Ministerit puhaltavat yhteen hiileen / Vihreä Lanka 3.9.1999

Ministerit puhaltavat yhteen hiileen
Päivi Sihvola

SEKÄ kauppa- ja teollisuusministeri Erkki Tuomioja että ympäristöministeri Satu Hassi pitävät hyvin mahdollisena sitä, että Kioton sopimuksesta ei tule aluksi muodollisesti sitovaa. Yhdysvaltain jarrutus ei kuitenkaan vaikuta Suomen ilmastopolitiikkaan – täällä eletään, niin kuin ratifiointi olisi varma.
    "Niinhän täytyy tehdä, vaikka se sopimus ei koskaan tulisi voimaan. On monia sopimuksia, kuten START 3, jota onneksi noudatetaan, vaikka eihän sitäkään ole ratifioitu", linjaa Tuomioja.

Yhdysvaltain
vaalitkin vaikuttavat

"Kun ajattelee mielipideilmastoa Yhdysvaltain kongressissa ja amerikkalaista itseriittoisuutta, niin on vaikea kuvitella, että ne tulisivat ensimmäisellä kierroksella mukaan. Pitää ottaa sekin mahdollisuus huomioon, että ilmastopolitiikka vielä kriisiytyy ennenkuin siitä jotakin sitovia sopimuksia tulee. Oli sitovia sopimuksia tai ei, niin ainakin EU:ssa ja siihen pyrkivissä maissa otetaan vakavasti velvoitteet ja tehdään työtä, että ne voitaisiin täyttää."
    Kuudennessa osapuolikokouksessa maaliskuussa 2000 on ollut tarkoitus lyödä lukkoon viimeisetkin ilmastosopimuksen avoimet asiat. Nyt Yhdysvallat on esittänyt sen siirtämistä, koska maassa on presidentinvaalit.
    "Se, millaisin teemoin niissä kalastellaan ääniä, vaikuttaa ikävä kyllä tähän prosessiin", arvioi Hassi.

Yritykset toimivat
jo sopimuksen ajassa

Hassin mukaan on erotettava se, mitä tapahtuu valtioiden tasolla ja toisaalta muiden toimijoiden tasolla: "Businesspuolella rulla on lähtenyt pyörimään riippumatta siitä, mitä USA tekee." Hassi sanoo Kioton sopimuksen on jo polkaisseen käyntiin paljon käytännön työtä ja luoneen kysyntää puhtaammille ja energiaa säästäville tekniikoille. "Rion sopimus oli vielä ikään kuin yleisten ihanteiden tasolla."
    Hassi uskoo myös niin sanottujen Kioton mekanismien kanavoivan markkinoiden luovaa voimaa hyvin.

Välitavoitteet tähtäävät
käänteeseen

Ilmastosopimuksen tavoitteet leimataan yleensä julkisuudessa joko mahdottomiksi tai riittämättömiksi – riippuen siitä, kuka on äänessä.
    Hassi pitää Kiotossa asetettuja tavoitteita hyvin toteuttamiskelpoisina, niiden riittävyys on kuitenkin toinen asia. Hän siteeraa EEA:n raporttia, jossa arvioidaan, että vuoteen 2010 mennessä teollisuusmaiden pitäisi vähentää omia päästöjään 35 prosenttia jos halutaan pysyä 1,5 asteen lämpenemistahdissa per vuosisata.
    "Siihen nähden tavoitteet ovat riittämättömiä. Mutta jos ajatellaan, että 200 vuotta on päästöjä nostettu, niin käännekin on iso juttu."
    Tuomioja huomauttaakin, että kysymys on joka tapauksessa vain välitavoitteista. Molemmat ministerit alleviivaavat sitä, että nyt on saatava aikaan käänne niin, että päästöt absoluuttisesti alkavat vähetä.
    "Kulmahan taittui jo – toisin sanoen energian kulutuksen kasvu suhteessa kansantalouden kasvuun on jälleen pienempi kuin 1", Tuomioja sanoo.
    Hassi uskoo, että alkuun päästyään kasvihuonepäästöjen hillintä lähtee toteutumaan suuremmalla voimalla kuin alunperin ajateltiin. "Esimerkiksi happamoittavien päästöjen vähentämisessä on käynyt näin", hän vertaa.
    Hassi kantaa myös kehitysyhteistyöministerin salkkua. "On selvästi sellaista liikehdintää, että kehitysmaissa nähdään, että tämä voi olla tilaisuus. Kielteinen puoli tässä on se, että vain katsotaan, miten paljon kukin voi saada lypsettyä. Kuitenkin pääasia pitää olla päästöjen vähentäminen."

