Puolivillainen ei markkinoilla menesty / Vihreä Lanka 19.11.1999

Puolivillainen ei markkinoilla menesty
Lena Björklund

"MITÄ IHMETTÄ on maailmassa tapahtunut, kun eettiset pohdinnat ovat yhteiskunnassa käytävän keskustelun kestoaiheena? Kun Euroopan Japani Suomi ja siellä jopa insinöörit ovat ryhtyneet pehmoilemaan", kysyi Fortumin ympäristöjohtaja Carola Teir-Lehtinen provokatiivisesti seminaarissa, jossa elinkeinoelämän edustajat pohtivat globalisaation eettisiä haasteita.
    Teir-Lehtinen luetteli esimerkkejä toimintansa vuoksi hankaluuksiin joutuneista kansainvälisistä suuryrityksistä – Shell, Nike, IKEA, B&Q – ja piti selvänä, ettei yrityksillä globalisoituvassa maailmassa enää ole paikkaa johon piiloutua tuhoamaan ympäristöä tai loukkaamaan ihmisoikeuksia.
    Kyse on hänestä yrityksen oman edun ja yhteishyvän yhdistelmästä: "valistuneesta omasta edusta." Ei voi kuin toimia eettisesti, ellei halua kuluttaja- ja muita kansalaisjärjestöjä kimppuunsa.
    Tai niin kuin Atrian varatoimitusjohtaja Juha Gröhn totesi: "Kilpailu on niin kovaa, ettei yrityksellä voi olla heikkoja puolia, ei edes eettisyydessä."

Yhteiskunnallinen
vastuu lyö läpi

Etikkaa yritystoiminnassa kutsutaan myös yrityksen yhteiskunnalliseksi vastuuksi. Ympäristöraporteilla vakuutetaan yrityksen vastuuta ympäristöstä, mutta se alkaa olla liian vähän.
    "Yhä enemmän on olemassa näitä triple bottom lineja", Teir-Lehtinen totesi. Hän tarkoitti sitä, että taloudellisen toiminnan ja ympäristövastuun lisäksi raportteihin tunkee vääjäämättömästi mukaan yhteiskunnallinen vastuu.
    "Rakennamme itsellemme luottamuspääomaa", Teir-Lehtinen summasi eettisen yritystoiminnan vaikutuksia yritykselle.

Istumalla salat julki
Luottamusta tarvitaan, sillä kansalaisten valppaus saa yhä järjestäytyneempiä muotoja. Esimerkiksi yhdysvaltalaisten opiskelijoiden muodostama verkosto Worker Rights Consortium julkisti viime kuussa radikaalin riippumattoman valvonnan kriteeristön niin kutsuttujen "hikipajojen" tuotanto-olojen tarkastamiseksi.
    Hikipajoiksi (sweatshop) kutsutaan niitä köyhien maiden tehtaita, joissa merkkituotteita valmistetaan ala-arvoisissa työolosuhteissa alihankintatyönä.
    WRC:ssä on opiskelijoita yli sadasta korkeakoulusta. Verkosto on jo parin vuoden ajan tarkkaillut erityisesti vaate- ja urheiluteollisuutta yhteiskunnallisen vastuun näkökulmasta. Viime keväänä se pakotti istumalakon tuomalla julkisuudella Niken julkistamaan 42 aiemmin tuntematonta tuottajaansa Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Tehtaat ja niiden työehdot ovat nykyään luettavissa Niken kotisivuilta.

