Adoptiokin kuuluu parilakiin / Vihreä Lanka 20.8.1999

Adoptiokin kuuluu parilakiin

Asialla
Hannele Lehtikuusi on Vihreän liiton äitiyslomalla oleva järjestösihteeri.
Hannele Lehtikuusi
SUOMESSA oikeusministeriön työryhmä sai kesäksi valmiiksi ehdotuksensa kahden samaa sukupuolta olevan henkilön parisuhteen virallistamisesta. Nykyisen tilanteen työryhmä toteaa syrjiväksi.
    Työryhmä päätyi esittämään Pohjoismaiden käyttämää mallia parilaiksi, jolloin laki toteutettaisiin erillislakina, jolla on pääosin samat seuraukset kuin avioliiton solmimisella. Parisuhteelle ei esityksen mukaan voisi saada kirkollista vihkimistä, eikä pari voisi adoptoida lasta yhdessä. Myöskään mahdollisuutta elämänkumppanin lapsen adoptoimiseen laki ei sisällä.

Lapsen etu on taattava
Joillekin elämänsä jakaville ihmisille suhteen virallistaminen on erittäin tärkeä etappi parisuhteen ja lähiympäristön kannalta. Sitoutuminen elämänkumppaniin on merkittävä askel elämässä ja ilmaus kahden ihmisen keskinäisestä rakkaudesta.
    Laki parisuhteen virallistamisesta tarkoittaa, sosiaalisen aspektin lisäksi, nais- ja miespareille samankaltaista suojaa kuin avioliittolaki säätää miehen ja naisen parisuhteelle. Se tarjoaa yhteiskunnan säätelemän suojaverkon.
    Elämänkumppanin sairastuessa ei lähiomaisstatus olisi enää epäselvä, parikumppanin kuolemantapauksessa yhteiseen omaisuuteen olisi puolison oikeudet ja riitaisissa erotilanteissa laki suojaisi mielivallalta.
    Laki on hyvä pohjaesitys, mutta puutteellinen. Oikeus adoptoida perheessä kasvava lapsi varmistaisi lapsen edun. On vaikea nähdä, miksi tällainen adoptio tulisi evätä.

Eteneminen on hidasta
Lakia kahden samaa sukupuolta olevan henkilön parisuhteen virallistamisesta on jahkattu Suomessa koko tämä vuosikymmen. Perhetoimikunnan mietinnössä oikeusministeriölle vuonna 1992 suositettiin parilain valmistelua.
    Nyt Pohjoismaissa ollaan tarkistamassa ja uudistamassa säädettyjä parilakeja: lasten asema oli jäänyt lainsäädännössä puutteelliseksi. Tanska on jo vahvistanut lasten asemaa, ja elämänkumppanin lapsen adoptoiminen on mahdollista. Ruotsi pohtii parhaillaan homojen ja lesbojen lasten etua. Oletettavissa on, että Ruotsi avaa mahdollisuuden niin sanottuun perheen sisäiseen adoptioon. Hollannissa adoptiota koskevaa lakiesitystä käsitellään parhaillaan.

Lapselta puuttuu
turvaverkko

Oikeusministeriön valmistelemassa parilakiehdotuksessa pohditaan lyhyesti lasten asemaa kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman perheessä. Esitys tunnustaa ongelmakohdat ja pohdinnan olisikin suonut olleen loppupäätelmältään järkevämpi.
    Kun lapsia hankitaan yhteistuumin perheeseen, ovat molemmat parisuhteen osapuolet vakain tuumin päätymässä vanhemmiksi. Turvaverkko kuitenkin puuttuu sekä ei-biologiselta vanhemmalta että lapselta.
    Ei-synnyttänyt vanhempi voi nykyisellään saada käräjäoikeudelta huoltajuuden elämänkumppaninsa lapseen: asia tulee kuitenkin hoitaa "virallisen vanhemman" hakemuksesta. Huoltajuus turvaa lapsen ja vanhemman suhdetta vain osin: se päättyy lapsen täyttäessä 18, eikä se anna lapselle mitään varsinaisia oikeuksia tähän kyseiseen vanhempaansa – ei edes oikeutta olla yksiselitteisesti lähiomainen. Parilaki ei turvaa lapsen hyvinvointia ja jatkuvuutta lapselle tärkeissä ihmissuhteissa.

