Kirjeitä ja keskustelua / Vihreä Lanka 27.8.1999

Kirjeet
Tekeekö mieli sanoa? Kirjoita Lankaan, mutta lyhyesti. Tarvittaessa toimitus lyhentää tekstiä. Nimimerkkikirjoituksia emme mielellämme julkaise.
Osoite: Runeberginkatu 5 B, 9. krs
00100 Helsinki
Fax: (09) 5860 4124
Sähköposti: lanka@vihrealanka.fi
Kenen ääni puhuu?

Vihreän Langan päätoimittaja on ympäristövaikuttaja.

Päätoimittaja Päivi Sihvola siirtyy metsäjätti Stora Enson tiedotuspäälliköksi vastuualueenaan ympäristöviestintä. Vain jokin aika sitten lehden toimitussihteeri Hannes Mäntyranta siirtyi leveämmän leivän ääreen erään markkinointitoimiston ympäristöviestintäryhmään.
    Yksittäisille toimittajille on tietenkin suotava oikeus normaalin työpaikan ja ammatin vaihtoon. Silti Vihreän Langan ja ympäristökeskustelun kannalta asialla on yleisempiäkin merkityksiä. Vihreä Lanka on Vihreän liiton poliittisella lehtituella kustannettu lehti, jota luetaan helposti jonkinlaisena ympäristöasioiden äänitorvena silloinkin – tai ehkä jopa erityisesti juuri silloin – kun se ei sitä ole.
    Kun Vihreän Langan päätoimittaja siirtyy "puolueettoman" journalistin roolista yhden ympäristökysymyksen suhteen avainasemassa olevan yrityksen palkkarengiksi, on selvää että keskusteluasetelmaan syntyy uusia jännitteitä.
    Ympäristöaihe mediassa on nimittäin kovan väännön kohteena. Juuri nyt metsäyhtiöt pyrkivät osoittamaan, ettei suomalaisessa metsätaloudessa ole ympäristöristiriitoja – kuin ehkä luontoväen ylilyövissä provokaatioissa. Ympäristöjärjestöjen epäkiitollisena tehtävänä on pyrkiä osoittamaan, että metsätalousväen puheiden ja ympäristöongelmien todellisuuden välillä on kuin onkin aito kuilu. Tässä asetelmassa journalistien työsarkaa on selvittää, kenen argumentit pitävät, kun taas metsätalouden ammattitiedottajien tehtävänä on ollut todellisten näkemyserojen vähättely, yrityksen kannalta myönteisten ympäristöasioiden esittely ja omalle asialle kielteisten seikkojen häivyttäminen.
    Sihvolan valinta voi toki hänelle itselleen olla ammattiuran "johdonmukainen jatke", mutta luonnonsuojelukeskustelun kannalta se näyttäytyy myös Stora Enson taktisena liikkeenä. Manööveri osaltaan hämärtää enemmän tai vähemmän "sitoutuneena ympäristöjournalismina" pidettävän toiminnan ja kaupallisen ympäristöviestinnän välistä eroa. Roolivaihdostaan vähättelevistä julkisista lausunnoistaan päätellen Sihvola näyttää jo aloittaneen uuden työnsä.
    Pitemmän päälle tällainen muuttotappio ei myöskään voi olla vaikuttamatta Vihreään Lankaan. Helsingin Sanomissa 22.8. haetulta uudelta päätoimittajalta toivottiin "kokemusta toimittajan työstä ja toimituksellisen työn johtamisesta", "strategista silmää kohderyhmien kartoittamisessa ja innovatiivisuutta sen saavuttamisessa", "innostavuutta tiimin vetäjänä", "organisointikykyä ja tietotekniikan tuntemusta" sekä "kiinnostusta kestävän kehityksen kysymyksiin". Vielä muutama vuosi sitten olisi luultavasti muistettu toivoa myös "maailmankatsomuksellista sitoutumista ympäristönsuojeluun" tai edes "vihreitä elämänarvoja" tai muuta sellaista.
    Vihreä Lanka ei voi olla näkökulmaltaan puolueeton tiedotusväline, vaikka se voi toki valita, sitoutuuko se itse aktiivisesti ympäristöasiaan vai antautuuko se toisten käymän ympäristökeskustelun pelinappulaksi. Vihreän Langan päätoimittaja on myös aina ympäristövaikuttaja – tavalla tai toisella.
    Vihreä Lanka on julkaisutiheyteensä nähden liki kestämättömän vaatimattomilla resursseilla toimitettu lehti eikä ainakaan minulla ole halua kritisoida lehden toimittajien ammattitaitoa sinänsä. Ehkä ongelma onkin lehden missiossa: minusta Vihreä Lanka se on hukannut omimman roolinsa mediakentällä – ja samalla lukijansa – kun se on valinnut tiekseen ympäristöasioita painottavana neutraalina mediafoorumina toimimisen. Ehkä planeetan paikallislehdelle sittenkin sopisi paremmin julistautua vaikkapa "aktiivisesti todellisia yhteiskunnallisia jännitteitä journalistisen keinoin esiin kaivavaksi vihreiden teemojen taisteluaviisiksi".

Tuomas Rantanen
Pääsihteeri
Luonto-Liitto
rantanen@siili.sll.fi



ETUSIVULLE