Talkooapua Lestijoen kaloille / Vihreä Lanka 13.8.1999

Talkooapua Lestijoen kaloille
Lena Björklund

MAAILMAN LUONNON SÄÄTIÖN WWF:n talkoolaisia on näkynyt jo parina kesänä Lestijoen yläjuoksulla sorastamassa kutualueita. Pienimuotoinenkin koskialueiden kunnostus parantaa virtakutuisten kalojen lisääntymismahdollisuuksia. Talkoolaisten ämpärit ovat tänä kesänä heiluneet Tornikoskella, Kuussahissa ja Talauskoskella.
    "Ollaan raivattu sivu-uomia tukkivia esteitä", kertoo WWF:n suojelutoimen johtaja Jari Luukkonen. Uomiin vuosien mittaan kertynyt aines vähentää veden virtausta.
    "Niissä on kasveja ja pajukkoa. Soraikko on hävinnyt kiintomaan alle."
    Talkooleiri päättyi viime sunnuntaina. Alajuoksulla riittäisi yhä töitä, mutta siellä, pääuomassa, soraikot tehtäisiin luultavimmin koneilla.

Lestijokea ei hevin
kunnosteta

Länsi-Suomen vesioikeus kumosi Lestijoen vanhan uittosäännön tämän vuosikymmenen puolivälissä. Samalla se määräsi joen neljäkymmentä uitolle perattua koskea entisöitäviksi Keski-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa tehdyn koskien kunnostussuunnitelman mukaisesti.
    Osa paikallisista ja pari kuntaakin, Kannus ja Himanka, kuitenkin anoivat valitusoikeutta entistämispäätökseen korkeimmalta hallinto-oikeudelta, joka vuoden 1997 lopulla hyväksyi valitusoikeuden kiveämisen ja sorastamisen osalta. Kunnostussuunnitelmaa oli täsmennettävä.
    Asia palautui vesioikeuteen. Uuden kunnostussuunnitelman piti valmistua jo vuosi sitten, mutta sille saatiin lisäaikaa. Täsmennetyn esityksen on oltava valmis lokakuun loppuun mennessä.
    "Lähdettiin siitä, että oli paljon epätietoisuutta suunnitelmasta. Nyt on yritetty keskustella kaikkien alueiden omistajien ja myös eri ryhmien kanssa, mukaan lukien kalatalousviranomaiset ja kalastuskunnat ja -alueet", selittää viivettä suunnitelman vastullinen vetäjä, rakennuspäällikkö Unto Saukko Länsi-Suomen ympäristökeskuksesta.
    Uutta ehdotusta ei vielä ole. Saukko sanoo tehtävää vaikeaksi, sillä yhteistä pohjaa ei aivan helposti näytä löytyvän.
    "Kovin ristiriitaisia käsityksiä on asioista, ja pelkoja: miten kunnostus vaikuttaa virtainten käyttäytymiseen talven ja syksyn aikana", Saukko kuvailee.
    Koskien entisöinnin vastustajat pitävät esillä hyyteen ja hyytötulvien pelkoa. Kunnostetussa Perhonjoessa näitä ongelmia ei kuitenkaan ole ilmennyt.

Vastustusta alajuoksulla
Saukko vahvistaa, että Lestijoen seudulla on sellaisiakin, jotka haluavat, ettei jokea kunnostettaisi lainkaan. Heidän määräänsä hän ei tiedä, vaikka haluaisi. Arviointia vaikeuttaa se, että "tietyt voimakkaat mielipiteet saattavat hiljentää suuren enemmistön mielipiteet".
    Saukko pyrkii ymmärtämään niin kunnostusta ajavia kuin sen vastustajia. "Vastustuksella on pitkä historia, 15–20 vuotta. Ihmisiä pohdituttavat Lestijokea kohdanneet päätökset: koskensuojelulaki, Lestijoen erityissuojelu."
    Natura on vastustajien sanastossa se kirosana. "Pelkona on lyhyesti sanottuna se, että rajataanko näillä toimenpiteillä ihmisten elinmahdollisuuksia", Saukko summaa.
    "Ei kaikki näin ajattele", hän lisää. "Yläjuoksulla kunnostus on myötätuulessa. Jokivartta alaspäin mentäessä kritiikki kalatalouden kunnostusta vastaan voimistuu."
    Mikäli uutta esitystä ei saada aikaan ja toimiteta vesioikeuteen aikataulun mukaisesti, koko asia raukeaa.
    "Jos hakija ei jatka lupahakemusta on se meidän kannalta pois päiväjärjestyksestä", kertoo Länsi-Suomen vesioikeuden sihteeri Merja Ahti.
    Näin on, vaikka korkein hallinto-oikeus täsmennettyä suunnitelmaa vaatiessaan totesi, että Lestijoen kunnostus on tarpeellinen joen kalaston elinolosuhteiden parantamiseksi.

