viime viikolla kutittelin samaisen aliravitsemukseen vaipuneen tytön varpaita saadakseni aikaan pilkettä elottomiin lapsen silmiin. Äidin laiha varsi istui minussa kiinni. Suonikas käsi piteli minua kädestä. Sovimme, että ennen sadekautta tuon lapselle lämpimän peiton ja äidille uuden hamekankaan. Iloitsimme asiasta jo etukäteen.
    Viime viikolla istuin kukkuloiden keskellä, puun varjolehdossa, tuulen kuiskeessa, ja kerroin Henrylle ja Janelle tarinan siitä, millainen on tietokone. "Vai jotta kirjoituskone yhdistettynä televisioruutuun. Siinäkö kaikki. Miksei kukaan ole sitä meille aikaisemmin kertonut", päivitteli Jane. Meitä nauratti.

Puun alle kerääntyi iltapäivän painuessa yhä enemmän humalaisia pienviljelijöitä. Sana oli kieppunut puskassa vinhaan. Valkonaama-musungun oli nähty saapuvat kylään.
    Kylän juoppolallit myönsivät, että heitä pelotti. "Vuosituhannen vaihteessa paavi lähettää sotilaansa tänne, ja ne jotka eivät usko, tapetaan", kertoi Henry vakavana. "Ja pääkaupungissa näkyy tietokoneessa sinisiä ja vihreitä viivoja", muisteli Jane papin saarnanneen.
    Maailmanlopusta näkyi kertoman mukaan ympärillä muitakin merkkejä. Kafuen kaupungissa iso yritys oli kopsahtanut konkurssiin. Liian moni oli menettänyt työpaikkansa. Ja miksi ihmeessä opetusministeriö julisti koulun ensi vuonna alkavaksi vasta helmikuussa. "Eikö olekin hämärää", kysyi Jane.

Viime viikolla, puun katveessa, tuulen kuiskeessa, kertoivat pienviljelijät, että he ovat luovuttaneet. Millennium tuo kuoleman joka tapauksessa. Jokunen oli jättänyt istuttamatta maissit ja tomaatit, yhä useampi oli kännissä yöt päivät. Mitäpä sitä yrittämään, kun paavin sotilaat tulevat kuitenkin.
    "Tässä puun alla me istumme työviikon ja kirkon seremonian jälkeen sunnuntaiehtoota. Oikaisemme jalkamme ja väittelemme, mitä meille tapahtuu, kun vuosituhat vaihtuu", sanoi eräs kylän eukko.
    "Tulethan käymään ensi kuussa", kysyi Jane. "Tokkopa minun kannattaa. Oletteko täälläkään, jos ne paavin sotilaat tulevat", heitin vitsiksi. Muistoksi otimme valokuvia.

Matkalla kotiin sain kuulla, että kyseisen maalaiskunnan muutaman kylän alueelle on lyhyessä ajassa noussut seitsemän eri kirkkokunnan palvontapaikat. Paimenet kilpailevat alueen luku- ja kirjoitustaidottomasta laumastaan.
    Seitsemännen päivän adventistien pappi oli järkyttänyt kyläläisiä eniten saarnaamalla tietokoneen viivoista ja paavin sotilaista. Valtaosan viljelijöistä uskotaan rukoilevat hänen kirkossaan tuona pelottavana yönä. o




ETUSIVULLE