Taivaanrannanmaalauksen
komissaari?

Unioni pyrkii siihen, että ympäristöpolitiikka nivotaan yhteen kaikkiin muihin toiminnan lohkoihin – EU-slangissa puhutaan sektoristrategioista. Tuomioja vetää Suomen kaudella sitä neuvostoa, jossa laaditaan energiastrategiaa. Vastaavat paperit on alkuvaiheessa tarkoitus tehdä myös liikenteelle ja maataloudelle. EEA:n raportissa liikenne onkin mustin luku – nykyisen trendin mukaan sen päästöt kasvaisivat 30 prosenttia vuoteen 2010 mennessä.
    "Tuntuu siltä, että koordinaatio ja yhteistyö eri direktoraattien ja neuvostojen välillä on aika heikko. Siinä mielessä tämä on hyvä harjoitus, että eri neuvostot tekevät näitä eri kestävän kehityksen papereita", Tuomioja sanoo.
    Hän kuitenkin kaipaa laajempaa yhteisvalmistelua ja pohtii, pitäisikö jollakin komission jäsenellä olla selkeästi kokonaisvastuu Kiotosta. Hän ei kuitenkaan lämpene ympäristöjärjestöjen ajatukselle kestävän kehityksen komissaarista.
    "Tolla otsikolla menee ehkä vähän liian laveaksi. Siitä voisi tulla taivaanrannanmaalauksen komissaari."
    Tuomioja arvioi, että unionin sisällä valmistelu voi olla enemmän alkutekijöissään kuin Suomessa. Hän vetää Suomen Kioto-työryhmää, jossa ovat edustettuina paitsi keskeiset ministeriöt, myös kaikki hallituspuolueet.

Laajeneminen ja Kioto
ajavat veroremonttia

Hassi ja Tuomioja eivät kumpikaan usko, että energiaveron harmonisointi etenee Euroopan unionissa niin kauan, kun siitä on tehtävä päätökset yksimielisesti.
    "Viimeistään laajenemisen yhteydessä on täysin välttämätöntä siirtää verotuskysymykset määräenemmistöpäätösten piiriin", Hassi linjaa.
    Tuomioja puolestaan uskoo, että tuloksia syntyy sitten, kun verokysymys tulee ratkaistavaksi ilmastotavoitteiden yhteydessä: "Kyllä se tulee joka maassa eteen, että eihän niistä selvitä ilman verotuksellisia keinoja."
    Hassi puolestaan luottaa siihen, että koko ajan tulee uusia maita "positiivisten kerhoon". Hän onkin alkanut miettiä, olisiko järkeä muodostaa "hyvien kartelli".
    "Sama vaikutus, joka saataisiin energiaverodirektiivillä, saataisiin myös näiden maiden keskinäisellä sopimuksella", hän pohtii.
    Tuomioja ei usko ideaan ainakaan suoralta kädeltä: "Kartellissa olisivat todennäköisesti mukana vain ne maat, joilla ensi vaiheessa ei välttämättä tapahdu mitään. Jos ne tekevät päätöksen, että pitävät jonkun minimin, niin sillä ei ole vielä vaikutusta. Mutta poliittisen esimerkin vaikutus sillä voi kyllä olla."
    Hassi toivoo, että Helsingin huippukokouksessa hyväksyttäisiin edes aikataulu, jossa energiavero harmonisoidaan.

