Ympäristöstä tuli sodan pelinappula Balkanilla / Vihreä Lanka 10.12.1999

Ympäristöstä tuli sodan pelinappula Balkanilla
Jani Saxell

VIIME KUUKAUDET ovat menneet Pekka Haavistolta Balkanin ja Euroopan suurkaupunkeja kiertäessä. YK:n ympäristöjärjestö UNEP:in Balkanin ympäristöryhmän puheenjohtajana hän oli laatimassa puolueetonta ympäristöraporttia pommitetusta Jugoslaviasta.
    Samalla syntyi matkakirja Kesä Balkanilla (Wutum Oy), joka kuvaa tutkijaryhmän työtä ja tunnelmia Balkanilla pommitusten jälkeen.
    "Alkusyksystä, kun kenttätyö oli jo tehty, asiat seisoivat byrokraattisten ongelmien takia. Geneve on tylsä kaupunki, ja jotain tekemistä piti keksiä", Haavisto naurahtaa.
    Jo pestin ottaessaan Haavisto tiesi puolueettoman tutkijaryhmän joutuvan propagandasodassa kahden tulen väliin. Jugoslavian puolelta ympäristötuhoja käytettiin sodan loppuvaiheessa voimakkaana poliittisena argumenttina. Boris Jeltsin toitotti Moskovassa sodan olevan Tshernobylin luokkaa oleva ympäristöonnettomuus. Nato puolestaan jatkuvasti vähätteli ympäristöongelmia.

Geneve vastahangassa
Mutta ongelmia riitti myös kotirintamalla. Byrokraatit hidastivat jatkuvasti UNEPin hanketta. Haaviston mukaan YK:ssa ei olla totuttu rauhanturvaoperaatioita lukuunottamatta nopeaan kenttätyöhön eri kriisipesäkkeissä.
    "Genevessä on järjestöjen välillä kissanhännänvetoa ja reviiritaisteluita", Haavisto kertoo.
    Selvää kiusanteon makua oli esimerkiksi Haaviston epäonnisessa kamppailussa saada Geneven työhuoneeseensa kirjoituspöytää YK:n varastolta. Ongelmia ryhmälle keksittiin kulkuluvista, tietokoneista, puhelimen käytöstä ja lentolipuista.
    Sen sijaan kansainvälisen tutkijaryhmän kokoaminen onnistui lyhyellä varoitusajallakin hyvässä hengessä. Mukana oli 60 tieteellistä asiantuntijaa 19 eri maasta.
    "Meidän tehtävämme oli katsoa, mikä on todella akuuttia. Raportissamme painottuvat kemialliset onnettomuudet terveysriskeineen", Haavisto linjaa.

Ei varsinaista
ekokatastrofia

Vaikka pommitukset olivat loppuneet vasta toukokuussa, siviiliväestön vihanpitoon ei Haavisto ryhmineen juuri törmännyt. Opposition hallitsemissa kaupungeissa tutkijoihin suhtauduttiin jopa myönteisesti.
    "Ihmiset eivät ole voineet luottaa hallituksen tai lehdistön ympäristöviesteihin. Aiempi saastuminen on monilla paikkakunnilla huomattavaa. Puolueetonta arviointiryhmää olisi tarvittu jo kauan ennen sotaa."
    Kenttätutkimuksiin kului kaksi kesäistä kuukautta. Vaikka Naton propagandassa puhuttiin täsmäpommituksista ja siviiliuhrien välttämisestä, teollisuuslaitosten pommittaminen aiheutti välillistä vaaraa siviileille Serbiassa ja sen lähinaapureissa.
    Tuhojen laajuudesta huolimatta Haavisto ei olisi valmis puhumaan varsinaisesta ekokatastrofista. "Jugoslavian propagandakoneiston yksi keskeinen viesti oli, että maatalousmaat ovat laajasti saastuneita. Jos YK olisi julistanut väitteet todeksi, Serbiassa olisi polttoainepulan lisäksi tänä talvena elintarvikepula", Haavisto huomauttaa.

