Viikon visiitti
Päivi Rosqvist

Kuka kirjoittaisi politiikasta?
Valtapeli kertoo vain osatotuuden.

NAISTENLEHTIEN toimittajat ovat tulleet yhä tärkeämmäksi kohde-ryhmäksi tiedotustyössäni. Ei siksi, että he kirjoittavat mukavia juttuja nuorista naiskansanedustajistamme. Vaan siksi, että he ovat käytännössä ainoa suurempi toimittajaryhmä politiikan toimittajien ulkopuolella, jotka kirjoittavat puolueiden ajatuksista ja yhteiskunnallisista tavoitteista. Asioita lähestytään kieltämättä yleensä yksittäisten henkilöiden kautta, mutta silti jutuissa on tilaisuus esitellä puolueen tavoitteita laajemmasta ja tuoreesta näkökulmasta.
    Tiedotusvälineiden tiukat sektorirajat politiikan uutisoinnin suhteen oli erittäin suuri yllätys minulle, kun aloitin nykyisessä työssäni. Olikin mielenkiintoista lukea Journalistista (1/99) Pressi-klubin vaalitilaisuudesta, jossa eduskuntavaaliehdokkaina olleita toimittajia kertoi kokemuksistaan. Monet tuntuivat olevan yhtä hämmästyneitä – jopa järkyttyneitä – kuin minä tajutessaan vasta ehdokkaina ollessaan, että politiikasta kirjoittaa vain varsin pieni joukko politiikan toimittajia.

Suomalaiset politiikan toimittajat eivät ole huonoja, päinvastoin. Mutta näkökulma on suurin piirtein yhtäläinen: kiinnostavaa on poliittinen valtapeli ja puolueiden väliset tai sisäiset erimielisyydet. Poliittisten tavoitteiden ja toimintojen syvällisempää käsittelyä ja niiden vaikutusten analysointia tapahtuu varsin vähän.
    Erityisen hankalaa tämä on Vihreän liiton kaltaiselle puolueelle, joka pyrkii rikkomaan perinteistä poliittista ajattelua ja etsimään luovia, ajastaan edellä olevia ratkaisuja. Näiden ajatusten esittely ja analysointi ei mahdu politiikan uutisjuttujen raameihin. Usein ne kuitataankin vain virkkeellä "Vihreiden tavoitteet maailmoja syleileviä" tai "Vihreät vaativat WTO:n uudistamista".

Miksi vaikka taloustoimittajat eivät ota analysoidakseen vihreiden – tai minkä tahansa puolueen – yrittäjäohjelman vaikutuksia pienille ja keskisuurille yrityksille? Tai perustulomallia voitaisiin ruotia oikein kunnolla talous- ja sosiaalipolitiikkaan erikoistuneiden toimittajien voimin. Myös "maailmoja syleileviä ohjelmia" voitaisiin tutkailla ilman kyynisyyttä etsien sieltä kehittämiskelpoisia ajatuksia ja reippaasti torpedoiden ontuvat ideat.
    Myös television vaalitentteihin voitaisiin saada lisää väriä ja syvyyttä ottamalla tenttaajiksi muiden alojen toimittajia. Ympäristökysymyksiin erikoistunut toimittaja voisi pistää puheenjohtajat lujille puolueiden ympäristötavoitteista. Naistenlehden perheasioiden toimittaja voisi tuoda puolueiden perhepoliittiset sanomat lähelle perheiden arkea. Ja kansantalouteen erikoistunut toimittaja voisi analysoida, mitä vaikutuksia luvatulla veroalella todella olisi.
    Perinteisellä poliittisella toimituksella on toki paikkansa ja sijansa. Puoluepolitiikan arjen terävä käsittely on antoisaa luettavaa. Näkökulman laajentaminen voisi kuitenkin tuoda puolueille uusia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Ja äänestäjänkin mielessä politiikka voisi merkitä muuta kuin "keskenään riiteleviä, omaa etujaan ajattelevia ja ihmisten arjesta vieraantuneita puhuvia päitä". o

Kirjoittaja on Vihreän eduskuntaryhmän tiedottaja, joka hoitaa myös Vihreän liiton tiedotusta.



ETUSIVULLE