Kolumni
Matti Wuori

Sikaperverssiä
Elämäntehtailijat tarjoavat saparohännän maksaa ihmiselle.

MAATALOUDEN TEOLLISTAMINEN oli lasten leikkiä sen rinnalla, mitä elämän kaupallistamisessa saadaan aikaan.
    Huonojen uutisten tulvasta poimittakoon pyrkimykset saada biologista monimuotoisuutta koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen liittyvät Wienin neuvottelut uudesta bioturvallisuuspöytäkirjasta salaisiksi nimeämällä ne epävirallisiksi keskusteluiksi. Näin kansalaisliikkeet ja -yhteiskunnat pysyvät erossa asioista, joiden valmistelussa niistä on vain haittaa.
    Hyvä uutinen – ehkä – on se, että biotekniikasta paljon (viimeksi kirjan The Biotech Century) kirjoittanut Jeremy Rifkin ja biologian professori Stuart Newman ovat hakeneet patenttia sovelluksille, joissa on kysymys ihmisten ja eläinten soluyhdistelmistä. Heidän tarkoituksensa on näin saada jumiin vuodesta 1980 räjähdysmäisesti kasvanut elämän patentoiminen tällä alueella: siinäkin tapauksessa, että hakemus hylätään, asiasta voi syntyä hyödyllinen ennakkotapaus.
    Nämä hankkeet eivät ole estäneet suuria elämäntaiteilijoita tai -tehtailijoita, kuten Novartis-yhtiötä, jatkamasta herkeämättömiä ponnistelujaan ihmiskunnan siunaamiseksi uusin keksinnöin. Novartis on juuri julkaissut Science-lehdessä tutkimuksen, jonka tarkoitus on osoittaa, että elinsiirrot sioilta ihmisille ovat tuiki turvallisia.
    Suurimpana huolenaiheena on tähän saakka ollut se, että röhkijöille ominainen PERV-virus, joka on alkuperäisille kantajilleen vaaraton, saattaa olla ihmiselle kohtalokas. Ongelma on tuttu lähisukulaistemme apinoiden ja oman lajimme virusteatterista: jotkut apinoilla harmittomat virukset, kuten Marburg ja Ebola tai HIV, voivat tappaa ihmisiä. Kun ne leviävät epidemian mittoihin, ongelma on jo kansanterveydellinen ja -taloudellinen.

Novartiksen tiedemiehet ovat nyt keränneet tietoa muun muassa 15 saksalaispotilaasta, jotka olivat saaneet ihonsiirtoina possunnahkaa palovammoihinsa ja sadasta pietarilaisesta, joiden verta oli pumpattu sianpernojen läpi. Kukaan ei ollut sairastunut PERViin, vaikka joidenkin verenkierrosta oli tavattu sikasoluja.
    Tämä avaa uljaita uusia näköaloja. Novartisin tytäryhtiö on jo kasvattanut transgeenisiä sikoja, joilla on ihmisgeenejä siirtojen helpottamiseksi. Jotkut elinsiirroissa vastaanottajina olleet apinat on puolestaan saatu pysymään elossa peräti kolmen kuukauden ajan.

Tiedemiehet haluavat nyt aloittaa elinsiirrot, joissa saparoväen orgaaneja ihan oikeasti siirretään myös ihmisiin.
    Olisihan se sikamakeeta, kun eläinystävämme voisivat joulukinkun ohella lahjoittaa meille vaikkapa uuden maksan. Vanhan piloille ryypänneiden nimitteleminen sioiksi saisi kouriin tuntuvaa katetta. Juice Leskisen Sika-laulua pitäisi myös täydentää uudella, entisiäkin hellemmällä säkeistöllä.
    Ongelmia voisi tulla vain niille, joiden mielestä sika on perimmältään saastainen eläin. Voiko ihminen, joka ei suostu edes syömään sorkkia, ottaa vastaan sian sisäelimiä ikiomaksi? Ajatuksena se ei taida olla "kosher", ja varmaankin vegaanille vieras.

Toisaalta xenotransplantaatiot – kudos- ja elinsiirrot muilta lajeilta ihmiselle – voisivat madaltaa sitä jyrkkää ihmiskeskeisyyttä, jonka taakse olemme lajina eristäytyneet. Apinan sydän rinnassa saattaisi olla helpompi ymmärtää kuuluvansa moraaliseen yhteisöön, joka ulottuu kaikkeen elolliseen. o



ETUSIVULLE