Hullut päivät
Tuukka Välimäki & Kaisu Lepikkö

Tuotemetsälläkin voi eksyä
Sato korjataan kaupan hyllyltä.

KUN KESÄHELTEET vyöryvät päälle, mikä olisikaan mukavampaa kuin retki luonnon helmaan? Nuoretkin ovat ottaneet omikseen metsien antimet. Yhä useampi löytää kesäpäiviensä sisällön mitä erilaisimpien marjojen ja hedelmien keräilystä ja maistelusta.
    Retki ei kuitenkaan ala, kuten ennen, tuntien polkemisella ulos ruuhkaisesta keskustasta. Marjametsät ovat lähempänä kuin koskaan. Kävelymatkaa kertyy enimmillään 50 metriä, ja valikoima on valtava. Karpalot, vadelmat ja mansikat ovat aina tuoreita, vuodenajasta riippumatta.

Vaikka marjojen luulisi kuuluvan suomalaiseen perinteeseen, vievät hedelmät kuitenkin voiton. On tietenkin ymmärrettävää, että eksoottiset nautinnot ovat harmaan talven keskellä tarpeen. Greipit, appelsiinit, sitruunat, omenat ja päärynät löytävät kuitenkin tiensä suomalaisten mahalaukkuihin myös kesällä. Jopa kaktuksen aromia on päästy maistelemaan.
    Ulkomaiset hedelmät tekevät kauppansa mainiosti, vaikka eivät olekaan halvimpia, pikemminkin päinvastoin. Takaisin luontoon, maksoi mitä maksoi.
    Kun marjat ja hedelmät on kerätty pusseihin, ei luvassa ole pitkällinen perkaustyö – pakastamisesta puhumattakaan. Nurmikolle istumaan ja herkut poskeen. Poliisi tosin pyrkii rajoittamaan tätä yleishyödyllistä toimintaa. Erityisesti kun kaupunkiin saapuu joukko europarlamentaarikkoja, halutaan luonnonläheiset suomalaiset piilottaa katseilta.

Miksi näin? Kansa haluaa vain ottaa eurooppalaisen identiteetin omakseen sille kaikkein tutuimmalla tavalla, juomalla. Pullotettujen hedelmien ja marjojen menestys suomalaisessa alkoholikulttuurissa on ymmärrettävää. Viina ei ole enää kirkasta ja raakaa, vaan keltaista ja punaista, hilpeää ja kuplivaa, mietoa ja makeaa. Myös alkoholiin tottumattomilla 13-vuotiailla on nyt oiva tilaisuus päästä koettelemaan rajojaan limonadin makuisten sokeriseosten kanssa.
    Tätä menoa eurosiidereiden maihinnousu uhkaa kuitenkin perinteisen mallaspirtelön valta-asemaa. Terveellisiä ohrasuurimoita löytyy pian enää fennovegaanin kaalilaatikosta. Olut on klassinen B-vitamiinin lähteemme. Synteettisten hedelmien ja marjojen keveys on keinotekoista. Jäämme odottamaan, milloin karkkisiidereistä löytyy dioksiineja.

Jotain positiivistakin sentään. Kun suomalainen niin mieluusti nauttii ravintonsa pullon suusta, tarvitaanko uudella vuosituhannella kiinteää ruokaa enää lainkaan? Aamiainen pullosta, päivällinen tuopista ja illallinen viinilasista.
    Euroopassa voi jo valita vapaasti maun kondomillekin. Pian mekin olemme vaikean valinnan edessä: oluen vai siiderin makuinen juhlahattu? Takaisin luontoon, maistui miltä maistui. o

Tuukka Välimäki ja Kaisu Lepistö ovat tamperelaisia lukio-opiskelijoita.



ETUSIVULLE