Viikon visiitti
Salla Laurilehto

Kohti korotonta rahaa
Markkinakeinottelijoiden valta voidaan nujertaa.

EUROOPASSA toimii tuhansia paikallisrahoja, jotka pyrkivät muuttamaan ihmisten suhtautumista rahaan. Hollannissa toukokuun lopussa järjestetyssä Barataria–seminaarissa alueelliset toimijat ja aktivaattorit saattoivat jälleen tavata toisiaan.

Hollannissa toimiva Aktie Strohalm, joka on yksi maan vanhimmista ympäristöjärjestöistä, oli mukana perustamassa Noppesia, Amsterdamin LETSysteemiä 1993. Noppesista kasvoi nopeasti Hollannin suurin ja tehokkain vaihtopiiri, ja vuodesta 1997 lähtien sen jäsenmäärä on ollut 1100 jäsenen tienoilla. Aktie Strohalm on myös yksi Barataria-projektin jäsenistä ja vastasi seminaarin toteutuksesta.
    Barataria-hankkeen tarkoituksena on ollut kehitellä korottoman rahan toimintaa eri Euroopan maissa ja vertailla sitten näitä sovelluksia keskenään sekä tietysti tuottaa niistä niin sanottu paras käytäntö, jota sitten voi soveltaa eri puolille Eurooppaa.

Problematiikka paikallisrahoissa tuntui olevan maasta riippumatta samanlaista, eikä itse seminaari mielestäni kyennyt antamaan paljonkaan uutta tietoa vaihtopiirien toiminnan organisointiin.
    Perustaltaan ajattelua näissä yhteyksissä leimaa se käsitys, että maailmassa on liikkeellä liian vähän rahaa. Tämä tietenkin sen lisäksi, että nykyinen raha on monien mielestä täysin väärissä paikoissa ja väärillä henkilöillä. Niinpä vaihtopiirit ovatkin keskittyneet vapauttamaan ihmiset nykyisen rahan riippuvuudesta ja opettamaan heille uudestaan, miksi raha alunperin keksittiin ja kuinka sitä luodaan. Samalla tulee tietenkin vääjäämättä selväksi jokaisen yksilön vastuu tuottajana ja kuluttujana, koska jokainen on viimekädessä itse vastuussa tekemistään lupauksista eli luomastaan paikallisrahasta vaihtopiirissä.
    Tähän ajatteluun voidaan vielä liittää käsitys tavallisen rahan vaikutuksesta toimintamme ohjaajana. Vaihtopiirien aktivistit ovat yleensä yhtä mieltä siitä, että paikallisrahan tulisikin ohjata toimintaa kohti kestävää kehitystä. Paikallisrahan yleistymisen pitäisi myös johtaa siihen, että raha liikkuu nykyistä pienemmällä maantieteellisellä alueella.

Suurimpia käytännön ongelmia tuntuivat kaikkialla olevan verotus ja vaihtojen lisääminen, joka tuntui myös olevan useimpien mielestä lisäämisen arvoinen asia – tosin hämärän peittoon jäi, kuinka lisääntynyt vaihdanta suhtautuu kestävän kehityksen talouteen.
    Ruotsalainen JAK-banken on erikoistunut "säästä ja lainaa nollan prosentin korolla" –toimintaan. Pankin lainojen hinta muodostuu vain hallintoon tarvittavista kuluista. Pankin lainan saa, kunhan vain on säästänyt ensin heidän kauttaan tietyn summan rahaa. Näille säästöille ei luonnollisesti myöskään makseta korkoa.
    Pankin ajattelu on siis perimmältään sama kuin vaihtopiirien, mutta välineenä käytetään tavallista rahaa, joka heidän kauttaan sitoutuu neutraalimpaan toimintaan. JAK myöntää pääasiassa pitkäkestoisia asuntolainoja. Pankki toimii joka puolella Ruotsia.

Kaiken kaikkiaan näyttää siis siltä, että rahan korottomuus ja korottoman rahan sitominen alueelliselle (tai maan) tasolle, pois korolla keinottelevilta markkinoilta, voisi olla pehmeämpi ratkaisu globalisaation vastustamiseen kuin koko rahatalouden uudistaminen paikallisrahoja lisäämällä.
    Tärkeintä kuitenkin on, että aktiivisesti kehitetään korollisen rahan rinnalle korottoman rahan taloutta ja keksitään yhä uusia keinoja sitoa markkinoilla liikkuvaa rahaa paikallisiin kestävää kehitystä tukeviin hankkeisiin. Tobinin veron, moraalikasvatuksen ja kestävästä kehityksestä tiedottamisen ohella voisi Suomessakin toivottavasti piakkoin alkaa säästämisen korottomalle tilille, josta sitten saisi korotonta lainaa esimerkiksi ekotalonsa rakentamiseen. o

Kirjoittaja toimii Vaasan yliopiston tutkimuslaitoksella projektisuunnittelijana Equal Credit -nimisessä EU-rahoitteisessa hankkeessa.



ETUSIVULLE