Pääkirjoitus
Jyrki Räikkä
Alvin mekin ansaitsemme?

Jos Suomi ryhtyy verokokeilun vapaamatkustajaksi, se hyppää vaunuun, joka ei liiku.

PALVELUALOJEN arvonlisäverokokeilussa on käsillä ratkaisun hetki. Hallituksen on marraskuun alkuun mennessä päätettävä, mitkä alat se haluaa kokeilun piiriin, vai jääkö Suomi kokonaan ulkopuolelle.
    Kokeilu on sekä Suomelle että Euroopalle tärkeä muun muassa siksi, ettei palvelualojen työllisyystilanne ole parantunut toivottua tahtia. Kun palvelut kuitenkin haukkaavat leijonanosan länsimaisen yhteiskunnan elinkeinorakenteesta, ei palvelusektorin toimivuuden parantamiseksi pidä jättää kiveäkään kääntämättä. Naisvaltaisilla palvelualoilla on myös aluepoliittista merkitystä: elleivät naiset löydä töitä maaseudulta, he pakkautuvat kasvukeskuksiin – usein perheet ja miehet mukanaan.
    Jokainen unionin jäsenmaa voi nimetä kokeiluun viidestä tarjokkaasta korkeintaan kaksi palvelualaa. Jos Suomi päättää lähteä kokeiluun, vahvimmin tyrkyllä ovat korjauspalvelut sekä parturi- ja kampaamoyrittäjät. Näillä aloilla kokeilu maksaisi menetettyinä verotuloina runsaat 200 miljoonaa markkaa. Verotulojen menetyksen summauksessa ei myöskään ole otettu huomioon työllisyyden parantumisen ja tuloveron kertymän kasvun vaikutuksia, jotka osittain kompensoivat kokeilun kustannuksia. Alv-alen alue- ja sosiaalipoliittisia vaikutuksia mikään ennakkolaskentamalli ei tavoita.

Kokeilun tiellä on kuitenkin yksi mutta: valtiovarainministeri Sauli Niinistö on suhtautunut Suomen osallistumiseen kokeiluun kielteisesti, vaikka hän on EU-puheenjohtajamaan edustajana runnonut ratkaisun läpi Ecofin-neuvostossa. Arvoitukseksi jää, olisiko täydellä sydämellä asiaa ajanut ministeri saanut kokeilulle paremmat eväät.
    Niinistö on perustellut kantaansa sillä, että hän haluaa käyttää hallitusohjelmaan kirjatun veronkeräysvarauman kokonaisuudessaan tuloverokevennyksiin. Kun veronkevennysvara on määritelty 10–11 miljardiksi markaksi, kokeilun kustannukset olisivat suunnitellulla sapluunalla alle neljäskymmenesosan tästä.
    Niinistöllä lieneekin vastustuksessaan myös ideologinen ketunhäntä kainalossa. Palvelujen arvonlisäveron alennus merkitsisi uudenlaista valtion työvoima- ja sosiaalipoliittista interventiota, mitä johtavan oikeistopuolueen johtaja tuskin katsoo hyvällä. Kysymys saattaa olla periaatteellisestikin niin tärkeä, että uudistuksesta hyötyvien pienyrittäjien edut saavat väistyä.
    Valtiovarainministeriön penseydessä yleiseen muutosvastarintaan sekoittuu myös pelko alv-poikkeuksien laajentamisen seurauksista. Kun alv-alea on julkisessa keskustelussa esitetty muihinkin tarkoituksiin, ministeriö katsoo tätä toiveiden tynnyriä kuin Pandoran lipasta.

Alv-kokeilun taloudellisia ja työllistäviä vaikutuksia ei luonnollisestikaan tiedetä ennalta – muutenhan kokeilu olisi tarpeeton. Vaikka kokeilu on suppea kompromissi, se voi nykymuodossaankin tuottaa sekä unionissa että kotimaassa arvokasta tietoa tulevan päätöksenteon tueksi. Jättäytymällä kokonaan kelkasta Suomi saattaa tehdä itselleen karhunpalveluksen, jonka lasku lankeaa vasta vuosien kuluttua. o



ETUSIVULLE