Luonto opettaa matkailijaakin / Vihreä Lanka 28.5.1999

Luonto opettaa matkailijaakin

Asialla
Helsingin yliopiston dosentti Pekka Borg on Matkailualan verkkoyliopiston opettaja, jonka vastuualueena on kestävä matkailu sekä luonto- ja maaseutumatkailu.
Pekka Borg
KESTÄVÄN MATKAILUN periaatteita noudattava luonto- ja maaseutumatkailu on nähtävä elinkeinona, joka ehkä paremmin kuin mikään muu elinkeino pystyy yhdistämään kestävän kehityksen ja ympäristövastuullisuuden käytännöt taloudelliseen toimintaan. Kestävän matkailun periaatteet parantavat laatua, ympäristövastuullisuutta, paikallisuuden merkitystä sekä tiedon saattamista asiakkaille ja paikallisille ihmisille.
    Etenkin luontomatkailussa markkinointi on nähtävä myös kasvatuksellisena tapahtumana, jossa asiakas pääsee mukaan oivaltamaan kestävän kehityksen periaatteet ja uudistumaan henkisesti. Luontomatkojen suosio on jatkuvassa kasvussa, ja alalletulokynnys on tähän saakka ollut varsin matala. Tämä on toisaalta johtanut suureen ja monipuoliseen valikoimaan erilaisia luontomatkailutuotteita. Toisaalta taas seurauksena on ollut puutteellinen liiketaloussuunnittelu - ei ole ollut riittäviä tietoja asiakkaiden odotuksista ja keskeisistä kohderyhmistä. Myös tuotteiden laadussa on paikoittain ilmennyt puutteita.

Suomen vahvuuksia
ei ole löydetty

Suomessa ei oikein osata tarkastella matkailun kehittämistä kriittisesti ja analyyttisesti; itsetyytyväisyys, usko omaan paremmuuteen ja ylioptimismi leimaavat monia kehittämissuunnitelmia, vaikka matkailutulo ja -työpaikat eivät ihan omakehuun oikeuttaisikaan.
    Luontomatkailun suunnittelussa ovat edessä periaatteessa samat kysymykset kuin muunkin matkailun suunnittelussa: on luotava sellaisia tuotteita, jotka kiinnostavat markkinoita. Onnistunut tuotesuunnittelu puolestaan perustuu oman alueen ja resurssien sekä niihin pohjautuvan omaleimaisuuden kestävään hyväksikäyttöön.
    Todellinen omaleimaisuutemme on kuitenkin vielä kateissa. Tämä puolestaan on johtanut siihen, ettei Suomelle ole pystytty laatimaan sellaista matkailustrategiaa, joka ohjaisi suunnittelua. Sen sijaan on keksitty monenlaista keinotekoista ja muualta lainattua houkutinta, jotka saattavat menestyä hetken, mutta tuottavat tappiota pitemmällä aikavälillä.

Luonto kunniaan
Luonnon- ja kulttuuriperintömme ovat keskeisiä lähtökohtia Suomi-kuvaa luotaessa. Suomen omaleimaisuus löytyy järvi-, metsä-, suo-, harju- ja saaristoluonnosta ja siihen perustuvasta eräkulttuurista. Se voi liittyä esimerkiksi perinnekäsitöihin ja -ruokiin sekä luonnonantimiin ja marjastukseen, sienestykseen, kalastukseen tai metsästykseen.
    Näitä saattavat voimistaa tuotteen jatkokäsittely tai -jalostus. Luontomatkailuelämykset voivat perustua myös luontoon liittyviin kertomuksiin ja eräperinteeseen, kuten tukkilais-, kaski- ja eräkulttuuriin. Vuodenaikojen vaihtelu, puhtaus, hiljaisuus ja rauhallisuus ovat tärkeitä luontomatkailun elementtejä. Luomutuotteet ja niiden myynti matkan oheistuotteena on myös varteenotettava mahdollisuus. Niitä kaikkia tutkitaan monella taholla ja tasolla, mutta se tutkimus ja matkailututkimus eivät kohtaa. Tarvitaan koordinoivaa ja yhteensovittavaa toimintaa.

Puitteet kuntoon
Suomalaisen luonnon koskemattomuutta ei ole kuitenkaan syytä liioitella matkailumarkkinoinnissa. Luontomatkailu joutuu enenevässä määrin tukeutumaan erityisalueisiin, joita ovat erilaiset suojelu- ja virkistysalueet ja tulevaisuudessa sellaiset valtionmaiden alueet, joilla alue-ekologinen suunnittelu on otettu käyttöön. Ulkoilureittien ja erilaisten vaelluspolkureittien merkitys tulee kasvamaan luontomatkailun tarjontapuolella.
    Tuotesuunnittelussa törmätäänkin usein matkailun infrastruktuurin puutteisiin, joita ovat esimerkiksi luontoon tutustumista helpottavat ja käyttöä kanavoivat rakenteet, kulttuuriperinnön kohteiden peruskunnostus, koko maan kattavan vaellusreittiverkoston sekä melontareitistön ja niiden liitännäisalueiden rakentaminen.
    Viime aikoina alueelliset ympäristökeskukset ovat ryhtyneet kiitettävällä tavalla suunnittelemaan, rakentamaan ja kunnostamaan juuri tällaisia luontomatkailun infrastruktuuriksi katsottavia kohteita.

