Viikon visiitti
Rosa Meriläinen

Boikotoi pornoa!
Seksin kauppaaminen ei ainakaan vielä ole ihan tavallista työtä.

Seksibisneksestä ja seksuaalipolitiikasta on vaikea käydä asiallista keskustelua. Puheenvuorot seksibisnestä vastaan tulkitaan kaksinaismoralistiseksi niuhoiluksi. Joskus näin onkin. Kristillisten jäsen puhuu seksibisneksestä varmasti eri lähtökohdista kuin vaikkapa minä, vihreä feministi.
    Perinteinen ja tabloidimainen tapa hyökätä esimerkiksi julkisissa tiloissa esiintyvää pornografiaa on se, että seksi ja seksuaalisuus katsotaan privaatteihin tiloihin kuuluvaksi siksi, että se nyt vain on privaatteihin tiloihin kuuluvaa. Pornografia nähdään seksuaalisuuden esittämisenä, joka ei ole soveliasta. Seksissä ja seksuaalisuudessa uskotaan olevan syvää likaisuutta, jota ei sovi näyttää ja josta ei ole soveliasta puhua.

Minusta seksi, seksuaalisuus, seksibisnes ja pornografia ovat kaikki eri asioita. Pornografia edustaa hyvin suppeaa näkemystä seksuaalisuudesta. En kokisi pornografiaa epämieluisaksi, jos yhteiskunnassa vallitsisi sukupuolten tasa-arvo ja porno uusintaisi seksuaalikulttuuria.
    Seksin ja seksuaalisuuden esittämisessä ei siis ole mielestäni mitään sinänsä vahingollista. En tosin usko, että etsimällä ja ostamalla aktiivisesti feministin näkökulmasta hyvää pornoa voisin kuluttajamielipiteelläni vaikuttaa pornoteollisuuden suuntaan. Näin hyvää itsetuntoa minulla kuluttajana ei ole.
    Aion siis jatkossakin boikotoida kaupallista seksiä. Boikotoisin koko patriarkaattia, jos tietäisin miten.

Kaupallisen seksin tekee ikäväksi se tosiseikka, että elämme yhteiskunnassa, jossa sukupuolten välinen tasa-arvo ei vallitse, eikä edes siinnä näköpiirissä. Seksibisnes eri olomuodoissaan heijastelee nyky-yhteiskuntaa sekä uusintaa olemassaolevia rakenteita.
    Toki voi väittää, että seksibisnes vain lyö rahoiksi ihmisten fantasiat. Emme kuitenkaan seksuaalifantasioi tyhjinä tauluina, vaan myös unelmoimme kulttuurimme mallien mukaisesti. Pornokuvastoissa esitetyt seksuaalifantasiat tarjoavat sekä miehille että naisille varsin kapoiset roolit. Varsinkin miehet saavat tyytyä unelmoimaan elämästä vain alati valmiina superoriina.
    Kaupallisesta sadomasokismista on domina Veronican myötä tullut suhteellisen salonkikelpoista ainakin median silmissä. Äkkiä voisikin ajatella niin, että tässähän murretaan seksuaalifantasioiden ahtaita rajoja!
    Nimenomaan masokistin roolin suosio miesten keskuudessa tuntuu ymmärrettävältä juuri sitä kautta, että masokistin luovuttaessa näennäisesti osan määräysvallastaan dominalle hän saa takuulla oikeuden olla joku muu kuin pornolehden alati valmis superori. En kuitenkaan näe roolileikeissä mitään lähtökohtaisesti tasa-arvoista: en uskoisi tekeväni vuoden tasa-arvotekoa, jos ryhtyisin myymään dominapalveluita.

Seksibisneksestä käytävässä keskustelussa punaisena lankana on se, näkeekö seksityön ammattina muiden joukossa vai ei. Niin kauan kun seksi on bisnestä epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa, jossa palveluitaan kauppaavat kaduilla myös huumekierteessä olevat alaikäiset, ja onnettomat asiakkaat luulevat jokaista naista potentiaaliseksi prostituoi-duksi, en toivo, että seksibisneksen väitetään olevan tavallista työtä. Seksibisnekseen liittyy aivan liikaa sekä alistavia sukupuolinormeja että ihan oikeasti riistettyjä seksityöläisiä. o

Rosa Meriläinen on Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksen jäsen ja Vihreän liitön valtuuskunnan varapuhenjohtaja. Hän on toimittanut yhdessä Matti Säterin kanssa juuri julkaistun pamfletin Seksibisnes (Vihreä Sivistysliitto 1999).