Kiistaa Kannuksessa
WWF:n talkootyö ei liity viralliseen kunnostussuunnitelmaan. Järjestö haluaakin olla kiistojen ulkopuolella. Kesän talkooleiri oli kuitenkin alun perin tarkoitus pystyttää kiistan ytimeen, Kannukseen. Sieltä tuli pyyntö tulla paikalle.
    Kannuksessa asiat kuitenkin sotkeentuivat pahan kerran paikallisista syistä jo ennen kesää. Leirin paikkakunnalle halunnut joukko kutistui värikkään kokouksen lopputuloksena vähemmistöksi.
    Luukkonen ei lausu tapahtumien kulusta moitteen sanaa. Hän on hyvin tyytyväinen yhteistyöhön yläjuoksulla. Siellä työkohteet suunniteltiin yhdessä Lestijoen kalastusalueen, Toholammin kalastuskunnan ja Sykäräisen kylätoimikunnan kanssa.
    "Parhaillaan yksi porukka tekee siltaa retkeilyn tarpeisiin. Olemme suunnitelleet myös muita kohteita kuin kutusoraikkoja: kunnostettu laavuja ja nuotiopaikkoja."
    Luukkonen sanoo Sykäräisen kylän ottaneen talkoolaiset erittäin hyvin vastaan. "Täällä ollaan kiitollisia siitä, että olemme kyenneet heitä hiukan auttamaan."
    WWF:n toi Lestijoelle pari vuotta sitten käynnistynyt Lestijoki-projekti, jolla pyritään edesauttamaan joen monimuotoisuutta. WWF oli myös mukana Euroopan unionin tukemassa LIFE-hankkeessa, jossa selvitettiin mahdollisuuksia happamien valumavesien neutralointiin.

Meritaimenen puolesta
Kannuksessa olisi suurimmat kunnostustarpeet. "Se on lähempänä kalojen nousua ja vesimäärät ovat alempana runsaammat, se on arvokkaampaa aluetta", Saukko toteaa.
    Luukkonen on tutkaillut Lestijoen pohjaa yläjuoksulla. "Minulle alkaa muodostua se käsitys, ettei alhaalla luontaisia lisääntymisalueita ole ollutkaan. Kun Kannuksen voimalaitoksen ohi ei vuosiin kala ole päässyt, on lisääntyminen alaosassa tapahtunut pinta-alallisesti pienillä alueilla. Pääosa kutualueista on siten ollut joen yläosassa."
    "Järkevintä ja kestävä ratkaisu olisi, että kala pääsisi Kannuksen voimalaitoksen ohi ja sen alapuolelle saataisiin kutualueita."
    Lestijoen kalastusalueelle ja -kunnille Luukkonen antaa täyden tunnustuksen. "Ne ovat erittäin aktiivisia joen alkuperäisen meritaimenkannan ylläpitäjinä. Tornikosken viljelylaitos pyörii pitkälti talkootyön ansiosta. Maa- ja metsätalousministeriö voisi ottaa mallia kalastusalueen toiminnasta ja tukea aktiivisemmin paikallista uhanalaisen kalakannan ylläpitoa."
    Ministeriö myöntää vuosittain puoli miljoonaa markkaa Lestijoen meritaimenen viljelyyn. Siitä paikalliset kalastusosuuskunnat saavat vain murusen, vaikka ne kasvattavat meritaimenta mahdollisimman luonnonmukaisesti Lestijoessa.
    "Olisi järkevämpää, että meritaimenen suojeluviljely tapahtuisi pääosin täällä Lestijoella eikä raha kuluisi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen massiivisen viljelytoiminnan pyörittämiseen", Luukkonen kiteyttää. o



ETUSIVULLE