Hullut päivät
Hannes Mäntyranta

Vain riemu jäi
Ne tekevät sen itse.

Vielä tuhat vuotta sitten Lastusen kylässä Hämeessä hevosenliha oli tabu, tietää Juha Kuisma vastailmestyneessä Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä. Ja sitä se taisi olla myöhemminkin.
    Ainakin minä muistan vielä 1960-luvulta, kun naapurin hevonen haudattiin. Muistan siksi, että haudasta ei tarvinnut tehdä mahdottoman suurta, kun jalat katkaistiin. Syöminen ei olisi tullut kuuloonkaan.
    Toisaalta muistan kyllä senkin, että hevosmakkara on aina ollut herkun maineessa. Mutta että sitä tehdään oikeista hevosista, tuli mieleeni vasta viime syksynä, kun sähköpostiini tuli otsikko "Hyvää hevosesta -hanke edistää hevosenlihan menekkiä".

Miksi minua kammotti? "Polle poissa on", sanoi työtoveri. Kampanjan nimessä ei ollut tippaakaan hienotunteisuutta, vaan pelkkää suoraviivaista markkinataloutta: jopa ihannoidun työkumppanin kaikki ulottuvuudet oli typistetty pelkkään raaka-aineeseen.
    Yllätin itseni siitä samasta, mille olin nauranut laajasti. En nimittäin ymmärrä ollenkaan sitä, miksi broilerintuotannon mahdollisesti vähäistä etiikkaa toistuvasti todistellaan näyttämällä telkkarissa lähikuvaa kynittyjen lintujen matkasta teurastamon katossa riippuvissa, liikkuvissa koukuissa. Ne silleen nuljahtelevat toisiaan vasten...
    Mitä ihmeen epäeettistä tuossa nyt on? Nehän ovat kuolleita! Eikä kukaan liene kanan henkilökohtainen ystävä, mutta jostakin syystä esimerkiksi Koff haluaa olutheppansa yhteisellä nimikilpailulla koko kansan kavereiksi.

Silti pollekin on kuollut, tyhjiöpakkauksessa. Sitä minä vaan ihmettelen, että miksi nimenomaan "hevosen ystävät" katsovat asiakseen muistuttaa, että tämä ensisijaisesti työllä paikkansa suomalaisen kumppanina "ansainnut" elikko – ainoa sellainen, muuten – on heille pelkkää raaka-ainetta.
    Jos eivät elintarvikesektorin ihmiset ole sitä mitä syövät, he ainakin tekevät sen itse – kertovat ihan vapaaehtoisesti raadollisesta todellisuudesta esimerkiksi Valion "maa, jossa jokaisella lehmällä on nimi" -propagandan takana.
    Tämä meille kerrotaan tietenkin yhteisillä, mutta myös Suomen Hippoksen ja Suomen Hevosenomistajain Keskusliiton rahoilla. Hevosen ystävien tarkoitus on muun muassa vähentää teurastusstressiä: hevonen pelkää verta ja on muutenkin tottunut yksilöllisempään kohteluun kuin esimerkiksi naudat. Lisäksi hevosta halutaan tarjoilla enemmän esimerkiksi ravintoloissa. Tätä suosittelen, erityisesti raviratojen ravintoloihin, ettei jää jälkimakua. o