Perheen sisäinen
adoptio on sallittava

Riitaisassa erossa tilanteet voivat olla aivan yhtä raastavia kuin heteroperheiden eroprosesseissa. Lapsen etu ei voi koskaan olla joutuminen erossa sotatantereelle. Tällaiseen todellisuuteen olisi oikeusministeriön työryhmän pitänyt paneutua ja eläytyä.
    Ei-biologiselle vanhemmalle on periaatteessa jätetty hypoteettinen mahdollisuus adoptoida lapsi elämänkumppanin kuoleman jälkeen. Ajatus on makaaberi; tilanteessa, jossa elämänkumppani on kuollut, olisi jaksettava taistella siitä, että saisi adoptoida oman lapsensa.
    Lopulliseen lakiin on sisällytettävä vähintäänkin oikeus niin sanottuun perheen sisäiseen adoptioon. Toisaalta olisi ollut järkevää mahdollistaa adoptio, ei vain elämänkumppanin lapsen osalta, vaan myös niin, että adoptoida voisi niistä maista, jotka hyväksyvät adoptiovanhemmiksi homo- tai lesboparin. Työryhmän esitykseen onkin liitetty SETA:n pääsihteerin Rainer Hiltusen eriävä mielipide juuri adoptiovaihtoehtoja koskien.

Ventovieras perheeni
Olen kuullut poliitikkojen puhuvan parilaista sekä homoista ja lesboista kuin he puhuisivat jostain abstraktiosta. Minun ja perheeni elämään tuntuu olevan vaikea eläytyä.
    Me kuitenkin tarvitsemme tämän lain. Erityisesti lapsemme tarvitsevat lain sellaisena, että heillä olisi turvallinen tulevaisuus: oikeuden molempiin vanhempiinsa.
    Olemme suomalainen keskivertoperhe. Tai ei kuitenkaan. Perheeni on juridisesti joukko ventovieraita ihmisiä. Puolisoina meillä ei ole mitään asemaa: koska elämänkumppanini on nainen, ei parisuhdettamme ole voinut virallistaa. Olemme joutuneet tekemään monimutkaisia järjestelyjä sairauden ja kuoleman varalle.
    Lapset ovat yhteistuumin, yhteisellä päätöksellä, rakkaudella haluttuja ja toivottuja. Ne ovat saaneet alkunsa inseminaatiolla. Koska ensimmäinen lapsemme on minun synnyttämäni, ei puolisoni ole virallisesti hänen vanhempansa. Kun elämänkumppanini Hanna synnyttää toisen lapsemme ensi vuonna, en ole sen äiti. Lapsiamme ei myöskään pidetä sisaruksina, vaikka he eivät sitä tämän enempää voisi olla.
    Haluaisimme virallistaa suhteemme ja myös adoptoida perheeseen syntyneet lapset, että he olisivat myös lain edessä meidän molempien lapsia ja sisaruksia toisilleen. Kansalaisoikeutemme olla perhe on lainsäätäjän ja kansanedustajien käsissä.

Suomi voi itse päättää
kansalaisoikeuksista

Kestäviä perusteluja lainsäädännön puuttumiselle en ole kuullut.
    Hävettävintä on ollut suomalaisena kuulla perusteluna vetkuttelulle, että mikään lainsäädäntö, ihmisoikeus- tai kansainväliset sopimukset eivät sido säätämään parilakia Suomeen.
    Suomen kaltaisen maan tulisi kyetä hoitamaan omien rajojensa sisällä kansalaisoikeudet ilman erityistä painostusta. o




ETUSIVULLE