Pääkirjoitus
Päivi Sihvola
Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty
Hallituksen esitys uudeksi rakennuslaiksi piti kutinsa.

KUN EDUSKUNTA viime tiistaina hyväksyi uuden rakennuslain, olivat tunnelmat tyyten toiset kuin neljä vuotta sitten. Kun samaa lakia tuolloin yritettiin saada läpi, ei auttanut sekään, että kokoomus vielä maalisuoralla vaihtoi valmistelevaa ministeriä. Vaalikauden viime hetkilläkään ei tiedetty, meneekö esitys läpi vai ei. Ei mennyt.
    Tällä kertaa ilmapiiri on paljon rauhallisempi, vaikka ympäristöministeriössä lähtöasetelma oli täsmälleen sama: mitkä ovat rantarakentamisen pelisäännöt, mikä on kuntien valta, pitääkö kaavat alistaa ympäristöministeriölle ja mitä kautta kaavasta valitetaan.
    Vaikka kaikki osapuolet ovat joutuneet nielemään ikäviä kompromisseja, ei kukaan halunnut tosissaan heiluttaa venettä. Lähes 30 vuoden yrittämisen jälkeen oli viimeinkin aika saada uusi rakennuslaki.

Opposition kritiikki lähti eduskunnan suuressa salissa etupäässä maaseudun näkökulmasta. Osoittautui, että kovasti kaupunkiin yrittävä keskusta on sittenkin jäänyt rannalle ruikuttamaan.
    Keskusta puhuu mielellään rantojen kaavoituspakosta esimerkkinä siitä, että "hallitus on kaventanut maanomistajien oikeuksia". Voi kyllä kysyä, kumpi on omistajille oikeudenmukaisempaa, sekö että nopein rakentaja kahmii potin vai sekö, että aluetta katsotaan kokonaisuutena – myös luonnonarvot huomioon ottaen. Juuri rantarakentaminen oli neljä vuotta sitten keskeinen kompastuskivi. Tällä kertaa sen pykälät oli hallituksessa lyöty lukkoon jo luonnonsuojelulain yhteydessä ja samat periaatteet siirrettiin rakennuslakiin.
    Pitkähköllä aasinsillalla kansanedustaja Markku Koski (kesk.) sai liitettyä rakennuslakikeskusteluun vielä Naturankin. Jos edustaja Koski todella on sitä mieltä, että jokamiehen oikeuksia on Suomessa rajoitettava rakennuslain, luonnonsuojelulain ja Naturan johdosta, niin on ryhdikästä, että hän tekee tämän toiveensa tiettäväksi ennen vaaleja.

Lain valmistelun kestäessä vihreiden ja ympäristöväen keskuudessa on eniten pelkoja herättänyt se, että ympäristöministeriölle ei enää alisteta kaavoja vahvistettaviksi. Kun samaan aikaan kuntien kaavavaltaa on lisätty, on aiheellisesti pelätty muun muassa pienen piirin suhmurointia rakennusoikeuksilla ja osaamisen puutetta etenkin pikkukunnissa.
    Tähän uusi laki tarjoaa lääkkeitä, joiden tepsiminen on myös hyvin paljon kuntalaisista itsestään kiinni. Koko kaavaprosessi on käännetty ylösalaisin niin, että alkupäässä kuntalaisten oma aktiivisuus tulee lähestulkoon lakisääteiseksi. Kuntalaista ei tietenkään voi pakottaa osallistumaan suunnitteluun, mutta asukkaiden ohittaminen voi kaataa koko kaavan. Lisäksi ympäristökeskus voi puuttua varhaisessa vaiheessa kaavaan, joka näyttää menevän hunningolle. Kun vanhan lain mukaan kaavojen vikoja korjattiin jälkikäteen, niin nyt kuprut on tarkoitus oikoa jo valmistelussa.
    Lisäksi kaavojen sisältökriteerit ovat entistä tiukemmat etenkin kestävän kehityksen osalta, mikä toivottavasti tekee valitusten käsittelystä luotettavampaa oikeusistuimissa, joista puuttuu ympäristöalan asiantuntemus. Löysien pykälien kiroista on kokemusta myös vanhan lain ajalta, kun korkein hallinto-oikeus on kävellyt ympäristöministeriön tulkintojen yli. o