Pohjoinen syö etelää / Vihreä Lanka 22.1.1999

Pohjoinen syö etelää
Asialla
Olli Tammilehto on vapaa tutkija.
Olli Tammilehto
TEOLLISUUSMAIDEN TUOTANTO- ja kulutusrakenteet vaikuttavat monin tavoin kolmannen maailman ympäristöön. Viime aikoina tiedotusvälineissä on eniten esillä ollut ilmastonmuutos. Sen ovat aiheuttaneet pääasiassa pohjoisen päästöt, mutta haitoista tulevat pahiten kärsimään etelän köyhät.
    Tämä on vain yksi monista "ympäristöepäoikeudenmukaisuuden" muodoista. Juuri ilmestyneen ulkoministeriölle tekemäni selvityksen tarkoitus on antaa yleiskatsaus yhteiskuntiemme monenlaisista globaaleista ympäristövaikutuksista, joista yleensä vain yksi kerrallaan on julkisuuden ja akateemisen yhteisön valokeilassa.

Kuin pommituksen jäljiltä
Maailmanlaajuisiin yhteisalueisiin kuuluvat ilmakehän ohella valtameret. Myös niiden rasituksena ovat ennen kaikkea teollisuusmaat kalastuslaivastoineen ja saasteineen. Kalakantojen heikkenemisestä taas kärsivät ennen kaikkea etelän ihmiset.
    Kolmannen maailman metsiä, peltoja ja maaperä ei sen sijaan lueta yhteisalueiksi. Siitä huolimatta ne ovat olleet ja ovat edelleen teollisuusmaiden ankarassa käytössä. Tehtaamme ja automme pyörivät huomattavalta osaltaan kolmannesta maailmasta tulevan energian ja metallien varassa.
    Tämä osuus on kasvamassa, sillä sekä fossiilisten polttoaineiden että malmien kohdalla uusien lähteiden ja louhosten avaaminen on keskittynyt etelään. Sekä energia- että muiden raaka-aineiden nostaminen esiin maan uumenista ja jalostaminen merkitsevät usein pommituksiin ja kemialliseen sodankäyntiin verrattavaa tuhoa monille seuduille.

Bisnestä
biodiversiteetillä

Aamiaispöytämme tee, kahvi ja mehu, vaatteidemme puuvilla sekä lukemattomat muut elämäntapaamme kuuluvat tuotteet ovat peräisin kolmannen maailman pelloilta. Niillä käytetään suuria määriä usein täällä kiellettyjä myrkkyjä, mikä johtaa vuosittain satojen tuhansien köyhien ihmisten sairastumiseen tai ennenaikaiseen kuolemaan.
    Usein nälkäänäkevien maiden peltojen kaukokäytöstä on myös välillisiä ympäristövaikutuksia. Plantaasien alta syrjäytetyt pienviljelijät hakeutuvat viljelylle soveltumattomille maille, mistä seurauksena on eroosiota.
    Pohjoisenkin peltojen tuotto on usein välillisesti riippuvainen etelästä, sillä suurin osa viljelykasveja on alunperin syntynyt kolmannen maailman luonnon ja kulttuurien yhteistoiminnan tuloksena. Teollisuusmaiden yhtiöiden kiinnostus Etelän biodiversiteettiin on kasvanut, ja myös tällä on välillisiä, vaikeasti hahmottuvia ympäristövaikutuksia. Paikallisten kulttuurien tuntemien kasvien kaupallinen kysyntä ja niiden tai niiden käyttömenetelmien patentointi, vaikeuttavat köyhien mahdollisuuksia jatkaa suhteellisen ekologista elämäntapaansa.

