Viikon visiitti
Johanna Sumuvuori

Uurnilla tavattiin

Ylioppilaskuntavaalien äänestäjät huomasivat, etteivät opiskelijat elä umpiossa.

MARRASKUUN ylioppilaskuntavaaleissa ei tehty vallankumousta, mutta voitonmaljoja päästiin nostelemaan myös opiskelijavihreiden leirissä. Ylivoimaisesti suurimpana ryhmänä maan ylioppilaskunnissa säilyivät ainejärjestöt ja muut sitoutumattomat ryhmät.
    Ennen vaaleja opiskelijoita yritettiin aktivoida vaaliuurnille ottamalla mallia valtakunnallisesta vaalimeiningistä. Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) järjesti nettiin vaalikoneen, jossa sai etsiä sopivia ehdokkaita ja testata näiden kantoja. Monissa ylioppilaskunnissa järjestettiin myös komeat vaalivalvojaiset, joissa ehdokkaat saivat jännätä vaalien tuloksia suurelta valkokankaalta. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
    Edustajistovaaleja on helppo haukkua kaverivaaleiksi. Henkilökohtaiset äänimäärät ovatkin epäilemättä mukava sosiaalikelpoisuuden mittari. Tämä ei tosi päde niinkään poliittisesti värittyneisiin kuin sitoutumattomiin ryhmiin.
    Vihreitä äänestetään, vaikkei vaalilistalla olisi yhtäkään kaveria. Moni katsoo, että poliittista ryhmittymää äänestämällä tietää ainakin suurin piirtein, millainen aatteellinen viitekehys sen ehdokkailla on. Vihreät lasketaan ylioppilaskunnissa automaattisesti poliittisiksi ryhmiksi, vaikka eivät yleensä olekaan puolueen jäsenjärjestöjä.

Sitoutumattomuuden nimiin vannovat ainejärjestöt olivat kuitenkin jälleen vaalivoittajia koko Suomessa. Äänestysprosentti koko maassa pysyi parin vuoden takaisessa 30:ssa. Vielä vuonna 1979 äänestysprosentti oli 44, mutta lähti siitä vähitellen tasaiseen laskuun.
    Tänä vuonna ainejärjestöjen osuus koko potista oli peräti 46 prosenttia. Näyttää siis siltä, että ylioppilaat uskovat asioidensa hoituvan parhaiten oman alan opiskelijoiden pysyessä vallan kahvassa.

Vihreät kasvattivat valtakunnallisesti suosiotaan parin prosentin verran. Helsingissä vihreät saivat kaksi lisäpaikkaa, ja Tampereella ensimmäistä kertaa vaaleihin koottu vihreä lista vei 40-paikkaisesta edustajistosta kertaheitolla kymmenen paikkaa.
    Vihreiden suosio yliopistokampuksilla siis nousi pitkästä aikaa sitten 90-luvun alkupuolen. Vihreiden osuus ylioppilaskuntavaalien valtakunnallisesta vaalipotista (4,89%) ei kuitenkaan heijastele vihreiden yleistä kannatusta korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Ainejärjestöjen kannattajat kun eivät enää valtakunnan tason vaaleissa voikaan äänestää sitoutumattomia ryhmiä.

Tänä vuonna ylioppilaskuntavaalien teemat pyörivät ylioppilaskunnan yhteiskunnallisen roolin, opiskelijoiden sosiaalisen aseman ja opinto-oikeuden ympärillä. Vihreät ovat perinteisesti peräänkuuluttaneet ylioppilaskunnan yhteiskunnallisesti kantaaottavaa roolia opiskelijoiden etujärjestönä toimimisen rinnalla, mikä on nykyään myös monen sitoutumattoman ryhmän missio. On kuitenkin monia opiskelijapoliittisia ryhmiä, jotka tuntuvat yhä ajattelevan, että ylioppilaskunta elää umpiossa.
    Ylioppilaskunnan roolin etu- ja palvelujärjestönä ei tarvitse olla ristiriidassa sen kansalaisjärjestöroolin kanssa. Onneksi tällä hetkellä suurin osa ylioppilaskuntapoliitikoista katsoo, että myös opiskelijoilla on jotain sanottavaa maailman menoon. o

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) hallituksen jäsen, edustajiston jäsen, HYYn Vihreät ry:n puheenjohtaja sekä Helsingin vihreiden toiminnanjohtaja.



ETUSIVULLE