Punavihreä projekti kaltevalla pinnalla / Vihreä Lanka 19.11.1999

Punavihreä projekti kaltevalla pinnalla

Asialla
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston sivilisaatiohistorian dosentti ja Vihreän Sivistysliiton puheenjohtaja.
Tapani Hietaniemi
KAKSI VUOTTA SITTEN osallistuin Saksan vihreiden puoluekokoukseen Kasselissa. Palattuani Suomeen esitin perustellun näkemykseni, että vihreät voivat olla mukana seuraavassa Saksan hallituksessa ja että Joschka Fischeristä saatetaan tehdä ulkoministeri.
    Vuoden päästä ennusteeni toteutuikin. Fischerin nousu maailman neljänneksi suurimman kansantalousmaan ulkoministeriksi oli yllätyksellinen tapahtuma, joka huomattiin aina Japanissa ja Kiinassa asti. Saksan liittotasavaltaan oli perustettu myös ensimmäinen vasemmistohallitus, jonka 60-sivuinen puolueohjelma oli komeaa luettavaa ekologisen käänteen ohjelmineen ja maailman uuden talousjärjestyksen ideoineen.

Kohlin lasku lankesi
Vuoden kuluttua alkuinnostus on tipotiessään. Paraikaa demarit ja vihreät riitelevät panssarivaunujen toimittamisesta Turkkiin, mikä onkin äärimmäisen ongelmallista ihmisoikeuksien kannalta. Vihreiden rooli tässäkin tilanteessa suhteissa demareihin on sama kuin Samu Sirkan suhde Pinokkioon.
    Gerhard Schröderin hallitus on hävinnyt lukuisia osavaltiovaaleja, mihin yhtenä suurena syynä on sen rohkea säästöpaketti. Helmut Kohlin hallitus velkaannutti Saksan yhtenäistämisohjelmallaan, jonka se alun perin väitti onnistuvan kokonaan ilman veronkorostuksia. Punavihreä hallitus joutuu korjaamaan tämän talouspolitiikan satoa ja tekemään likaisen jälkityön, mikä on tehnyt hallituksesta monen silmissä epäsuositun.

Pieniä edistyaskelia
Komeasta liikkeellelähdöstä ja ohjelmista huolimatta punavihreän hallituksen reformipolitiikka on ollut suhteellisen vähäistä. Välittömästi tulee mieleen vertailukohteena Suomi, jonka sateenkaarihallituksen ohjelma on sävyltään melko konservatiivinen, mutta jonka niin sanottu hankesalkku on selkeän reformistinen.
    Hallituksen aikaansaamista reformeista tärkeimpiä on Saksan vanhan kansalaisuuslain uudistaminen. Nyt Saksassa syntyneet maahanmuuttajien lapset voivat saada Saksan kansalaisuuden. Punavihreä hallitus käyttää parhaillaan suuret määrät rahaa mainontaan, jolla ensi vuoden aikana pyritään siihen, että maassa olisi miljoona "ulkomaalaista" vähemmän. Heitä houkutellaan tekemään valinta ja tulemaan Saksan kansalaisiksi! Näin hallitus saisi tulevaisuudessa myös joukkomitoin uusia kannattajia.
    Pienenä reformina voitaneen mainita myös humaanin huumepolitiikan eteneminen: metadonijakokokeilut ja niin sanotut piikittämiskopit. Vihreiden vaatima kannabiksen vapauttaminen ei kuitenkaan mennyt läpi hallitusneuvotteluissa.

Demarit jarrumiehinä
Punavihreän hallituksen tielle on syntynyt suuri este, kun osavaltioiden hallituksia edustava liittoneuvosto sai tänä vuonna konservatiivisen enemmistön. Onkin syytä odottaa, että konservatiivit tulevat jarruttamaan parhaansa mukaan kaikkia sekä vihreiden että demarien ajamia elämäntapaliberaaleja aloitteita, kuten homoavioliittoja sekä prostituoitujen laillisen ja sosiaalisen aseman parantamista.
    Punavihreä hallitus on aloittanut aurinko- ja tuulienergian edistämisen ohjelmat, mutta ikävä kyllä Saksan demareille on ominaista kovin epäekologinen politiikka, mikä on nostattanut vihreissä vastalauseita ja suututtanut radikaalia äänestäjäkuntaa.

