OPISKELIJOITA tuetaan – mikäli opinnot etenevät tehokkaasti – 55 kuukauden ajan ruhtinaallisella 1540 markalla kuukaudessa. Koska opintoraha ei riitä elämiseen, on opiskelijoiden kehitettävä muitakin tulojenhankintamuotoja. Opintorahan ohella näistä ehdottomasti käytetyin on työnteko. Töihin voivat mennä ne opiskelijat, joilla ei ole esimerkiksi perhevelvoitteita opiskelun ohella tai jotka asuvat sellaisissa kaupungeissa, joissa töitä on tarjolla. Joensuulainen yksinhuoltaja ei rahoita opintojaan työnteolla.

Toiseksi suosituin rahahana on suku. Monien vanhemmat tukevat opiskelevia lapsiaan kuukausisummalla tai ruoka-avulla. Tämä on toki mahdollista lähinnä niille vanhemmille, joilla on siihen varaa. Toimeentulotuella oleva äiti ei rahoita jälkikasvunsa opintoja.
    Harva aikuinen opiskelija muutenkaan kehtaa mennä vanhempien kukkarolle: kolmannes opiskelijoista on yli 30-vuotiaita, yhtä monella on omiakin elätettäviä. Esimerkiksi omassa opinahjossani Tampereen yliopistossa keskimääräinen opintojen aloittamisikä on 23 vuotta. Ei siinä iässä enää kuuluta vanhempien ruokakuntaan.

Mitä siis tekevät nämä raukat, jotka ovat yli-ikäisiä, köyhistä perheistä, väärällä paikkakunnalla tai väärällä alalla? Nostavat opintolainaa. Opintolaina on osa opintotukijärjestelmää, ja sen vuoksi sitä kutsutaan sosiaaliturvaksi. Opintolaina on kuitenkin markkinakorkoista: tutkimusten mukaan opiskelijat turvautuvat siihen vain pakon edessä, maksukyvystä riippumatta. Opintolainoja päätyykin ne taanneen valtion maksettavaksi, yhteensä vuosittain 120–130 miljoonaa markkaa tulonsiirtoa Meritalle ja kumppaneille.
    Valtion maksettavaksi opintolainoja on päätynyt eniten vuonna 1995. Vuosiluku kertoo siitä, ettei lainoja oteta tai olla maksamatta piruuttaan, vaan että laman lapset saivat kokea talouskriisin henkilökohtaisella konkurssilla. Pankit eivät myöskään ole kovinkaan höveleitä sovittelemaan lainanmaksua köyhtyneiden maisterien kanssa, sillä valtiolta rahat irtoavat liukkaasti. Moni lainanottaja tarvitsisi vain vuoden lykkäystä, kun ehkä jo sen verran löytyisi pätkätyötä, että saisi pari lyhennyserää hoidettua kunnialla.
    Pankkivirkailijoilla ei ole sosiaalialan koulutusta. Opintolaina on kaupallisen pankin ja köyhän ihmisen välinen kaupallinen sopimus, jolla ei ole mitään tekemistä solidaarisuuden ja välittämisen kanssa. Opintolaina ei ole sosiaaliturvaa.

Opintolainan olemassaolo kuitenkin epää opiskelijoilta sen sosiaaliturvan mikä muille kuuluu. Opintorahan päälle ei voi saada toimeentulotukea, niin kuin muiden riittämättömien sosiaalietuuksien kohdalla on.
    Ongelma kärjistyy kesäaikaan: suurin osa opiskelijoista yrittää talven kihnuuttaa ilman lainaa, mutta kesällä työttömyyden iskiessä toimeentulotuen saannin edellytys on se, että opintolainakin on jo käytetty. Mikäli näin ei ole, opiskelija pakotetaan nostamaan opintoihin tarkoitettu laina kesäaikaan, jolloin opintojen suorittaminen ei kaikkialla onnistu. Opiskelija joutuu siis ostamaan jokapäiväisen leipänsä lainarahalla, ja tällöin ainoa voittaja on pankki.

Rosa Meriläinen on Vihreän liiton hallituksen jäsen.