Kolumni
Matti Wuori

Vaalirallia
Siirtomaahenki puhalsi äänestäjät lakoon.

EU-VAALIT tulivat ja menivät. Jälkipohdinta on, kumma kyllä, ollut paljon vilkkaampaa kuin vaaleja edeltänyt kirjoittelu.
    Kaikkea eivät uutterimmatkaan uutishait tai kokeneimmat kommentaattoritkaan ole havainneet. Tässä muutama paljastus.
    Vaalien ylivoimainen voittaja oli Vihreä Lanka. EU-parlamenttiin näet valittiin yksin tästä lehdestä kokonaista kolme kolumnistia – saavutus, joka on historiallinen, ja jonka rinnalla isoimpienkin mediajättien pullistelu auttamatta kalpenee – etenkin jos menestys ja senttauspalkkiot suhteutetaan toisiinsa.

Eipä ihme, että kauhtunutta Kustannus Oy Kansanvaltaa edustava pääministeri menetti hermonsa ja äityi sättimään molempia naispuolisia valittuja. Paavo Lipponen on tunnetusti lapsellinen mies, ja vaalitulos osoitti osaltaan oikeaksi iskulauseen "lapsesi äänestää vihreitä". Mikä pahinta, se on enteellinen, sillä heistä varttuu äänestysikäisiä politiikan kauhukakaroita, joille jäykkä arvovalta ja isiltä perityt puolueet eivät merkitse mitään. Joillekin tästä joukosta pääväri on vielä tuttu patamusta, mutta muille se on sateenkaaren vihreä.
    Kokoomuskin uusi kasvojaan. Ilta-Sanomien tentatessa tuoreiden meppien EU-tietoja Monacon Moottorikerhon Ari Vatanen kieltäytyi leikistä ilmoittaen: "Elämä ei ole tietokilpailua."
    Kaikki ymmärtävät vastauksen tarkoittavan: "En ole Jyrki Otila". Ettei vain olisi ollut hienovarainen potku tietovisailuissa kunnostautuneen puoluetoverin suuntaan.

Paavo Haavikko kirjoitti kerran, että ainut keino olla eksymättä on se, että on perillä, joka hetki. Ainakin Astrid Thorsin kohdalla ehto on täyttynyt, hän kun on mainosten mukaan edelleen "perillä Euroopassa". Eikä Vatasellakaan pitäisi olla pelkoa eksymisestä. Sitä vartenhan on kartanlukijat.
    Kaikki on hyvin niin kauan kuin tiet ovat tuttuja. Tilanne on toinen, kun kartat eivät enää vastaa todellisuutta. Uuden ajan Euroopan ja modernisaation pakkomielteenä oli kaiken mittaaminen, vakioiminen ja kartoittaminen. Todellista oli vain se, mikä oli vangittu ruutukartalle.
    Tällä tavoin otettiin haltuun koko maailma, ja siirtomaaherrojen viivoittimella vetämät rajat saivat kuvata sitä meidän päiviimme, kunnes noista keinotekoisista vedoista tuli kömpelö taakka kolonialismista irtautuville valtioille. Niinpä esimerkiksi Afrikan kehitystä kahlitsee se Afrikan Yhtenäisyysjärjestön OAU:n pyhä periaate, että rajoihin ei kosketa. Jos todellisuus ei siihen mukaudu, sen pahempi todellisuudelle.

Myös Euroopassa kartat ovat sekaisin, eikä kompassilukemistakaan aina olla yhtä mieltä. Kansalaisten näkökulmasta EU-hanke näyttääkin siirtomaaherrojen touhulta, jonka yhteyksiä tavallisen ihmisen arkeen on vaikea hahmottaa.
    EU-parlamentin seuraava viisivuotiskausi on koko unionin etsikkoaikaa. Sen tulisi kyetä sekä laajentumaan ja tekemään siihen tarvittavat kipeät muutokset omissa rakenteissaan että vakuuttamaan vanhojen ja uusien jäsenmaiden kansalaiset siitä, että tässä kaikessa on jotain mieltä.
    Kaasupolkimen ja kartanlukijan sijasta tarvitaankin malttia ja ennakkoluulottomuutta sekä ennen kaikkea tervettä järkeä ja uskallusta luottaa kansalaisnäkökulmaan, uppoamatta eliitti-Euroopan pääministerien ja muiden herrojen ummehtuneeseen umpiotodellisuuteen. o



ETUSIVULLE