Viikon visiitti
Jyri Tyynelä

Painajainen Pyhässä Kirjassa
Tapahtui Helsingissä eräänä loppukesän yönä.

PAPPI oli juuri aloittanut pääluokkien määrärahojen veisaamisen, kun virkamies tunsi väkivaltaisen ravistuksen oikeassa käsivarressaan.
    Ravistus voimistui ja yltyi pian kivuksi, mikä säpsähdytti hänet hereille. Auto oli jo hetken aikaa raivonnut pitkin pimeitä kivikatuja, kun virkamies lopulta tajusi, ettei matkanteko ollut unta. Kyseessä täytyy olla ylitys, hän mietti, vain ylitys voi selittää tämän.
    Säätytalon aulassa liivipukuisen palvelijan vakava ilme vahvisti hänen käsitystään. Kyllä, oli varmasti tapahtunut ylitys. Nostaessaan kännykän palvelijan hopeatarjottimelta hän yhtäkkiä huomasi, kuinka raskas se oli kannatella. Vuosikymmenen takaista mallistoa, välähti virkamiehen pelokkaassa tajunnassa.
    "Ymmärrätte varmaan, mitä kaikkea ylityksestä voi seurata", rahiseva, hiukan hengästynyt ääni kaikui kännykässä. Homman täytyy olla selvä aamunkoittoon mennessä tai muuten – teidät isketään raameihin", ääni jatkoi, minkä jälkeen linja rasahti poikki.

Virkamies kohotti arasti katsettaan kohti tummana hohtavaa kattoikkunaa, josko Valtiovarainministeri oli jossain hänen yläpuolellaan. Välittömästi hän kuitenkin muisti, että yhteys oli langaton. Valtiovarainministeri ei varsinaisesti ollut läsnä, mutta juuri siksi Hänen olemassaolonsa mahdollisuus huokui kaikkialta.
    Aikaa ei ole hukattavaksi, virkamies mietti kuumeisesti. Aamunkoittoon on enää muutama tunti, mutta sen pitäisi onnistua. Juuri sillä hetkellä hän astui tyhjään ja mätkähti nurin kivilattialle. Valtiontalouden jumalat eivät hylkää palvelijaansa hädän hetkellä, virkamies mutisi lattian pinnassa. Eläkeindeksi, tietenkin! Sitä sietää taittaa jyrkemmäksi. Oivalluksestaan innostuneena hän tarttui Kirjaan ja asettui pöydän ääreen.

Ei tule mitään, virkamies tuskaili tunnin kuluttua. Täytyy etsiä muita momentteja. Katsotaanpa. Kehitysavusta voisi ehkä yrittää, vaikka hallitusohjelmassa onkin siitä jokin kirjaus. Kuntien valtionosuudet, hyvältä näyttää. Pitkäaikaissairailta voidaan aina rutistaa muutama ropo, hiljaista väkeä. Samoin joukkoliikenteen investoinneista. Ympäristömäärärahoista irtoaa kelpo summa. Kun vielä kiristetään opintotukea, eiköhän kohta pitäisi riittää, virkamies riemuitsi summatessaan momentteja yhteen.
    Ei sittenkään, vielä miljardin aukko! Virkamiehen hengitys kävi raskaaksi ja hän tunsi sydämensä epätoivoiset kouristukset rinnassaan. Hän avasi ikkunan ja antoi yön kylmyyden vilvoittaa kasvojaan, joilla hiki jo norui pieninä puroina.
    Kuvittelenko minä vai onko Snellman kadun toisella puolella liikkunut lähemmäksi, hän kysyi itseltään. Patsaan silmät leimusivat pahaenteisen punaisina, mikä äkkiä alkoi puistattaa virkamiestä ja hän alkoi sulkea ikkunaa. Samalla auringon ensi säde heijastui Pankin valkoiseen seinään.

Nyt on enää vain yksi mahdollisuus, virkamies toisteli mielessään hamutessaan saksia pöydältä. Hän oli juuri leikkaamaisillaan, kun huomasi Kirjan sivulla jotain outoa. Hyönteisiä!!! Budjettitalouden taulukkoon oli menosarakkeen kohdalle liiskautunut hyönteisiä, jotka erehdyttävästi muistuttivat numeroita. Liippasipa läheltä, virkamies puhkui huojentuneena kuivatessaan hikeä otsaltaan ja pyyhkäisi raadot paperikoriin. o




ETUSIVULLE