Viikon visiitti
Tuija Brax

Kölnin juna lähti
Suomi suuntaa kohti sotilaallista yhteistyötä. Entä vihreät?

VIHREÄN LIITON vuoden vanhassa periaateohjelmassa todetaan yksikantaan, että Euroopan unionin tulee pysyä siviiliorganisaationa. Tämä periaate tuli syötyä muutama viikko sitten Kölnissä jotakuinkin täydellisen ruokarauhan vallitessa.
    Kölnin huippukokouksessa EU-maiden päämiehet (kuten termi kuuluu!) aloittivat yhteisen julistuksensa seuraavin sanoin: "Me, Eurooppa-neuvoston jäsenet, olemme vakaasti päättäneet, että Euroopan unioni osallistuu täysimittaisesti kansainväliseen toimintaan. Tätä varten aioimme antaa EU:lle tarvittavat keinot ja valmiudet hoitaa Euroopan yhteiseen puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät tehtävänsä."
    Tämän perustavoitteen "ensimmäisinä ratkaisevina askeleina" päätettiin perustaa unionille omat kriisinhallintajoukot, jotka eivät tarvitse välttämättä Yhdistyneiden kansakuntien tai Etyjin mandaattia toimilleen, vaan jotka voivat toimia myös omalla mandaatillaan, kuitenkin "YK:n peruskirjan periaatteiden mukaisesti". Joukot voivat toimia Naton kanssa tai ilman.

Sotilaallisesti liittoutumattomat maat voivat olla lähettämättä joukkojaan yhteisiin operaatioihin, mutta oikeutta vapautua operaation kustannuksista ei annettu – liekö pyydettykään.
    Samassa kokouksessa päätettiin myös nimittää Naton pääsihteeri Javier Solana unionin yhteiseksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan "korkeaksi edustajaksi". Solanan ja Suomen johdolla alkaa työ EU:n rakenteiden muuttamiseksi sellaiseksi, että Länsi-Euroopan puolustusunioni WEU voidaan sulauttaa Euroopan unioniin. Tarvittavien poliittisten ja sotilaallisten elimien on määrä olla valmiina ensi vuoden lopulla.
    Tämän jälkeen on aika ottaa seuraava ratkaiseva askel Kölnin julistuksen hengessä. Aikataulusta ei tietenkään ole mitään selvää sopimusta, mutta voin vakuuttaa, että monissa yhteyksissä on oletettu asian tulevan eteen "muutamassa vuodessa" tai "sitten kun kriisinhallintajoukot on saatu ensin kuntoon".
    Ulkopoliittisen instituutin johtaja Tuomas Forsberg kirjoitti Helsingin Sanomissa (18.6.), että Suomen on otettava vakavasti se, että se joutuu jatkossa valitsemaan aktiivisen Eurooppa-politiikan ja perinteisen liittoutumattomuuden välillä, ja että pyrkimys Euroopan unionin puolustusulottuvuuden rakentamiseksi on ilmeinen.

Kölnissä pidettiin myös toinen tärkeiden miesten kokous, kun G8-maat kerääntyivät saman pöydän ääreen. Olin muutama viikko sitten Berliinissä, kun Joschka Fischer puhui Kosovon kriisin ratkaisusta siten, että valmista pitäisi olla viimeistään Kölnin jälkimmäiseen kokoukseen mennessä.
    Unionin suurille maille G8 on ainakin yhtä tärkeä – ellei tärkeämpikin – foorumi kuin unionin huippukokous. Suurten jäsenmaiden näkökulmasta unionin päätöksentekoa onkin muutettava siten, että suurten maiden suhteellinen valta kasvaa. Jos näin ei käy, on G8 yhä houkuttelevampi paikka päättää maailmanpolitiikan suurista linjoista.
    Seuraavaa hallitusten välistä konferenssia valmistellaan Suomen johdolla. Pienen maan vaihtoehdot taitavat olla vähissä?

Mitä mieltä tästä kaikesta on hallituspuolue vihreät? Mitä me ajattelemme tänä päivänä unionin syvenemisestä kohti liittovaltioimaista päätöksentekoa ja yhteistä puolustusta? Ja mitä me olemme valmiit maksamaan verorahoilla laajentumisesta tai yhteisistä sotajoukoista?
    Eduskunnan suuren valiokunnan jäsenenä minulle on muodostunut näkemys siitä, mihin Lipposen EU-politiikka meitä vie, mutta en tiedä, mihin vihreät pyrkivät.
    Pekka Sauri on luvannut, että syksyn ensimmäisessä valtuuskunnassa puhutaan Euroopasta. Odotan sitä lähes yhtä innolla kuin kesälomaa. o

Kirjoittaja on helsinkiläinen vihreä kansanedustaja.



ETUSIVULLE