Hullut päivät
Vesa Sisättö

Gogot tulevat!

Ekaluokkalainen oppi kuluttamaan.

LAURI-POIKANI meni kouluun pari kuukautta sitten. Muutaman viikon koulunkäynnin jälkeen poika alkoi pyytää ostamaan R-kioskista pusseittain myytäviä muoviklimppejä, joihin oli painettu irvistäviä naamoja.
    Lupasinkin ostaa niitä. Tein Laurin hulluksi, kun en millään meinannut oppia muoviukkeleiden nimeä. Kutsuin niitä moogeiksi, goobeiksi, mobeiksi ja niin edelleen. Virallinen nimi, jonka lopulta opin, on Gogo.
    Jokaisella hahmolla on vielä oma nimensä, esimerkiksi Pikku-Pelle, Kiusankappale tai Klani. Näillä muovinpalasilla lapset pelaavat erilaisia pelejä, tai vain yksinkertaisesti keräilevät niitä. Erilaisia hahmoja on kuulemma 60.

Pidin gogo-touhua turhanaikaisena. Mutta sitten muistin omat ekaluokkalaisaikani 23 vuotta sitten.
    Syksyllä 1976 hitti olivat pienet muoviset pyssyt, joita oli eri värisiä ja mallisia. Ne ampuivat punaisia alle sentin mittaisia ja parin millin paksuisia "luoteja". Muistan kuinka himosin saada näitä miniatyyriaseita. Lopulta onnistuin kärttämään vanhemmiltani vihreän konepistoolin ja harmaan käsiaseen. Kelpasi niillä elvistellä.

Seuraavina syksyinä oli muita must-tuotteita, kuten autoja, laivoja, lentokoneita esittävät pelikorttipakat. Kortissa oli kuva esimerkiksi autosta ja sen alla rivi tietoja nopeudesta, tehosta ja niin edelleen.
    Pelissä kortit jaettiin ja kysyttiin esimerkiksi "nopeus". Se, jonka kortissa oli suurempi, sai toisen pelaajan kortin.
    Pelaaminen oli kuitenkin toissijaista. Tärkeintä oli omistaa monta korttipakkaa, jotka oli pakattu silmää miellyttäviin muovirasioihin, joiden kulmat oli pyöristetty.

Olikohan se seuraava syksy, kun kaikkien oli pakko hommata karvainen neonoranssi tai -vihreä karvatoukka, jota saattoi ohjata näkymättömillä siimoilla. TV-mainoksessa mato kulki kuin itsestään pitkin pöytiä tai pujotteli toisen käden sormien lomitse. Itse sain toukan enintään hypähtelemään, ja sitten siimat olivatkin jo solmussa.
    1970-luvun viimeisinä syksyinä koululaiset nuuhkivat hajukumeja. Muodikkaan ala-astelaisen tuli kulkea hajukumin pala molemmissa sieraimissa. Myöhemmin ne kiellettiin vaarallisina.

Gogot ovat ilmeisesti ensimmäinen linkki poikani kehityksessä kokopäivätoimiseksi kuluttajaksi. Toisaalta ne ovat hänen oma juttunsa – ja hänen ikäluokkansa juttu, jossa vanhemmilla ei ole osaa eikä arpaa. Mitä nyt maksumiehenä.
    Toisenkin uuden asian Lauri on tuonut koulusta. Hän on alkanut kertoa vitsejä. Toistaiseksi en ole ymmärtänyt niistä ainoatakaan, mutta pojan nauru on tarttuvaa. o

Vesa Sisättö on espoolainen vaativien fantasiakirjallisuuspalveluiden tuottaja ja syvämietteinen leluasiantuntija.



ETUSIVULLE