Aavikkomyrsky raivoaa yhä / Vihreä Lanka 23.10.1999

Aavikkomyrsky raivoaa yhä
Jyri Tyynelä

KUN Irakin vastainen liittoutuma aloitti tammikuussa 1991 operaatio Aavikkomyrskyn, se pääsi ensimmäisen kerran kokeilemaan köyhdytettyä uraania tosipaikassa. Siitä valmistetaan ammusten ja ohjusten metallikärkiä, jotka hyvin raskaina ja helposti syttyvinä palavat iskuenergian voimasta panssarin läpi.
    Köyhdytettyä uraania syntyy sivutuotteena, kun uraania rikastetaan ydinvoimaloiden polttoaineeksi ja ydinaseiden valmistukseen. Radioaktiivisuudeltaan köyhdytetty uraani on matala-aktiivista jätettä, joka varastoidaan terässylintereihin uraanirikastamoiden ulkopuolelle. Näin varastoitua köyhdytettyä uraania on maailmassa yhteensä 750 000 tonnia, josta valtaosa on Yhdysvalloissa. Varastot kasvavat 1900 tonnilla joka vuosi. Loppusijoitusongelman takia köyhdytetty uraani on ilmaista raaka-ainetta aseteollisuudelle.

Tappava tuuli
Palaessaan uraani höyrystyy aerosoliksi, joka sisältää hyvin pieninä hiukkasina keraamista uraanipölyä.
    "Uraanipöly joutuu hengityksen kautta keuhkoihin, jossa se pysyy vuosikausia. Keuhkoista se poistuu hitaasti veren mukana ja varastoituu pääosin luukudokseen, josta se hyvin hitaasti erittyy munuaisten kautta virtsaan. Krooninen, matalan tason altistuminen köyhdytetyn uraanin säteilylle vaurioittaa verisoluja, keuhkoja, luita, keskushermostoa ja hormonitoimintaa. Myös sperman vaurioista on näyttöä", selostaa vaikutusmekanismia lääkekemian professori Malcolm Hooper englantilaisesta Sunderlandin yliopistosta.
    Persianlahden sodassa vain amerikkalaisilla ja briteillä oli käytettävissään uraaniammuksia, jotka sisälsivät virallisen arvion mukaan 359 000 tonnia köyhdytettyä uraania. Määrä asettuu oikeisiin mittasuhteisiin, kun sitä vertaa esimerkiksi Kansainvälisen säteilyturvakomission turvamääräyksiin. Niiden mukaan ydinvoimalaitoksen työntekijän maksimialtistus uraanille hengitettynä on 24 mikrogrammaa vuodessa.

Koko väestö vaarassa
Hooperin mukaan köyhdytetylle uraanille altistui 60–80 prosenttia operaatioon osallistuneista sotilaista. Koska tuuli voi kuljettaa uraanipölyn kymmenien kilometrien päähän osumakohteestaan, altistumisvaarassa oli itse asiassa koko väestö.
    Pölyn laskeuduttua aavikkomyrskyt voivat nostaa sen taas ilmaan. Vesiliukoisena se saastuttaa myös pinta- ja pohjavesiä. Uraanin radioaktiivisuuden puoliintuminen kestää ikuisuuden, joten ainoa tapa puhdistaa alue olisi kuoria aavikon pintakerros ja varastoida se matala-aktiivisena ydinjätteenä. Tämä maksaisi tähtitieteellisiä summia.

Salailu jatkuu
"Sotilasteollisella kompleksilla on intressi olla löytämättä vastauksia köyhdytettyä uraania koskeviin kysymyksiin. Britannian puolustusministeriö on vastustanut asian tutkimista väittämällä, ettei altistumista ole tapahtunut. Todistusaineistoa, joka aiheesta löytyy sekä sotilas- että siviililähteistä, ei haluta huomioida", Hooper kertoo.
    Yhdysvaltojen armeijan ennen Persianlahden sotaa laatimissa raporteissa varoitettiin uraaniammusten vakavista terveys- ja ympäristövaikutuksista. Tästä huolimatta liittouman sotilaille ei tiedotettu vaaroista siviileistä puhumattakaan. Sama linja on jatkunut Bosnian ja Kosovon sodissa, joissa uraaniammuksia tiettävästi käytettiin serbijoukkoja vastaan.
    Nato ei suostunut luovuttamaan mitään tietoja käytetyistä uraaniammuksista Pekka Haaviston johtamalle YK:n asiantuntijatyöryhmälle, joka tutki Kosovon sodan ympäristötuhoja.
    Hooperin mukaan syövät ja vastasyntyneiden epämuodostumat ovat moninkertaistuneet irakilaisten keskuudessa erityisesti eteläisessä Basran kaupungissa, mutta myös Bagdadissa. Myös eläinten ja kasvien geneettisistä mutaatioista on saatu raportteja.

Sotilaat kuolevat
Yhdysvaltojen ja Britannian hallitukset ovat olleet haluttomia tutkimaan köyhdytetyn uraanin osuutta Persianlahden oireyhtymään, joka aiheuttaa sotaveteraaneille elintoimintojen eriasteisia vaurioita ja neurologisia häiriöitä. Hooperin mukaan on selvää, että yksi pääsyyllinen oireyhtymään on köyhdytetty uraani. Myös sotilaille annetut rokotteet ja vasta-aineet hermomyrkkyjä vastaan sekä altistuminen hyönteismyrkyille ja öljylähteiden palamiskaasuille voivat osaltaan selittää oireita.
    "Altistuminen köyhdytetylle uraanille tulee aiheuttamaan syövän lisääntymistä, mutta vasta 10–20 vuoden kuluttua altistumisesta. Jotkut viime aikoina tehdyt amerikkalaiset tutkimukset ovat vahvistaneet syövän lisääntyneen Persianlahden veteraanien keskuudessa, toiset taas eivät. Dataa ei ole vielä riittävästi", hän painottaa.
    Hooperin mukaan Persianlahden sodasta on kulunut jo niin pitkä aika, että ainoa riittävän herkkä menetelmä sotilaiden uraanialtistumisen tutkimiseen on massaspektrimittaus. Sen avulla on tutkittu vasta muutama kymmenen veteraania – kaikki yksityisillä klinikoilla.
    Mittausten perusteella laaditun syöpäriskiarvion perusteella 750 000 amerikkalaisesta ja englantilaisesta sotaveteraanista 22 500–157 000 kuolee syöpään sodassa käytetyn köyhdytetyn uraanin takia.
    "Me puhumme aseesta, joka ei syrji ketään. Se tuhoaa omat ja vihollisen joukot, sotilaat ja siviilit, nuoret, vanhat ja vielä syntymättömät ihmiset. Siitä syystä se on ase, jonka käyttöä sodankäynnissä ei voi hyväksyä ja joka pitää kieltää biologisten ja kemiallisten aseiden tavoin", sanoo Hooper. o



ETUSIVULLE