Viikon visiitti
Antti Vahtera

Erilainen Suomi
Joistain asioista on päätettävä itse.

SILLOIN TÄLLÖIN Brysselistä tulee direktiivejä, jotka aiheuttavat paljon päänvaivaa päätöksentekijöittemme keskuudessa. Yksi sellainen koskee porojen teurastusta Lapissa.
    Euroopan unioni ei hyväksy perinteistä tapaa teurastaa eläimet ulkosalla sydäntalvella, vaikka tällainen teurastusmuoto täytti kaikki hygienian vaatimukset. Nykyään porot on kuljetettava niitä varten rakennettaviin teurastamoihin.
    Direktiivi ei ole vain tarpeeton, vaan käy kalliiksi. Sillä teurastamot seisovat toimettomina suurimman osan vuotta ja kuljetukset maksavat.

Kuluvan vuosikymmenen puolivälissä hyväksytty rekka-autodirektiivi tähtää siihen, että ajoneuvojen maksimipainoksi tulee yli 40 tonnia, kun taas meillä on kotimaisessa liikenteessä käytetty 60 tonnin painoisia rekkoja. Ne ovat soveltuneet hyvin tukkipuiden kuljetuksiin vähäliikenteisillä teillä. Pitkien ja tiukkojen neuvotteluiden jälkeen suomalaiset neuvottelijat saivat onneksi aikaan pysyvän poikkeaman. Kotimaan liikenteessä sallitaan edelleen isommat rekat.
    Euroopan unionin nitraatti- ja pohjavesidirektiivit saattavat vaikuttaa myönteisesti, mikäli ne johtavat, kuten luonnonsuojelupiirit toivovat, luomuviljelyn lisääntymiseen, lannoitteiden käytön vähentämiseen ja suojakaistojen rakentamiseen pelloille. Niiden ongelmana on kuitenkin se, että järvivesien puhtauden valvonta noin 184 00 järvessämme on täysin ylivoimainen tehtävä.

Nämä kolme esimerkkiä kuvastavat ongelmaa, joka uhkaa paisua sitä pahemmaksi, mitä pitemmälle unioni kehittyy liittovaltion suuntaan. Brysselin keskitetyn hallintokoneiston on vaikea ottaa huomioon jäsenmaiden toisistaan poikkeavia olosuhteita. Huomio koskee varsinkin Suomea, joka kylmänä pohjoisena reunavaltiona poikkeaa jo luonnonolojensa puolesta jyrkästi Keski- ja Etelä-Euroopasta.
    Sama koskee tietenkin myös Ruotsia, mutta siellä asennoituminen unioniin on kautta linjan ollut kriittisempi kuin meillä. Suomen virallista linjaa luonnehtii eräänlainen naiivi partiopoikamentaliteetti, innokas pyrkimys rientää eturivissä noudattamaan unionin tavoitteita ja määräyksiä. Lakien harmonisointi pantiin meillä alulle jo ennen ETA:n syntyä. On myös syytä korostaa, että EU-lait aina kumoavat vastaavat kansalliset lait.
    Toki suomalaiset virkamiehet puolustavat, kuten ylläolevasta näkyy, tarpeen vaatiessa maamme etuja, mutta kokonaiskuvaa se ei kovin paljon muuta. Meillä on jo kymmenen vuoden ajan hyväksytty EU-lakeja, jotka useinkin soveltuvat huonosti kotimaan olosuhteisiin.

Olen pannut ilahtuneena merkille, että noihin riskeihin on havahduttu jopa korkealla päätöksentekijöiden tasolla. Suomen Kuvalehdessä vanha kollegani, Teollisuuden ja työnantajain keskusliiton nykyinen puheenjohtaja Johannes Koroma varoitti elinkeinoelämässä ilmenevän liiallisen eurointoilun vaaroista. Integraatiota ei pidä ohjata liittovaltion suuntaan, vaan tietyt toiminnat, nimenomaan sosiaalipolitiikka, verotus ja työllisyyden hoito, on säilytettävä omissa käsissä.
    Koroman puheenvuoro oli virkistävä poikkeus suomalaisten silmäätekevien yleisessä eurointoilussa. Meillä on päättävissä piireissä sentään vielä miehiä, jotka rohkenevat puolustaa maamme etuja. Toinen kysymys on, riittääkö se integraatiokehityksen kovenevassa paineessa. o

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien entinen ympäristötoimittaja.



ETUSIVULLE