Kemikaalit virtaavat Tonavaan
Raportissaan ryhmä päätyi esittämään välittömiä toimia neljässä ongelmapaikassa. Pancevossa pommitettiin petrokemian tehdasta, öljynjalostamoa ja lannoitetehdasta. Yhteiseen jätevesikanavaan vapautui runsaasti kemikaaleja.
    "Vesi laskee kanavasta Tonavaan, josta naapurimaat ottavat juomavetensä. Pommituksissa vapautui lisäksi maaperään kahdeksan tonnia elohopeaa", Haavisto luettelee.
    Novi Sadin öljynjalostamosta päätyi suuri määrä öljytuotteita Tonavaan ja maaperään. Serbian toiseksi suurimman kaupungin juomavesilähteet ovat lähellä öljynjalostamoa. Lieneekin vain ajan kysymys, milloin päästöt koskettavat pohjavesiä.
    Kragujevacissa Zostavan autotehtaan pommitukset aiheuttivat PCB- ja dioksiiniongelman. Kaivoskaupunki Borissa on tuotettu sivutuotteena rikkihappoa. Sähköpulan vuoksi happoa ei enää valmisteta, vaan rikkidioksidia päästetään suoraan ilmaan.
    "Ilman saaste vaikuttaa koko kaupungin asukkaiden terveyteen. Bor on niin lähellä Bulgarian rajaa, että vaikutukset ulottuvat myös sinne", Haavisto kertoo.

Sota uusien aseiden
kokeilukenttänä

Sodat ovat perinteisesti toimineet uusimman aseteknologian kokeilukenttänä. Jugoslaviassa Naton ensimmäisiin menetyksiin kuului huippunykyaikainen Stealth-hävittäjä. Serbejä pommitettiin muun muassa oikosulkuja aiheuttavilla kuitupommeilla.
    Suojapanssareita lävistävistä, radioaktiivista köyhdytettyä uraania sisältävistä ammuksista ei tietoja herunut miltään osapuolelta. Amerikkalaisten huhutaan käyttäneen köyhdytettyä uraania 10–15 kohdetta vastaan Etelä-Kosovossa.
    Natoa kritisoitiin voimakkaasti kansallispuistojen pommittamisesta sodan aikana. Toisaalta Haavisto kysyy, kumpi teki suuremman ympäristörikoksen; se, joka piilotteli sotilasvarusteita luonnon suojissa vai se, joka niitä pommitti.
    "Nykyaikainen sodankäynti näyttää menevän yhä enemmän siihen, että armeija etsii suojaa kansallispuistoista ja asuttujen alueiden läheltä."

Ympäristötuhotkin
on politisoitu

Parhaillaan haalitaan rahoitusta tutkijaryhmän suosittelemille käytännön toimille. Ympäristötuhojen korjausta on pyritty järjestämään osana humanitääristä apua. Haavisto suhtautuu tehtäväänsä varovaisen toiveikkaasti. Positiivisimpia viestejä on tähän mennessä saatu Tanskasta, Ruotsista ja Saksasta.
    "Jotain tulee varmasti tapahtumaan. Kysymys onkin siitä, tapahtuuko riittävän nopeasti ja riittävän paljon."
    Monessa maassa on otettu linjaksi avun politisoiminen. Sanotaan, että puututaan ympäristöongelmiin kunhan Slobodan Milosevic lähtee. Meidän perusajatuksemme on, että ongelmiin on puututtava heti puhtaasti ympäristön näkökulmasta."
    Sitä paitsi Milosevic on osoittautunut poliittisen henkiinjäämispelin mestariksi. "Hänen valtakautensa loppua odotellessa ehtivät ympäristöongelmat räjähtää käsiin."
    Jugoslavian viranomaiset suhtautuivat tutkijaryhmän epäluuloisesti, pelkäsiväthän he puolueettoman tutkimuksen vetävän propagandalta maton alta. YK myös samastettiin pitkälti Natoon. "Vaikka YK ei ollut siunannut Naton pommituksia, se ei myöskään puuttunut niihin."

Serbejä ei saisi eristää
Haavisto muistaa interrail-sukupolven edustajana monikulttuurisen, lännen kanssa yhteistyötä tekevän Jugoslavian. Hän ei olisi uskonut tekevänsä jonain päivänä tutuissa maisemissa etnisestä konfliktista alkaneen ilmasodan ympäristötuhojen kartoitusta.
    Serbiasta ei saisi Haaviston mielestä tehdä mitään Euroopan Irakia. "Eristämispolitiikan tuloksena aivovienti on täydessä käynnissä, kaikki kynnelle kykenevät lähtevät. Ilmapiiri ruokkii nationalismia ja kansalliskiihkoa. Nykyisten parikymppisten serbinuorten vanhemmat ovat usein olleet töissä tai opiskelemassa muualla Euroopassa. Uudesta sukupolvesta uhkaa tulla vanhempiaan suvaitsemattomampi ja sisäänpäinkääntyneempi."
    "Hirveä sääli, että niin kehittynyt maa kuin Jugoslavia kerran olikin, on nyt pahnanpohjimmaisia. Nationalistista rumpua on päristetty alueella kymmenen vuotta, mutta mitään sillä ei ole voitettu", Haavisto suree. o



ETUSIVULLE