Valvontaraportit
lisääntyvät

Press For Change -järjestö on juuri saanut valmiiksi tutkimuksen, joka paljastaa selkeitä epäkohtia. Tutkimukseen on haastateltu 2300 Niken alihankintatehtaissa työskentelevää työntekijää Indonesiassa. Tehtaissa työskentelee kaikkiaan noin 45000 ihmistä.
    Reebok puolestaan on antanut riippumattomien valvontajärjestöjen tarkistaa alihankintayrityksiään Indonesiassa. Tarkastuksissa ilmeni, että alihankkija rikkoi Reebokin kanssa solmimaansa sopimusta. Reebok on Niken lailla solminut alihankintasopimuksia, joissa on kriteerit työolosuhteista ja työntekijöiden oikeuksista.
    Raportissa ei käsitelty sitä, miten ay-aktivistin huonoissa alihankintatehtaissa käy. Asiaa kritisoitiin Reebokin raportista Yhdysvalloissa kirjoitetuissa jutuissa. Ilmeisesti aktivistin oletettiin käyvän niin kuin eräälle Niken alihankkijan tehtaassa työskentelevälle kävi.
    Kyseisen alihankkijan tehtaassa toimittiin vastoin sopimusta. Esimerkiksi työsuojelu oli niin puutteellista, että kahdeksan työntekijää teloi itsensä eräässä työkoneessa. Erotettu menetti siinä kaksi sormeaan ja perusti sen jälkeen urheilukenkiä valmistavien vapaan ammattiyhdistyksen saaden muitakin mukaan. Nike on kieltäytynyt sekaantumasta alihankkijansa "sisäisiin asioihin".
    Niken mainoslause "Just Do It" vääntyykin parhaillaan kehotukseksi "Do it Justice". Tällä sloganilla kansainvälinen kampanja painostaa Niken alihankkijaa ottamaan erottamansa ay-aktivisti takaisin töihin.

Muoti-ilmiö vai
yhteisen hyvän lähde?

UPM-Kymmenen henkilöstöjohtaja Harald Finne väitti eettisyydestä keskustelemisen olevan pohjoiseurooppalainen, ehkä myös pohjoisamerikkalainenkin muoti-ilmiö.
    "Meillä on siihen varaa", hän perusteli.
    Finne oli alustajista pessimistisin siinä mielessä, että hän toi pääosin esiin maapallon arvojen erilaisuuksia ja niistä seuraavia vaikeuksia. Sitran tutkimusjohtaja Antti Hautamäki kehotti kuitenkin kaikkia toimimaan sen eteen, että syntyisi vähän yhteisempi käsitys hyvästä kuin nykyään.
    Hautamäki asetti esimerkiksi yhdysvaltalaisen pastorin Leon Sullivanin, joka kiertää maapalloa edes minimaalisen eettisen koodiston aikaansaamisen toivossa. Sullivan kävi marraskuussa myös Suomessa ja tapasi tuolloin muun muassa Nokian edustajia.
    Maailman suurimpiin leikkikaluyrityksiin kuuluva Mattel, joka myy muun muassa Barbie-nukkea, on vastikään perustanut erillisen valvontajärjestön alihankkijoidensa tuotannon tarkastamiseksi. Järjestö on kehitellyt viisi maakohtaista standardia ja käynyt niiden perusteella tarkastamassa kahdeksan tehdasta Kiinassa, Indonesiassa, Malesiassa ja Thaimaassa.
    Näissä tehtaissa työskentelee yhteensä 30 000 ihmistä. Suuryritys vaikuttaa aina enemmän kuin minimaalisesti. Tarkastuskierroksen tulos julkistetaan tässä kuussa.

Ihmiskasvoiseen
globalisaatioon

Eettisyys on työntynyt yrityksiin 1990-luvulla. Teir-Lehtinen piti sitä itsestään selvänä.
    "Kun sadan suurimman yrityksen liikevaihto ylittää 50 prosenttia maapallon valtioiden bruttokansantuotteesta, on selvää, että tällaisen vaikutusvallan mukana tulee myös yhteiskunnallista vastuuta."
    Viime viikon Vihreässä Langassa professori Anto Leikola ihmetteli miten yksi ja sama ihminen voi olla niin erilainen riippuen siitä missä hän työskentelee. Hän otti esimerkiksi poliitikko Pekka Vennamon, joka pääjohtajana unohti kansan.
    Teir-Lehtinen sivusi tahattomasti tätäkin problematiikkaa. Jos Vennamo olisi työskennellyt yrityksessä, jossa "moraalis-eettiset arvot ovat saaneet paikkansa kovien taloudellisten arvojen rinnalla" hän olisi todennäköisesti johtajanakin muistanut unohdetun kansan.
    "Tällaisessa yrityksessä johtajilla ei ole ristiriitaa päivällä tekemiensä päätösten ja yksityisten arvojensa välillä. Tämä kai on se, mikä mahdollistaa Kofi Annanin peräänkuuluttaman tavoitteen Globalization with a human face", Teir-Lehtinen kuvasi eettisesti tervettä yritystä. o

Niken tuottajat Internetissä: http://www.nikebiz.com/labor/index.shtml. Täydentäviä tietoja voi lukea osoitteesta www.nikeworkers.org



ETUSIVULLE