Palellaan pimeässä?
Ilmastosopimuksesta puhutaan usein ikään kuin se olisi vain teollisuuden ja energiasektorin asia. "Totta kai teollisuus ja energiasektori sinänsä on se isoin, mutta ei se yhtään helpompaa varmaan ole liikennesektorillakaan. Voi tulla ongelmia myös maa- ja metsätalouspuolella", Tuomioja arvioi.
    "On tärkeää nähdä, että kyseessä on kokonaisuus, jossa ovat mukana myös jätehuolto, liikenne ja mahdollisesti myös päästövähennysten osto muista maista", Hassi sanoo.
    Tuomioja arvioi, ettei ole mitään itsestään selvää kohtaa, mistä päästöjä voitaisiin merkittävästi leikata – energiacocktail on hänen mukaansa monipuolinen ja terve. "Lisäksi meillä on kohtuullisen tehokas energiajärjestelmä, mitään ilmiselviä kohteita ei ole kuten esimerkiksi naapurissa, jossa lämmityksestä menee puolet harakoille."
    Hassi puolestaan pohtii, että ihmiset eivät ole oikein tajunneet energiansäästön mahdollisuuksia. "Hirveän moni edelleen ymmärtää sen niin, että energian säästö tarkoittaa sitä, että palellaan pimeässä. Mä tarkoitan sillä paremman tekniikan käyttöönottoa", hän muotoilee.

Kiintiökauppa toimii
tehokkaasti – teoriassa

Tuomioja kirjoitti vuonna 1992, että hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ei ole mahdollista ilman markkinavoimia, joiden ohjaamiseen käytetään joko verotusta tai kiintiöitä (Stopping the Greenhouse Effect – Regulation, Taxes and Quotas, TTT 1992). Hän on edelleen samaa mieltä.
    "Kiintiökauppa on tehokkain ja radikaalein nimenomaan maailmanlaajuisesti toteutettuna", hän katsoo.
    Päästömäärä suhteutettaisiin väkilukuun ja maakohtainen kiintiö sovittaisiin asteittain väheneväksi Kioto-tavoitteen mukaan. "Ne maat, jotka käyttävät enemmän, ostaa niiltä, jotka käyttävät vähemmän. Alkuvuosina tämä merkitsisi erittäin suurta tulonsiirtoa teollisuusmailta kehitysmaille ja voisi suurinpiirtein korvata nykyisen finanssiavun", Tuomioja kuvaa. Hänen mukaansa malli on tehokas, mutta mahdoton viedä maailmanlaajuisena läpi.
    Verotutusta Tuomioja pitää sinänsä tehokkaana, mutta sen vaikutukset tulonjakoon ovat ongelmallisia.
    "Lähtökohta on kuitenkin se, että luonnonvarat ja ympäristö eivät voi olla kenenkään yksityisomaisuutta sinänsä, vaan niiden käyttö voidaan vuokrata ja sitä voidaan kaupallisin periaattein harjoittaa markkinatalouden puitteissa. Mutta jokaisella on sama oikeus niukkoihin luonnonvaroihin per capita."
    Hassi on miettinyt samanlaista kansainvälistä systeemiä. "Se utopia johtaisi niin korkeisiin energianhintoihin teollisuusmaissa, että kyllä energiaa säästävä tekniikka kehittyisi aivan räjähdysmäisen nopeasti", hän naurahtaa.

Joustomekanismit
luovat lusmuilua?

