Pienlainoista on ylitarjontaa / Vihreä Lanka 15.10.1999

Pienlainoista on ylitarjontaa
Lena Björklund

VAASAN YLIOPISTON tutkimuslaitoksen johtaja Hannu Katajamäki lähetti runsaat pari vuotta sitten hakemuksen Euroopan unionin hankkeeseen, jossa kehiteltiin mikroluototusta.
    Pohjanmaan lisäksi aiheesta olivat kiinnostuneet pari aluetta Ranskassa ja Britanniassa, yksi Saksassa ja yksi Italiassa. Myös unionin ulkopuolinen Norja oli mukana, koska siellä on kokeiltu mikroluottoja jo vuodesta 1992.
    Ideana oli, että jokainen maa tekee oman mallinsa. Pohjanmaalla noudatettiin Aasiasta sovellettua Grameen-mallia, jota myös Norjassa käytetään.
    Mikroluottoa annetaan pääosin naisyrittäjyyteen. Ideaan liittyy ajatus ryhmän hyvää tekevästä voimasta. Mikroluotto on pienlaina, jossa ryhmän jäsenet takaavat toinen toistensa lainoja ja tukevat toisiaan. Grameen-mallissa ryhmän koko on viisi henkeä.
    Mikroluottoa saa enintään 50 000 markkaa.

Liian vähän
luovaa hulluutta

Tänä syksynä Vaasan yliopisto hautasi hankkeensa. Komissio kyllä myönsi siihen rahoituksen noin vuosi sitten ja partneritkin löytyivät, Finnvera eli entinen Kera ja Pohjanmaan liitto.
    Komissioturbulenssi eroamisineen koetteli myös mikroluottohanketta: ohjeet kiristyivät. Ensin olikin tehtävä toteutettavuuskartoitus. Jatkorahoitus riippuisi siitä.
    Katajamäki ja hankkeen suunnittelija Salla Laurilehto valmistelivat kartoituksen viime kesänä ja totesivat ettei hankkeeseen osallistuta.
    Muut osapuolet jatkavat mikroluottojen kehittelyä Euroopassa ja jotain voi siis vielä syntyä. "Mutta ilman meitä", Laurilehto toteaa.
    Kera yhdistyi Valtiontakuukeskuksen kanssa vuoden alusta. Syntyi Finnvera, Keraa paljon jäykempi organisaatio, sanoo Laurilehto.
    "Innovatiivista projektia olisi ollut erittäin vaikea hoitaa", hän kertoo.

Finnveran lainat
kuittaavat tarpeen

Ensin mikroluottohankkeesta vetäytyi Pohjanmaan liitto, sitten Finnvera. Näyttää siltä, ettei mikroluottoa edes tarvita. Aikanaan Keran lanseeraamat naisyrittäjälainat ja pienlainat ovat vetäneet erittäin hyvin.
    Naisyrittäjälaina on tarkoitettu yrityksille, joissa naiset ovat enemmistöomistajia ja joita johtaa nainen. Enempää kuin viisi työntekijää yrityksessä ei saa olla. Lainan suuruus on 20 000–100 000 markkaa.
    "Pien- ja naislainoilla on rahoitettu paljon aloittelevia yrityksiä", kertoo Finnveran kehityspäällikkö Anneli Soppi. Suurin osa lainoista on mennyt yhden hengen yrityksille eli itsensä työllistämiseen.

Bangladeshilainen
menestystuote

Grameen-mikroluotot ovat Aasiassa mahdollistaneet maaseudun köyhien naisten yritystoiminnan. Pelkästään Bangladeshissa on kaksi miljoonaa mikroluotonottajaa.
    Mallia sovelletaan jo noin 60 maassa. Norjassa siitä käytetään käsitteitä verkostoluotto, minipankki, naisten pankki. Norjan malli kopioitiin Suomeen pari vuotta sitten, kun Suomen Mikroluotto Oy perustettiin. Sen tilillä on rahaa, mutta ryhmäasiakkaat puuttuvat.
    "Ryhmälaina vaatii omanlaisensa ihmisen", sanoo Suomen Mikroluoton toimitusjohtaja Marika Lohi. "Uskon siihen, mutta meillä ei ole nyt resursseja tehdä sitä."
    Kuuden hengen porukasta osakeannilla luottoyritykseksi laajentuminen ei tuonut voimavaroja ryhmätoiminnan pyörittämiseen.

