Pääkirjoitus
Päivi Sihvola
Karhupuiston ilme

Kalliolaiset valtasivat puiston takaisin itselleen kukat aseinaan.

VIELÄ PARI VUOTTA SITTEN Vielä pari vuotta sitten Helsingin Karhupuiston kohdalla teki mieli nopeuttaa askelia. Aukion yllä leijui epämääräinen uhka – tähän ei ehkä kannattaisi jäädä aikailemaan edes päiväsaikaan. Nyt on kaikki toisin.
    Silmä poimii jo kaukaa Karhupuiston kukkaloiston. Sitä pitää mennä katsomaan lähempää. Puiston laidalla erottaa ahkeraliisat, salviat, veripeipit ja narsissitupakat, mutta aistii muutakin. Kiireettömyyttä, rupattelua, korttelihenkeä. Penkeillä istuu naama aurinkoon kohotettuna eri ikäisiä kalliolaisia. Vanhat miehet pysähtyvät kävelyllään vaihtamaan pari hiljaista sanaa keskenään. Äidit liekuttavat vauvoja vaunuissa ja nuoret parit istuvat käsi kädessä.
    Ja mitä ihmettä – mummu kykkii keskellä istutuksia poimimassa lakastuneita kukkia ja toisella laidalla liputtaa hilpeä olkihattu. Ihan selvästi he eivät ole kaupungin työntekijöitä, eivätkä myöskään kassialmojen sukua, vaikka roskat sujahtavatkin paperikassiin.

Kysymyksessä on Karhupuistossa jo kolmatta kesää jatkuva projekti: Helsingin kaupunki lahjoittaa kasvien taimet, jotka istutetaan talkoilla. Alueen asukkaat taas pitävät puiston kukoistavana kesän läpi – kastelevat, lannoittavat ja kitkevät.
    Yhteisöllisyydestä ja hyvän kaupunkitilan tarjoamista olohuoneista puhutaan paljon, mutta ne jäävät helposti ontoiksi hokemiksi. Yhdessä tekemisessä sen sijaan täytyy olla jokin taika, jonka satunnainenkin puistossa kävijä voi aistia.
    Kaikki ei selity sillä, että myös keskikaupungin asukkailla on toive päästä kukkapenkkiä rapsuttamaan. Puistosta huolehtiminen on varmaan palkitsevampaa kuin tilkku siirtolapuutarhassa. Voihan talkoissa itse vaikuttaa siihen, millainen ympäristö alkaa omalta kotinurkalta.
    Samalla tutustuu naapuriin ja vahvistaa sosiaalisia verkostoja, jotka suomalaisissa kaupungeissa ovat usein hyvin heiveröisiä.

Tuskin lienee sattuma, että idea syntyi juuri Kalliossa, jossa omaleimaisen kaupunkikulttuurin juuret ovat syvällä. Samaa toimintatapaa on jokin verran kokeiltu muuallakin Helsingin alueella, mutta ei läheskään yhtä hyvin tuloksin.
    Kaupungin kannaltahan talkootyö on edullinen ratkaisu, jota kannattaisi monistaa. Onnistuminen on kuitenkin asukkaista kiinni. Tämän lähemmäs konkreettista ruohonjuurella toimimista onkin vaikea päästä.

Korttelin asukkaat ovat vallanneet puiston takaisin itselleen – kukat ja kännykät aseinaan. Rähinäremmejä ei Karhupuistossa nimittäin enää juuri näy, koska tuntikausien kitkemisen ja kastelun lomassa voi hyvin soittaa poliisille.
    Kallion kukkakapinan primus motor Saara Tolonen sanoo, että todellisia häiriköitä on harvassa – "korttelin omien juoppojen" kanssa taas juttu luistaa aina kun puistossa kohdataan. o



ETUSIVULLE