Epätasaista energiapeliä
Vihreitä äänestäviä nuoria on turhauttanut se, ettei hallitusohjelmaan kirjattu ydinvoimasta luopuminen ole edennyt odotetulla nopeudella. Lisäksi "automies" Schröder, kuten hän itseään mielellään kutsuu, toteutti demarienemmistöllä energiaverot muodossa, jossa eniten energiaa kuluttava teollisuus välttää verot, mikä on ehdottoman virheellistä ekologisen ohjauksen kannalta.
    Yksi askel energiaverotuksen suuntaan on kuitenkin otettu. Schröder jarrutti myös Euroopan unionissa niin sanotun romuajoneuvodirektiivin hyväksymistä. Onneksi kuitenkin suomalaisten toimien välityksellä direktiivi nyt toteutuu. Sen sijaan suorastaan rumaa on ollut demarien tukema hiilikaivostoiminnan edistäminen, muun muassa Garzweilerin louhos, joka tulee peittämään alleen monta kylää.
    Vihreät ovat tuominneet tällaiset aluepoliittisesti perustellut hankkeet "taloudellisesti ja ekologisesti mielettöminä". Voimasuhde hallituksessa on kuitenkin demarien eduksi 6–1.

Hajaannus repii rivejä
Vihreiden kannatusta Saksassa on Schröderin politiikan epäekologisuuden lisäksi syönyt myös puolueen sisäinen kiistely Kosovon sodasta. Ennen europarlamenttivaaleja puolueen äärivasemmistolainen siipi liputti avoimesti vihreiden äänestämistä vastaan ja esimerkiksi Hampurissa äärimmäinen vasemmisto poistui puolueesta.
    Murheellisinta vihreän politiikan kannalta on puolueen kannatuksen romahtaminen itäisessä Saksassa. Ihmisoikeuksiin ja ekologiaan keskittyneet vaatimukset eivät ole löytäneet riittävää vastakaikua taloudellisesta rakennemuutoksesta kärsivässä idässä. Vihreiden äänet on vienyt postkommunistinen PDS, joka taas ei kykene keräämään kannatusta lännessä. Mikäli näin jatkuu, Saksaan on syntymässä kaksi regionalistista puoluetta, läntiset vihreät ja itäinen PDS.

Väärä mies oikeana,
oikea vääränä ministerinä

On vihreillä aihetta iloonkin: mielipidemittauksissa Joschka Fischer on ollut hallituksen arvostetuin ministeri. Samaan aikaan taas vihreä ympäristöministeri Jürgen Trittin on hallituksen arvostelluin ministeri. Hänen ylitseen on kävelty sekä ydinvoimasta luopumisneuvotteluissa että romuajoneuvodirektiivissä, mutta hän on myös itse valinnut kovin konfliktihakuisen tien – myös omassa ministeriössään.
    Onkin kysytty, onko vihreillä väärä mies oikeassa ministeriössä ja oikea mies väärässä ministeriössä? Fischerhän on painottanut, ettei voi olla olemassa mitään Saksan "erillistietä" ulkopolitiikassa eikä myöskään erityistä "vihreää ulkopolitiikkaa".

Elonmerkkejä
yli kalmanhajun

Punavihreän hallituksen reformiohjelmalle oli kova isku, että vihreiden kanssa monissa asioissa samanmielinen demaripuheenjohtaja Oskar Lafontaine erosi keväällä valtionvarainministerin paikalta. Hänen myötään näyttää hiljentyneen myös keskustelu globalisaation politiikasta ja Saksan sekä Euroopan roolista sen toteuttamisessa.
    Pessimistit sanovat jo, että punavihreä projekti on kuollut. Optimistit puolestaan sanovat, ettei se ole kuollut, vaan ainoastaan haisee siltä. Me realistit kuitenkin otaksumme, että alkuvuoden vaalit Schleswig-Holsteinissa ja Nordrhein-Westfalenissa ratkaisevat hallituksen kohtalon. Mikäli näiden demarijohtoisten osavaltioiden vaalit tuottavat Schröderille tappion, hallitus kaatuu. Mutta jos hallitus pystyy alkuvuodesta vakiinnuttamaan asemansa, punavihreällekin reformiohjelmalle voi avautua uutta tilaa. o




ETUSIVULLE