Hullut päivät
Tiina Kirkas

Sisään systeemiin

Holhousta saa pulloissa.

"MINÄ OTTAISIN YHDEN 5554:N. Ja sitten vielä kaksi 26527:ää. Vai loppu.Ehkä sitten yksi 12615 ja yksi 2066. Eikä sitten muuta." Mies kokoaa ostoksensa kassiin ja poistuu tyytyväisen oloisena kaupasta.
    Seuraavaksi vuorossa on keski-ikäinen rouvashenkilö, joka vetäisee käsilaukustaan gourmet-lehdestä reväistyn reseptin: "Tässä sanotaan, että 16584 sopii hyvin mausteisten kanankoipien kanssa. Se on kuulemma raikas, hyvin hedelmällinen ja siinä on hieman tulinen maku ja häivähdys vadelmaa."
    Myyjä ei kommentoi mitenkään, vaan naputtelee numerosarjan kassakoneeseensa. "Ja sitten radiosta kuulin, että 22670 on erityisen sopiva keitett...", rouvashenkilö jatkaa mutta myyjä on jo poistunut matkaansa kärrynsä kanssa tilattuja tuotteita noutamaan.

Tiedän tasan missä olen, mutten voisi olla enempää ymmälläni kyseisestä keskustelusta. Kunnes tulee minun vuoroni. Rohkenen pyytää yhden Amfora Veronican. "Jaaha. Mikä numero?", tiuskaisee täti tiskin takana.
    "Mistä minä sen tietäisin. Minä tulin tänne ostamaan viinipulloa."
    Mutta selitykseni ei tätiä kiinnosta. "Mikä numero?", hän tivaa ja kiskoo minut salin puolelle näyttämään pulloa lasikaapista. Luonnollisestikaan pulloa ei siihen hätään löydy, joten kaiken kansan riemuksi päädyn etsimään ilolientäni 84-sivuisesta hinnastosta.
    "Ja oliko vielä muuta?". Mietin hetken ja tiedustelen sitten vielä 3127:ni lisäksi Glenlothia. "Siis 6609:ää?" Ja ennen kuin huomaankaan, minut on rahastettu ja pullot tungettu kassiin. Ja seuraava asiakas notkuu huohotusetäisyyden päässä numerosarjojaan tiedustellen.

Kiukuspäissäni päätän seuraavan kerran kokeilla itsepalvelu-Systembolagetia. Ei jonotusnumeroita, ei numerosarjoja. Pelkkää nautinnollista itsepalvelua. Harhailtuani itseni tuskanhikeen hyllyviidakossa nappaan käteeni jotain, josta en mitään tiedä ja maksan sen pikaisesti päästäkseni pois koko ahdistuksesta.
    Raivopäissäni kiroan koko kansankodin ja ruotsalaisen holhousyhteiskunnan: Täytyykö yhden viinipullon ostamisen olla yhtä alentavaa ja nöyryyttävää kuin paikallisessa Kelassa käymisen? Ja eikö viinipullon hankkiminen saisi olla pakoa olemassaolevasta todellisuudesta toisiin maailmoihin, toisiin kulttuureihin, makuihin, tuoksuihin, elämyksiin?

Vuodatuksineni kuulostan naurettavalta romantikolta, kun naapurini valistaa, että viinipullon ostamisen nimenomaan pitää olla yhtä arkista kuin maidon tai naulojen hankkiminen. Se on paras tapa kasvattaa kansa sivistyneeseen juomiseen, hän hehkuttaa. "Sitä paitsi Ruotsin valtiollisella Systembolagetilla on niin monipuolinen viinivalikoima, ettei sitä voi hallita kuin systemaattisella numerokäytännöllä".
    Niinpä niin. Mutta älkää luulkokaan, että aion jatkossakaan ostella numeroita. Kiusa se on pienkin kiusa. o

Kirjoittaja on suomalainen Ruotsissa.



ETUSIVULLE