Kestävyyden rajat
täytyy tuntea

Matkailualueen kantokykynä pidetään sitä matkailutoimintojen määrää, jonka ylittämisen jälkeen alueen luonto ja kulttuuri, matkailijoiden kokemusten laatu ja paikallisten asukkaiden suhtautuminen matkailuun muuttuvat kielteisiksi.
    Yleistäen voidaan todeta, että luontomatkailusta aiheutuva rasitus luonnolle on Suomessa verrattain vähäistä, ja erityisalueilla rasitusta vähentää käytön kunnollinen ohjaaminen erilaisten rakenteiden, osa-aluejakojen, valistuksen ja epäsuorien kanavointimenetelmien avulla.
    Joka tapauksessa tutkimuksen tulisi tuottaa lisää tietoa luontomatkailun suunnittelijoiden käyttöön kantokyvyn käytännön sovelluksista. Meillä ongelmana harvoin on liikakäyttö, pikemminkin liian vähäinen käyttö. Mutta käytön lisääntymiseen on syytä varautua ajoissa.

Elämys syntyy sateellakin
Tuotesuunnittelussa oman vahvuuden ja erilaisuuden nostaminen tuotteen profiiliksi on ensimmäisiä tehtäviä. Lisäksi tuote on suunniteltava sellaiseksi, että se toimii kaikissa oloissa, silloinkin kun yrittäjä sairastuu tai sää on huono. Laadun lisäksi tuotesuunnittelun pullonkauloja näkyvät olevan tuotteen hinnoittelu ja tuotepakettien rakentaminen.
    Luonto- ja maaseutumatkailuyrittäjän ei kannata yrittää tehdä kaikkea yksinään. Tuotesuunnittelu on viisasta aloittaa yrittäjärenkaan perustamisesta. Se voi yhdistää kunkin yrittäjän parhaiten osaamia palveluja kokonaisuudeksi, jossa voivat olla kaikki matkailutuloa tuottavat osiot: majoitus, ateriat, kuljetukset, ohjelmapalvelut, varusteet ja oheistuotteet.

Innovatiiviseen
markkinointiin

Perinteisesti matkailuelinkeino on turvautunut ulkomailla toimiviin matkanjärjestäjiin ja muihin agentteihin, joiden pitäisi tuntea asianomaisen maan markkinakysyntä. On selvää, ettei tämä järjestelmä ole paras mahdollinen silloin, kun kyse on erikoismatkoista ja erityisharrasteista, niin kuin luontomatkailussa tilanne usein on.
    Maaseutumatkailussa yrittäjät käyttävät peräti noin sataa eri markkinointi- ja myyntiorganisaatiota. Alalla tarvittaisiinkin organisaatio, joka keskittää voimat tehokkaaseen ja samalla asiantuntevaan markkinointiin, missä käytetään myös modernia informaatioteknologiaa, joka yhdistää tuottajat, välittäjät ja asiakkaat on-line -periaatteella globaaliin tietoverkkoon.
    Tällaisia organisaatioita on jo syntymässä erityisesti maaseutumatkailun alueella.

Tutkimus ja koulutus avainasemassa
Suomessa käynnistynyt Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi, LVVI -tutkimus, tuottaa luontomatkailuelinkeinon kipeästi kaipaamaa perustietoa kotimaisesta markkinakysynnästä. Samaa tietoa tullaan varmasti käyttämään myös kohdennetun tuotemarkkinoinnin apuna.
    Yhtenä vahvana tausta-ajatuksena on myös maaseudun alueellinen kehittäminen. Luontomatkailun ammatilliseksi kehittämiseksi Suomessa tarvitaan selvästi oma yksikkö, luontomatkailuinstituutti, järjestelmällistä tutkimus- ja kehittämistoimintaa varten. Tuotekehittelyyn ja moderniin markkinointitekniikkaan perehtyneitä alan ammattilaisia, jotka auttaisivat yrittäjää ja sellaiseksi aikovaa koko prosessin ajan, ei ilmeisesti kouluteta vielä missään. Tällaisia matkailumanagereja kuitenkin tarvittaisiin luonto- ja maaseutumatkailun elinkeinoa kehitettäessä. o




ETUSIVULLE