Kolumni
Markku Myllykangas

Historian likaa
Kuka kuuraisi menneisyyttä?

JOKA EI MUISTA, ON TUOMITTU. Näin otsikoi Dan Steinbock aikoinaan Hesarissa upean kirjoituksensa, joka käsitteli saksalaista kulttuuria, natsien hirmutöitä. "Jokaisella maalla on ilmapiirinsä ja virstanpylväänsä. Saksalla on löyhkänsä ja liian tehokkaat desinfektioaineensa, ja katunsa: Auschwitz, Maidanek, Treblinka, Dachau, Buchenwald, Mauthausen, Bergen-Belsen, Belzec, Sobibor..."
    Historia on täynnä mielipuolista tappamista ja hävitystä. Natsiteurastajien julmuuksista teki poikkeuksellisen niiden tehdasmaisen tehokas toteutus. Israelilaisten hirttämälle SS-upseeri Adolf Eichmannille, joka organisoi "hyödyttömien suiden" kuljetukset keskitysleireille, Hitlerin määräämä juutalaisten tuhoaminen oli pelkkä kuljetustekninen kysymys.

Ruotsissa on haluttu lisätä koululaisten tietoutta natsi-Saksan masinoimasta kansanmurhasta. Siitä kertovaa kirjaa on painettu yli miljoona kappaletta.
    Suomessa vastaava hanke on jäissä. Aihe lienee vielä liian arka käsiteltäväksi, johtuen synkästä menneisyydestämme, Suomen juutalaisten luovuttamisesta pyöveleille ja poliittisen eliittimme kritiikittömästä suhtautumisesta toiseen saatananpalvontapesäkkeeseen, totaaliseen valheeseen ja väkivaltaan perustuneeseen Neuvostoliittoon.
    Natsirikolliset ovat edelleen kuumaa kamaa muuallakin. Oikeudenkäyntien aloittamisia vitkutellaan tahallaan ja ventataan syytettyjen kuolemaa. Niissä kun voisi paljastua ikäviä totuuksia, hyveellisinä pidettyjä raakoja paskiaisia.
    Edesmenneen toisinajattelija Carl-Gustaf Liliuksen mielestä Saksan nousua toisen maailmansodan raunioista siivitti osaltaan voittajien järjestämä Nürnbergin oikeudenkäynti, jossa sotarikollisia tuomittiin. Oikeusvaltion rakentamista pohjusti se, että oikeudenkäynnissä osoitettiin selvästi rikokset, oikea ja väärä.
    Siksi on huolehdittava siitä, että Balkanilla rikoksiin ihmisyyttä vastaan syyllistyneet joutuvat vastaamaan teoistaan. Ja eritoten muut kuin rivimiehet.

Venäjällä ei näy merkkiäkään historian likapyykin pesun aloittamisesta. Aatteellisesti karaistuneimmat takertuvat vieläkin punalippuihin ja Leninin pinsseihin. Mutta ne, jotka ohjasivat ja lavastivat irvokkaan näytelmän nimeltä kommunistinen yhteiskunta, hamusivat heti Neuvostoliiton luhistuttua uuden etuoikeutetun valta-aseman. Nämä opportunistiset takinkääntäjät pettävät ja valehtelevat aina, olipa järjestelmä mikä tahansa.
    Venäjä pysyy kauan mafiavetoisena, korruptoituneena puutteenperänä. Valheelle ei pitäisi rakentaa. Mutta sille rakennetaan ja eliitti vieläpä menestyksellä, vain kansa kärsii.Tässä piilee kotikutoinenkin moraalinen ongelma.

Liliuksen mukaan Suomen romahdus vuosikymmenen alussa johtui osin liian läheisestä suhteesta Neuvostoliittoon, josta kotiryssiänsä hännystelleet poliitikkomme imivät hanakasti myrkyllisiä vaikutteita. Valtiaina häärii vielä useita tuossa pelissä ryvettyneitä poliitikkoja. Minkäänlaisia selvityksiä ei ole tehty. Liekö kukaan suomettajista pyytänyt julkisesti anteeksi tai osoittanut katumusta? Emme edes tiedä, kuka kukin oli.
    Mitään uudelleenkoulutusleirejä tai McCarthyn noitavainoja ei tarvita, mutta avoin keskustelu puhdistautumisriittinä olisi paikallaan. Stasin kansioitakin availlaan. Uskallammeko me kohdata totuuden? o



ETUSIVULLE