Hullut päivät
Terhi Summa

Kesällä kaikki
on toisin

Eksentrikkojen reservaatti herää henkiin.

KESÄKUUN ALUSSA säpsähtää yhtäkkiä: kaikki näyttävän olevan raskaana! Miten kaikki 16–56-vuotiaat naiset voivat olla yhtä aikaa raskaana?
    Heinäkuussa hätkähdin vastaavasti: miten kaikilta ihmisiltä on voitu ottaa tiistai-aamuna verikoe? Joka toisella vastaantulijalla oli kädessään pieni teipillä nivottu paperituppo käsitaipeessaan. Ja niillä kenellä ei ollut teippituppoa oli naparengas; luulin että naparenkaita on vain harvoilla alaan vihkiytyneillä.
    Tajusin, että kesällä kaikki on toisin. Se, mikä talvella on piilossa, on kesällä kaikkien tolloteltavana. Ja se, mitä talvella on vaikea näytellä, on kesällä helposti näyteltävissä ilman että asiasta tarvitsee tehdä numeroa.

Mietin, mitenkähän meihin vaikuttaa tämä ilmastollinen kaksijakoisuus: ensin on kaikki piilossa ja jokaisella vain valkoinen nenänpää pilkottaa mustan takin kaulusten keskeltä ja sitten whadam: kaikki ihmiset ovat erilaisia tatuointeineen, naparenkaineen, ihrarenkaineen ja lyckraisine vartaloa myötäilevine äitiysmekkoineen.
    Raskaudesta on helpompi (ja myös pakko) puhua kesällä aikaisemmin, serkun rippijuhlissa puutarhassa putkahtavat naparenkaat esiin, tatuoinnit näkyvät konttorirotan lyhythihaisen paidan rajasta ja aurinko paistaa pikkuveljen koruttoman mutta kuitenkin lävistetyn korvan rei'ityksen läpi.

Kesällä paljastuvat ja paljastetuksi haluavat kehoaan talvella etelässä grillanneet, talven kuntosalilla hihkuneet tai muuten itseään kesäkuntoon trimmanneet. Samoin paljastuvat joskaan ei yhtä suurella halulla nakkeja sohvalla talven mussuttaneet. Suomi on talvisin verhottujen eksentrikkojen reservaatti.
    Kesällä Rööperin sydämessä luulee välillä ajatuksista herättyään olevansa ulkomailla tai 50-luvulla; ohi lipuvat autot ovat kalitta avomalleja, bemareita, jaguaareja tai romeoita. Tai vaihtoehtoisesti: ohi röpröttävät autot ovat vanhoja viisi metriä leveitä ja kahdeksan metriä pitkiä dodgeja, buickeja ja ford mustangeja, joiden viritetyt moottorit ja perunalla tukitut pakoputket pärskivät öisin nukkuvat hereille.

Talvisin ohi menee ääneti vain harmaita hondia ja nissaneita, eikä niiden kuskeilla ole geeliä hiuksissa eikä aina edes hiuksiakaan. Tai voi ollakin hiuksia ja geeliä, ei harmaaseen Hondaan tule sisälle katsoneeksi.
    Suomessa saa ikään kuin bonuksena kaksi eri maailmaa per vuosi: toppatakkimallin ja naparengasmallin samaan hintaan. o

Kirjoittaja on Helsingin kierrätyskeskuksen koulutuspäällikkö.



ETUSIVULLE