Ympäristöjärjestöt ovat kritisoineet päästökauppaa ja muita ilmastosopimuksen joustomekanismeja siitä, että ne johtavat vastuun pakoiluun läntisissä teollisuusmaissa.
    Hassi ja Tuomioja korostavat, että on etsittävä globaalisti tehokkainta tapaa vähentää päästöjä. "Eihän se nyt mikään tavoite ole, että maksimoidaan se raha, mitä tähän pannaan, vaan maksimoidaan se hyöty, mitä rahalla on saatavissa. Esimerkiksi entisissä sosialistimaissa on paljon huonolla hyötysuhteella toimivia ja paljon päästäviä voimalaitoksia", Hassi luettelee.
    "Tarkoituksena on ohjata vähennystoimenpiteet sinne, missä ne voidaan tehokkaimmin ja pienimmin kustannuksin toteuttaa", Tuomioja summaa. Hän muistuttaa kuitenkin, että joustomekanismit ei ole mitään muuta kuin ajan ostamista: "Eihän ne ole mikään pysyvä ratkaisu."
    Valtaosa vähennyksistä on kuitenkin tehtävä kotimaassa, Hassi lisää. Hänen mukaansa monet firmat voivat joka tapauksessa laskea hyötyvänsä ajan oloon enemmän, jos investoivat omien päästöjensä vähentämiseen. Hän sanoo odottavansa sitä päivää, jolloin hiilidioksidipäästöillä on kansainvälinen markkinahinta. "Sitten siitä tulee varmasti hiilidioksidiveron tasolle kriteeri."

Päästökauppa toimii
osaratkaisuna

"Päästökauppa sinänsä on minusta toimiva, mutta ei se yksinään riitä", Tuomioja sanoo. Hänen mukaansa tarvitaan myös säännöstelyä ja direktiiviohjausta. "Sitähän EU onkin aika paljon harjoittanut, tyyppiä kodinkoneiden ominaiskulutuksen vähentäminen tai autojen päästöt."
    Tuomioja kiittää myös vapaaehtoisia sopimuksia, joita kauppa- ja teollisuusministeriö on Suomessa tehnyt – esimerkiksi kiinteistöalan kanssa: "Ne on kyllä hämmästyttävän hyvin toimineet. Taustalla täytyy olla se oletus, että ellei vapaaehtoiset toimet riitä, niin sitten ryhdytään lainsäädäntötoimiin."

Vihreän sähkön
puolesta ja vastaan

Hassin mukaan ei tarvita pelkästään teknisiä, vaan myös sosiaalisia innovaatioita. Yksi sellainen on vihreän sähkön markkinointi: "Siitä satava hyöty ei ole yksiselitteinen juttu, mutta se voi kuitenkin avata tavallisille ihmisille kanavan äänestää omilla markoillaan."
    Tuomioja puolestaan pitää vihreää sähköä suurena huijauksena: "Se on nerokas keino, jolla sähkön markkinoijat voivat differentoida hintaansa käyttäen ihmisten vihreää hyväntahtoisuutta hyväkseen. Sen sijaan sellainen vihreä sähkö, jossa ihmiset haluavat suoraan ostaa tuulivoimaosakkeita, on minusta ihan toimivaa."
    Hassi huomauttaa, että kysymys on volyymeistä. "Jos vihreän sähkön kysyntä ylittäisi olemassa olevan tuotantopotentiaalin, sitten sillä on vaikutusta. Kysyntä taas ei kasva niin merkittäväksi, että se vaikuttaisi oikeasti investointeihin, elleivät yritysten asiakkaat ala edellyttää, että yritykset käyttävät ekosähköä."

Tuotantorakenteen
muutos helpottaa?

Tuomioja arvioi, että tuotantorakenteen muutos tuo ajan oloon helpotusta ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. "Siihen suuntaanhan verorakennetta on tietysti koko ajan vietävä. Työn verotuksesta varallisuuden ja ympäristöhaittojen, energiankäytön ja luonnonvarojen verotukseen."
    Kehitys ei ole ministerin mukaan ollut kovin nopeaa, mutta ajatus on kuitenkin lyönyt läpi erilaisissa EU-mietinnöissä ja "jopa OECD:ssa".
    Hassi puolestaan korostaa, että ylipäätään pitäisi löytää tapoja tuottaa hyvinvointia vähemmän materiaali-intensiivisesti.

