Vuotos testaa vesilain hampaat / Vihreä Lanka 29.10.1999

Vuotos testaa vesilain hampaat

Asialla
Dosentti Marjatta Näätänen on matemaatikko, maanomistaja Vuotoksen alueella ja Vuotoksen Voiman osakkeenomistaja. Kirjoituksen laatimiseen ovat osallistuneet vesistöasiantuntijoina professori Paavo Tulkki ja limnologi Hans Vogt. http://personal.fimnet.fi/ luonto/vapaavuotos http://www.sll.fi.
Marjatta Näätänen
VUOTOKSEN altaan rakentamishanke on edennyt Pohjois-Suomen vesioikeudessa suulliseen käsittelyyn. Vaikka vesilaki yksiselitteisesti kieltää hankkeet, joilla on laajat vahingolliset vaikutukset ympäristöön ja paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloihin, on paikallisen lehdistön tukemaa "maan tapaa" vaikea muuttaa.
    Sodan jälkeen Suomi tuomittiin maksamaan raskaat sotakorvaukset. Kun teollisuuden energiansaanti oli elintärkeää, säädettiin niin sanotut Kemijoki-lait. Esimerkiksi vuonna 1952 valtion maata luovutettiin Kemijoki Oy:lle vesirakentamista varten. Vastineeksi luovuttaja sai yhtiön osakkeita.
    Sodanjälkeisen erityislainsäädännön puitteissa Kemijoki on noin 40 vuodessa täydellisesti mullistettu. Kemijoki Oy on edennyt pala palalta: luonnontilassa on enää Ounasjoki ja Ylä-Kemijoki, jonka rakentamisen Vuotoksen allas aloittaisi.
    Itse vesilaissakin on tosin erikoisuuksia. Esimerkiksi Vuotoksen altaan haitoiksi ei haitta–hyöty -vertailussa lasketa rakennuskustannuksia, noin miljardi markkaa.
    Allassuunnitelmaan on korkeuteen lisätty vuosien varrella 1,5 metriä, joka lisäisi tilavuuteen noin 30 prosenttia. Vesihallituksen mukaan aikaisempien kesien sademäärien perusteella nyt suunniteltu allas ei olisi täyttynyt joinain kesinä.

Allas vaikuttaisi
Perämerelle asti

Säännöstelyaltaiden ympäristöhaitoista maahan, veteen ja ilmaan on tutkimustyön ansiosta paljon selvempi käsitys nyt kuin 1970-luvulla. Mikäli Vuotoksen allas rakennetaan, aiheutetaan monia riskitekijöitä alapuoliselle vesistölle aina mereen saakka. Jokeen pääsee elohopeaa, happea kuluttavaa humusta ja ravinteista etenkin fosforia.
    Aikaisemmista altaista saatujen kokemusten perusteella Kemijoki Oy myöntää, että Vuotoksesta tulisi alapuoliseen vesistöön 170 kiloa fosforia vuorokaudessa. Tämä vastaa Helsingin kokoisen kaupungin puhdistettujen jätevesien fosforikuormaa.
    Pohjanlahti-komitea suositti jo vuonna 1986 Perämeren korkean typpipitoisuuden tähden, että alueella täytyy rehevöitymisen ehkäisemikseksi välttää fosforin kuormitusta. Vuotoksen allas huolestuttaa myös muissa maissa. Ruotsin luonnonsuojeluliitto on vedonnut EU-direktiiveihin ja Rion sopimukseen, ja myös Coalition Clean Baltic on jo vuosia sitten ottanut kantaa allasta vastaan.
    Yhdyskunnilta ja teollisuudelta on edellytetty kaikkialla kalliita jätevesipäästöjen vähennystoimia. Kemijoki Oy:lle on asetettava kaikkien toimiensa osalta yhtä tiukat päästökriteerit ja velvoitteet kuin muillekin vesistön kuormittajille.

Lintuarvot huipussaan
Vuotoksen linnusto on poikkeuksellisen monipuolinen ja edustaa maamme ehdotonta parhaimmistoa suo- ja suo/metsäkohteiden joukossa. Se täyttää myös kirkkaasti IBA-kriteerit, joita BirdLife International käyttää valitessaan maailmanlaajuista tärkeiden lintualueiden verkkoa.
    Suomen ympäristökeskus on vuonna 1996 laskenut 24 000 hehtaarin suuruisen allasalueelleen linnuston suojeluarvoksi 2113 – luku perustuu alueella pesivien lintujen määrään. Liminganlahden kuuluisalla 10 000 hehtaarin lintualueella vastaava luku oli 1247.
    Euroopan komissio päättikin heinäkuun alussa nostaa kanteen Suomen valtiota vastaan EY-tuomioistuimessa. Kemihaaran suot mainitaan nimenomaisena esimerkkinä kohteesta, joka olisi tullut osoittaa lintujen erityissuojelualueeksi.
    Eikö Suomessa ymmärretä ilman komission opastusta, että IBA-alueen arvolle sopivampaa kohtelua olisi ollut Natura 2000-verkkoon liittäminen kuin avohakkuin ja hukuttamalla tuhoaminen? Kemihaaran soiden pelastamista ovat tukeneet lukuisat koti- ja ulkomaiset ympäristöjärjestöt.