Teknologia mullistaa
Myös vienti etelään aiheuttaa suuria ympäristöongelmia. Myrkyllisten jätteiden, täällä kiellettyjen kemikaalien ja saastuttavan teollisuuden vienti ovat räikeitä esimerkkejä. Mutta jopa hyväntekeväisyydeltä näyttävä elintarvikevienti voi aiheuttaa välillisesti ekologista tuhoa. Teollisuusmaista tuleva subventoitu ruoka tuhoaa paikalliset elintarvikemarkkinat. Viljelijät kurjistuvat ja valtiot velkaantuvat, mikä johtaa luonnonvarojen riistokäyttöön.
    Ehkä kuitenkin suurimmat viennin aiheuttamista tuhoista liittyvät teknologian siirtoon. Saastuttavien ja luonnonvaroja kuluttavien laitteiden lisäksi samalla siirretään tietojärjestelmiä, yhteiskunnallisia rakenteita ja elämäntapoja. Yksityisautoistaminen on yksi kaikkein selvimpiä tapauksia. Teknologian siirto merkitsee useimmiten kulttuurin ratkaisevaa muutosta epäekologisempaan suuntaan.

Media vie vierasta
elämäntapaa

Samaa kulttuurimuutosta edesauttaa turismi. Se saa aikaan myös merkittäviä välittömiä ympäristövaikutuksia hotelleineen, lentokenttineen sekä viidakkojen keskelle rakennettuine kulutuselämäntavan saarekkeineen. Suurin osa tuotosta virtaa pohjoiseen.
    Vielä enemmän kulutuskulttuuria etelään siirtää joukkotiedotus. Mainonta ruokkii avoimesti ekologisesti kestämätöntä elämäntapaa. Media on keskeinen osa tuotanto- ja kulutusrakenteitamme, mutta sen ympäristövaikutukset jäävät keskustelussa useimmiten sivuun.
    Teollisuusmaissa päämajaansa pitävät ylikansalliset yhtiöt ovat lähes kaiken edellä mainitun toiminnan keskeisiä organisaattoreita. Niillä on kaikille yhtiöille tyypillinen kustannusten ulkoistamistaipumus, mutta koska ne ovat irrottautuneet paikallisten ja alueellisten yhteisöjen normipaineesta, ne voivat toteuttaa taipumustaan vapaammin.
    Kansallisvaltion sijasta ylikansallisten yhtiöiden aisaparina toimivat monet globaalit valtioiden väliset elimet. Erityisen tärkeitä ovat Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailman kauppajärjestö. Niiden tukemana yhtiöiden ympäristölle tuhoisa toiminta voi laajentua.

Vaihtoehtoa etsitään
Kun siis nykyisten tuotanto- ja kulutusrakenteiden vaikutukset etelässä ovat niin kielteisiä, on moni alkanut miettiä, miten niitä voisi muuttaa. Tämän suuntaisia pyrkimyksiä edustavat toimintasuunnitelmat kestävän yhteiskunnan rakentamiseksi, joita on viime vuosina laadittu noin 30 Euroopan maalle tai alueelle.
    Näiden suunnitelmien lähtökohtana on, että eurooppalaiset kuluttaisivat vain heille oikeudenmukaisesti kuuluvan, nykyistä paljon pienemmän osuuden maailman luonnonvaroista. Valitettavasti suunnitelmien perustana olevissa selvityksissä tarkastellaan lähinnä vain tuontia etelästä. Ympäristövaikutukset, jotka liittyvät vientiin, turismiin, mediaan ja pohjoisen johtamiin ylikansallisiin rakenteisiin jäävät sivuun. Siksi suunnitelmien saksalaiset kriitikot uskovat niiden mahdollisten toteuttamisyritysten vievän ojasta allikkoon.
    Tekemäni alustavan selvityksen pohjalla on selvää, että Suomen ja Euroopan unionin suhteet kolmanteen maailmaan pitävät sisällään räikeää ympäristöepäoikeudenmukaisuutta, joka ei mitenkään sovi sivistyneinä itseään pitäville kansoille. Kestävän kehityksen tutkimisen sijasta olisikin selvitettävä, miten – jos mitenkään – olisi mahdollista toteuttaa tuo jo toteutuneeksi luultu eurooppalainen sivistys- ja oikeusvaltio. o

Koko selvitys on julkaistu myös internetissä. Se on luettavissa osoitteessa http://www.helsinki.fi/people/ olli.tammilehto/north_south_environment.htm