Kolumni
Markku Myllykangas

Perimän kirous
Muumion kosto olikin häirikkögeeni.

KUN TIETO Amerikan prinssin, John F. Kennedy Jr:n ohjaaman koneen mereen syöksystä kiiri maailmalle, media sekosi. Nelosen TV-uutiset lööpitti mystisesti: "Kirous Kennedyjen suvun yllä?"
    Viittaus mustaan magiaan, vainohulluun henkimaailmaan kuvastaa sitä taikauskon luomaa typeryyttä, maailmanlopun meininkiä, joka sammuttaa järjen valon yhä useammalta. Jengi vartoo kiihkeästi Elviksen toista tulemista. HIV:n hankkineet yrittävät sukupuoliyhteyttä mahdollisimman monen neitsyen kanssa parantuakseen. Tuhannet jumaliksi julistautuneet haalivat laumoittain aivottomia seuraajia – ja muhkeat pankkitilit. Noidat kutistavat peniksiä ja avaruushörhöt uhkaavat.
    Tämä tie vie valaistuksen sijasta hourulaan.

Kennedyjen taru näytti pahaenteiseltä, mutta pelastavaksi enkeliksi liihotteli tieteen lippulaiva, geeniteknologia. Ennen ihmisen outous tai sairaudet selittyivät paholaisella ja muilla riivaajilla, kortit ja tähdet kertoivat kohtalomme. Nyt totuus lymyää geeneissä. Israelilaisen tutkijan mukaan Kennedyt eivät ole kirottuja. Syy heidän onnettomuuksiinsa piilee harvinaisessa geenissä, joka on syynä siihen, että Kennedyt hurjastelevat, sotkeutuvat huumeisiin ja vieraisiin naisiin. Geenin "harvinaisuus" kummeksuttaa, noita oireita kun esiintyy muissakin suvuissa.
    Oliko presidentti Kennedy syyntakeeton, kun hän liittovaltion agenttien suojassa livahti hunajapupujen makuuhuoneisiin Jackien silmän välttäessä? Ehkä hän taisteli kovasti houkutuksia vastaan, mutta lopulta geeni aina otti selkävoiton.

Kaiken takana luuraa elämän medikalisointi, lääketieteellistäminen. Sille on yhteiskunnallinen tilaus ihmisen käyttäytymiseen liittyvien kummallisuuksien ja poikkeavuuksien kohdalla. Erilaisuuden kokeminen helpottuu, jos se voidaan ulkoistaa. Diagnoosi vapauttaa ahdistavasta ja leimaavasta syyllisyydestä. Vika ei olekaan minussa vaan geenissä tai muissa objektiivisesti todettavissa elimistön muutoksissa.
    Vankilat pursuavat sekopäisiä huume- ja väkivaltarikollisia, joiden aivojen etulohkosta löytyy runsaasti serotoniin ja dopamiinin vajausta, Kennedy-geenistä puhumattakaan. Pitäisikö heidät rangaistuslaitoksen sijaan kiikuttaa sairaalaan, osa oikopäätä lataamolle? Onko geeni ihmisen vastuusta vapauttava kaikkivaltias kohtalon sormi?

Elämän ongelmien lääketieteellistäminen ei saa olla itsetarkoitus. Vaikka lääketiede tarjoaisikin ratkaisuja, on kriittisesti pohdittava, onko ongelma sittenkään lääketieteellinen. Järjen käyttö on vielä sallittu.
    Lääketieteellistämisen on varoiteltu johtavan kriminalisoinnista lipeämiseen. Jos taas sairauden leimasta luovutaan, ilmiö kriminalisoidaan helposti uudelleen. Liiallinen lääketieteellistäminen murentaa laki-instituutiota. Jos lääketiede korvaa oikeuden, seurauksena on pahimmillaan terapeuttinen tyrannia, sanitokratia. o



ETUSIVULLE