Viikon visiitti
Hannes Mäntyranta

Kyllä puulle, ei Linkolalle
Oppi kaataa ojaan.

EERO TAIVALSAAREN viimeksi ilmestyneessä kirjassa Alaston totuus markkinavoimista on mielenkiintoinen jakso Elonkehä-lehdessä vuonna 1996 käydystä kinasta. Sen nimi voisi olla Alaston totuus Pentti Linkolasta.
    Päätoimittaja Taivalsaarelle oli paljastunut, että tämä "esseistinä korkeatasoinen", mutta haastatteluissaan "luotaantyöntävä" konservatiivi pyöritti koko kuplettia. Kun vallanpitäjien hovinarrin roolista ilmiselvästi viehtynyt Linkola tarjosi julkaistavaksi "kovaa tekstiä", jota Taivalsaari ei julkaissut, alkoi sota.
    Kuvaus on tuttu kaikille bolshevistisen roskajoukkodemokratian kokeneille. Sen mukaan oppositiossa oleva "porukka" hakee ratkaisuja yksinkertaisesti huutamalla, vaatii vastapuolelta pikkutarkkaa sääntöjen noudattamista mutta halveksii itse avoimesti niiden perustana olevaa yhteiskuntajärjestystä sekä käyttää itse arveluttavimpiakin keinoja, mutta kiistää sen vielä rysän päälläkin.

Linkola jaksaa viehättää, vaikka - ei siis koska - hänen sanomansa muistuttaa tässä maassa eniten silkkaa fasismia, vähääkään liioittelematta. Fasismin konservatiivisuutta edustaa tuhatvuotisen valtakunnan suunnittelu, menettelytapoja suoraviivainen väärinajattelevien ja vähäväkisten epäinhimillistäminen, terrorin ja tappamisen ihannointi.
    Diktatuuria taas korostaa, että johtajan mielijohteisiin perustuvan korruption siemen on kylvetty ensimmäisenä. Se, mistä Linkola tykkää, kuten kahvi, on sallittu, vaikka onkin ristiriidassa Opin kanssa. Se, mistä Linkola ei tykkää, kuten toimettomana seisomaan jäävät sähköpylväät, on tuhottava, vaikka Oppi ei sitä vaadi.
    Paitsi että Oppi on Linkola, ja Linkola on Oppi.

Reilu vuosi sitten Linkolan piti kommentoida metsäninventoinnissa maailmanmaineen kerännyttä professori Erkki Tomppoa Ekometsätalouden liiton seminaarissa Hyvinkäällä. Tomppo ei tullut paikalle, mutta se ei Linkolaa haitannut:
    "Tämmöisten tömppöjen kanssa ei yleensä tahdo syntyä kuin ikävää keskustelua, kun minä tiedän nämä asiat niin paljon paremmin."
    Kymmenien ihmisten vuosien aikana tekemät valtakunnan metsien inventoinnit Linkola kuittasi sanomalla, että hän on itsekin "hiihdellessään" inventoinut paitsi Suomen, myös puolen Euroopan metsät: "Eivätkä ne ole missään niin kauheassa kunnossa kuin Suomessa. Ei mene monta vuotta, kun omenapuut ja viinimarjapensaatkin viedään sellutehtaille." Kannattaa muistaa.

Äskettäin sain käteeni pöytäkirjan tapaamisesta 19.5.1995 Saksasssa Springer Verlag -kustantamossa, jossa vieraina olivat Linkola, Otso Ovaskainen ja pari muuta aktivistia.
    Seurue oli ilmoittanut, että Suomi on avohakkuun maailmanmestari, että Suomessa metsäasioista julkistetut tiedot ovat vääriä, että suomalaiset ovat Göbbelsiäkin parempia valehtelijoita, että Springerin pitäisi boikotoida Suomea totaalisesti ja ostaa paperia mieluummin Ruotsista ja Kanadasta. Ikään Linkolan esimerkiksi Suomen Kuvalehteen 14.5.1999 hahmottelema, pelkästään uskon kautta ymmärrettäväksi käyvä skenaario tulisi sillä jotenkin vältettyä.
    Reaktion tiedämme: puu kelpaa, Linkola ei. Jos se nyt jotakuta yllättää. o

Kirjoittaja on tekstinsuunnittelija mainostoimisto Brand Sellers DDB:n ympäristöyksikkö RIOssa.



ETUSIVULLE