Matkailumahdollisuudet hyödyntämättä
Yksittäinen voimayhtiö, Kemijoki Oy, on saanut jo tarpeeksi muuttaa maan mahtavinta vesistöä, jonka valuma-alue käsittää melkein koko Lapin, omien intressiensä mukaiseksi. Jokirakentamisen seurauksena Lokan ja Porttipahdan allaspohjan raivaukset laiminlyötiin, vedenlaatu ja virtaamarytmi koko alapuolisessa vesistössä muuttui.
    Lokan allas hukutti vuonna 1967 Euroopan komeimman suon, Posoaavan. Kaunis Kemijärvi joutui myös säännöstelyaltaaksi liejuisine kannokkorantoineen. Jälkipolville tulee jättää viimeiset kaksi luonnontilaista Kemijoen haaraa, joilla on matkailun ja kalastuksen kannalta valtava potentiaali.
    Kemijoki on ollut Euroopan paras lohijoki, Vuotoksen allas puolestaan tuhoaisi Kemijärven vaellussiian nousun Kemijoen yläosiin. Viimeisten jokien säilyttämiseksi on vesistöjen rakentamiselle vedettävä rajat, joista on pidettävä kiinni.
    Uusien altaiden rakentamiselle ei enää löydy oikeutuksia, vaan toimenpiteitä tulee nyt kohdistaa jo rakennetun osan tilan parantamiseen.
    Vuotosalueen harju- ja jokivarsialueella sijaitsevat myös lähes kaikki sadan viime vuoden aikana inventoidut muinaisjäännökset. Osaammeko arvostaa ja siirtää jälkipolville edes omaa kulttuurihistoriaamme?

Toteutuuko
oikeudenmukaisuus?

Koko Vuotos-prosessia on leimannut vakava periaatteellinen ongelma. Hakijalla on murskaavan ylivoimaiset resurssit asiansa ajamiseen. Tämä näkyy muun muassa katselmuskirjassa, joka on toimitusmiesten ehdotus vesioikeuden päätökseksi. Jopa silloin, kun katselmuskirjan selvitykset ovat altaan rakentamisen vastaisia, ovat johtopäätökset niistä kuin suoraan jokiyhtiöstä.
    Katselmuskirjassa ja -aineistossa käytetään vertailuperustana pääasiassa Lokan, Porttipahdan ynnä muiden jo muuttamaa vesistöä, kun oikea vertailuperusta olisi Ylä-Kemijoen nykyinen luonnontila, Kemijärven ja sen yläpuolisen jokiosuuden osalta vesistön tila ennen säännöstelyn aloittamista.

Energiaa periferiasta
Muualla maailmassa on näkyvissä kehityssuunta, jossa ympäristövau-rioita aiheuttava, "halpaa" energiaa vaativa raskas teollisuus siirtyy periferiamaihin. Siellä teollisuus voi tehdä taloudelliset kytkennät johtoeliitin kanssa ja vapaasti maksimoida etunsa, koska sillä ei ole elinympäristöä puolustavaa vastavoimaa eikä pelkoa vastuusta. Toimivissa demokratioissa taas entinen raskas teollisuus on suuntautumassa uudelleen esimerkiksi palveluvaltaiseen tai korkealle teknologialle perustuvaan tuotantoon.
    Kumpaan ryhmään kuulumme? Joidenkin tahojen intresseissä on ajaa luonnonarvoiltaan poikkeuksellisen rikkaalle suoalueelle tuhoisaa allasta: vesirakentamisen jatkuminen säilyttäisi Kemijoki Oy:n työpaikat ja aseman Lapissa. Yhtiön vesiosakkaina sähköstä saisivat hyödyn Fortum, Stora Enso, UPM-Kymmene ja Helsingin kaupunki.

Vesilaki kunniaan
Vuotoksen allas aiheuttaisi valtavat ympäristötuhot ja hävittäisi alueen ekologisesti kestävän kehittämisen mahdollisuudet (erä-, lintu-, kulttuuri- ja kalastusmatkailu, poronhoito, metsästys ja kalastus, metsänhoito, luonnontuotteiden keräily ja jatkojalostus, maanviljely).
    Vesilain pykälän 2:5 mukaan "rakentamiseen ei saa myöntää lupaa, jos rakentaminen vaarantaa yleistä terveydentilaa tai aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka jos se suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja."
    On vaikeaa kuvitella, että Suomeen tulisi toista ympäristöhaitoiltaan edes likimain Vuotoksen kaltaista hanketta. Ellei nyt sovelleta mainittua vesilain pykälää, niin miksi se on edes säädetty? o




ETUSIVULLE