Hullut päivät
Marko Latvanen

Ripset kujeilevat
Vajaamittaisuudessa on siunauksensa.

EIKÖ TEISTÄKIN ole raivostuttavaa, kun leffassa tai teatterissa jotkut tyypit naureskelevat aivan käsittämättömän asiattomissa kohdissa? Tekee mieli mulkaista äkeästi ja täten oman ylemmyyden ilmauksen avulla laittaa hirnuja ruotuun.
    Eräällä tavalla vaimo ja minä kuulumme juuri tähän ärsyttävään sakkiin. Meitä nimittäin naurattavat mainokset, mutta eivät ne hauskoiksi tarkoitetut, vaan ne toiset. Esimerkki: ennen leffaa 8 MM näytettiin se ripsiväriä markkinoiva pätkä, jonka mukaan tuote X tekee Sinulle kujeilevat tai vaikka minkälaiset ripset.
    Kujeilevat ripset?! Välitön mielikuva silmäripsistä, jotka tekevät omistajalleen hilpeitä käytännön piloja (piiloutuvat korviin tai muuta vastaavaa), pudotti meidät laakista - ja eikös edellisessä rivissä istunut teinityttö mulkaissut meitä sellaisella "siis menkää vajaat pakkaukset himaan hei" -katseella. Joko hän ajoi itseään jo mainosten aikana illan filmin vaatimaan synkkyyteen, tai sitten hän ei nähnyt kujeilevissa silmäripsissä mitään hauskaa.

Vakavammin puhuen. Suomalainen tv-mainonta sai taannoin irtopisteitä Suomen Kuvalehdessä, jonka kolumnisti kertasi vanhan urbaanilegendan siitä, että mainokset olisivat parasta tv-ohjelmistoa, tai ainakin menossa siihen suuntaan.
    Höpsistä pöpsistä. Reklaameja on edelleen tasan kahta ikivanhaa sorttia: yhtäällä hulppeaan absurditeettiin saakka estetisoituja tavaroita ja sapuskaa, toisaalla latteita puujalkavitsejä. Pakkohan niille kaikille on nauraa, kroonista nolostuneisuutta välttääkseen. Putsis-pesuaineen yllättävän edullista hintaa taivasteleva, täydellistä idiotiaa tihkuva perheenäiti on ehkä kotoperäisen puskafarssiperinteen oiva jatke, mutta an sich tuskallinen ja dehumanisoiva joka tapauksessa.

Mainonnan tahattomasta komiikasta nauttiminen on paitsi hauska ja kiistatta helppo harraste, jolla elokuvia häiritseviä katkoja helpotetaan, myös väkevä manipulaatiokarkote. Kauhea totuus nimittäin on, että maailmassa on ihan oikeasti vaikuttavaa tv-mainontaa.
    Itse jouduin vuosia sitten jenkeissä suorastaan karttamaan erästä b-luokan makkaraa, jolla oli aivan loistavan kiero, yhtä aikaa katsojan kriittisyyteen ja tunteisiin vetoava mainos. Tiesin, että itse tuote on enimmäkseen punervaa rasvahyhmää, mutta tiukkaa teki. Meikäläisestä tuotannosta se "katsokaa - näkkileipä!" ylsi lähes samaan, mutta oli itse tuotteesta niin kaukana, että houkutus ostaa rouskuvaa jäi viitteelliseksi.

Niin kauan kuin suomalainen tv-mainonta on enimmäkseen animoituja vasaroita, aamukasteessa pisaroivaa margariinia ja tervemenoa-tyyppistä dialogia, kaikki on oikeastaan hyvin. Oikealla asenteella niistä saa irti hubaa, eikä tarvitse kärsiä pahaakaan paranoiaa höynäytetyksi tulemisesta.
    Mutta taivas olkoon apuna, kun ne alkavat onnistua siinä mitä ne yrittävät. o

Kirjoittaja on median ja arjen kulttuurin tarkkailija..



ETUSIVULLE