Turve kuumentaa keskustelua
Budjettiriihen alla Suomen luonnonsuojeluliitto esitti turpeen verotusta kovennettavaksi ja puuhakkeen lievennettäväksi. Ministerit eivät pitäneet budjettiriihtä oikeana paikkana asian ratkaisemiselle.
    "Olen ilman muuta avoin sille, että energiaverotuksen rakennetta pitää muuttaa ja tasoa korottaa, mutta pidemmän valmistelun se vaatii", sanoo Tuomioja. Aikaisintaan asia voisi hänen mukaansa tulla esille jos ja kun tuloveroista päätetään tupoon liittyen.
    "Kyllä varmasti energiaverotukselle jotakin tehdään tämän hallituskauden aikana", Hassikin korostaa.
    Turve on ollut kesän kuuma energia-aihe. Ainakaan Tuomioja ei ole valmis tekemään siitä uusiutuvaa luonnonvaraa. "Tai sitten mä teen öljystäkin", hän nauraa.

Venäjän putki saa tukea
Heinäkuulla valmistui uusi selvitys maakaasuputken toteuttamismahdollisuuksista.
    "Ilahduttava uutinen on, että tämän viimeisen selvityksen mukaan putki näyttäisi olevan ihan kaupallisesti toteutettavissa niin, että siihen ei tarvitse sijoittaa budjettivaroja tai vastaavaa tai edes takuita", sanoo Tuomioja. Hän huomauttaa, että maakaasuputken laajentaminen ei sinänsä sulje pois myöskään ydinvoiman vaihtoehtoa.
    Hassin mukaan maakaasun käyttöä voidaan lisätä, "vaikka Venäjältä ei tulisi uutta suurta rööriä". Ongelma ei niinkään ole saatavuus vaan myös hinta ja huoltovarmuus, hän sanoo.
    "Putkiyhteys lähteen tarkoittaa, että kaasua voidaan niin kuin sähköverkossakin liikuttaa molempiin suuntiin eli silloin tästä voidaan avata myös kaasumarkkinat. Niin kauan kuin on vain yksi toimittaja, se ei onnistu", Tuomioja huomauttaa.

Ilmastomuutos
maksaa enemmän

Ilmastokeskustelua ei Suomessa voi käydä ilman kysymystä ydinvoimasta. Hassi vastustaa tunnetusti viidennen ydinvoimalan rakentamista jaTuomiojakin on sitä epäillyt.
    "Täytyy ottaa kustannukset huomioon toisaalta vuoteen 2010 asti ja toisaalta vuoden 2010 jälkeen. Väittäisin, että jos toteutetaan ilmastotavoite vuoteen 2010 ilman ydinvoimaa, niin me rakennamme sellaista energiataloutta, jolla me saamme seuraavat päästövähennykset joustavammin aikaiseksi kuin jos rakennetaan lisää ydinvoimaa", Hassi arvioi.
    Ministerit katsovat, että Kioton sopimuksen kansantaloudellisista vaikutuksista ei oikeastaan ole mitään tietoa. Laskelmia ovat hämärtäneet muun muassa kirjavat lähtöoletukset.
    "Esimerkiksi jotkut laskelmat lähtee siitä, että sopimus vaikuttaa vain Suomeen ja sehän on tietysti aivan epärealistinen lähtökohta", sanoo Hassi ja Tuomioja nyökkää.
    Ministerit korostavat lisäksi, että myös ilmastomuutoksella on hinta.
    "Hivenen pitemmällä aikavälillä se voi maksaa paljon enemmän", sanoo Tuomioja.
    "Mutta milloin ja kenelle, sitä ei kukaan pysty tarkasti sanomaan. Se on selvä, että pitkällä tähtäyksellä ilmastomuutos on paljon kalliimpi", Hassi summaa. o



ETUSIVULLE