Ryhmä on lainaa
tärkeämpi

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän naisteemaryhmässä projektipäällikkö Leena Heiskala hallinnoi hänkin mikroluottoja, eikä niilläkään ole kysyntää. Heiskala uskoo, että syynä on yhteistakaus.
    Naisyrittäjäprojekti on kolmivuotinen kokeilu. Rahaa on 160 000 markkaa yhtä viiden hengen ryhmää kohti. Summaa voi verrata norjalaisten ryhmäpottiin, joka on noin 145 000 markkaa.
    Heiskalan projekti alkoi syksyllä 1997. Nyt kaavaillaan systeeminmuutosta, joka lopettaisi lainanannon, mutta jättäisi ryhmät.
    Ryhmätoimintaa prosessina yrittäjäidean hiomiseen Heiskala pitää hyvinkin tarpeellisena. Lainansa naiset voisivat ottaa Finnverasta.
    Ryhmiä on alun neljästä jäljellä kolme. Yrityksen on aloittanut yhdeksän naista. Vain yksi on ottanut lainan – 15 000 markkaa – projektista, muut Finnverasta. Naiset ovat kertoneet, etteivät he halua panna ystäviään takaamaan liikeideaansa.
    Tässäkin projektissa naiset työllistävät itseään, moni puolipäiväisesti ansiotyön ohessa.

"Rahaa lilluu"
"Suurin ongelma on asiakkaiden löytäminen tilanteessa, jossa saat lainaa vaikka R-kioskilta tai Ellokselta. Tilanne on sama kuin 1980-luvun lopulla: rahaa lilluu, mutta nollaprosenttisena sitä ei voi lainata", sanoo Salla Laurilehto.
    Hän olisi voinut aloittaa mikroluottoryhmien kokoamisen, sillä lainapääomaa oli jo saatu. Mutta ajasta oli pula: olisi pitänyt koota sata viiden hengen ryhmää noin kolmenkymmenen kunnan alueelta tammikuusta ensi syksyyn mennessä. Saada myös lainat liikkeelle, kouluttaa ihmiset.
    Laurilehto arvioi työn mahdottomaksi. Myös siltä osin, etteivät mikroluotot olisi pystyneet kilpailemaan Finnveran korkotuettujen lainojen kanssa.
    Laurilehto haluaisi Suomeen ruotsalaisen JAK-pankin mukaisia nollaprosenttisia lainoja. Vain kulut veloitettaisiin.
    Osuuskunta Eko-Osuusraha, Eko-pankin jäljiltä rahoitusyhtiöksi muutettu yritys, soveltaa yhdessä lainassaan JAKin toimintaa: on säästettävä ennen kuin lainaa saa. Eko-Osuusraha antaa lainaa sosiaalisiin ja ekologisiin hankkeisiin.
    "Ja myös itsensä työllistämiseen", sanoo Marika Lohi, joka istuu myös Eko-Osuusrahan hallituksessa.

Ryhmässä
kasvaa arvoihin

Laurilehto puolustaa mikroluottoja helpon lainan aikoinakin. "On olemassa ryhmä ihmisiä, jotka eivät kykene ottamaan lainaa muulla tavalla", hän perustelee.
    Ryhmässä kasvaminen ja sen luottamuksen voittaminen on pitkä prosessi. Laurilehto toivoo, että sitä voisi hyödyntää myös asuntolainoihin.
    Hän pitää jakkilaista ryhmääntymistä kelvollisena kevennettynä mikroluottomallina. Säästämällä annetaan omaa rahaa muiden käyttöön ja koulutuskurssit korvaavat ryhmiä.
    Laurilehto toivoo, että Eko-Osuusraha kehittyy JAKin suuntaan. Nyt sillä on hänestä liian korkeat korot.
    "Ei ole huonoa, että lainamarkkinoilla on erilaisia tasoja: alueellisia ja kansainvälisiä", Laurilehto sanoo. "On helpompi tehdä valintoja, jos erotellaan tasot. Ja ihmiset sitoutuvat niihin arvoihin, joita näissä paikallisissa hankkeissa on." o


Vuosikorot

Maaseudun naisten yrittäjäohjelma 3,5 %, ei muita kuluja

Finnveran nais- ja pienlainat 3,9–4,3 % sekä vähintään 500 markan toimitusmaksu.

Suomen Mikroluotto Oy 5,5 % sekä 500 markan toimitusmaksu ja 1 % lainasummasta.

Eko-Osuusraha 5–5,5 % sekä 250 markan toimitusmaksu ja 1–2,5 % lainasummasta.



ETUSIVULLE