Pääkirjoitus
Päivi Sihvola
Noidankehästä nousekierteeseen
Kansantalous voi kokonaisuutena hyvin, mutta alueellinen eriarvoisuus kärjistyy.

SUOMI on kovan aluepoliittisen haasteen edessä. Kun edellinen suuri muuttoaalto vei väen kylistä kaupunkeihin ja Ruotsin tehtaisiin, niin nyt pudotuspeliin ovat joutumassa jo yliopistokaupungitkin – pikkukaupungeista ja pienemmistä taajamista puhumattakaan. Alueet erilaistuvat voimakkaasti ja menestys kasautuu muutamaan keskukseen mittasi muutosta sitten melkein millä menetelmällä tahansa. Näitä asioita puitiin Kuntaliiton rakennemuutosseminaarissa.
    Seminaarissa pidettiin niin ankarat tilastosulkeiset, ettei kenellekään jäänyt epäselväksi, että Suomen entuudestaankin pääkaupunkipainotteinen aluerakenne on käymässä kestämättömäksi. Seminaarikin järjestettiin Helsingissä, missäs muualla.

Olisi kuitenkin liian helppo ratkaisu taipua pitämään alueellista keskittymistä luonnonvoimana, jolle ei voi mitään. On paljon esimerkkejä siitä, että on osattu soutaa virran mukana niin, että samalla on voitu ohjata venettä. Oulu korkean teknologian keskittymineen on tästä varmaankin kuuluisin esimerkki. Seminaarissa ihmeteltiin myös sitä, mihin Vaasan seudun virkeys perustuu. Äkkipäätä ei tulisi ajatelleeksi, että näillä kummallakaan olisi paremmat menestymisen mahdollisuudet kuin esimerkiksi Turulla, jonka kohdalla melkein kaikkien alustajien käppyrät näyttivät yllättävän vaatimattomia lukemia. Ei voi välttyä siltä ajatukselta, että omatoimisuudella ja aktiivisuudella on tämän kanssa jotakin tekemistä.
    Olisi kuitenkin kohtuutonta odottaa, että kaikki kunnat voisivat olla menestyksekkäästi oman onnensa seppiä. Muun muassa varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen Kuntaliitosta korosti, että laman keskellä valtion juustohöylä sattui kovimmin niihin kuntiin, joissa julkisen sektorin osuus on ollut suuri. Kun tähän yhdistyi monissa kunnissa riippuvuus maataloudesta, niin noidankehää on äärimmäisen vaikea kääntää nousukierteeksi.

Nuoret tohtorit ja maisterit suuntaavat yhtä useammin pääkaupunkiseudulle ja tällaisella valikoitumisella voi olla vielä dramaattisempia kerrannaisvaikutuksia kuin muuttovirroilla sinänsä. Helsinki läikkyy yli naapurikuntiin ja ruuhkautumisen kustannukset maksetaan esimerkiksi asuntojen hinnoissa ja matka-ajoissa. Tästä tuskin kuitenkaan muodostuu tehokasta jarrua muuttoliikkeelle. Hedelmällisempää on pohtia, miten muista keskuksista saadaan houkuttelevat puolet esiin. Professori Perttu Vartiainen sanoikin seminaarissa, että aluepolitiikka on liian usein samaistettu maaseutupolitiikkaan. Nyt tarvitaan hänen mukaansa "pienkaupunkipolitiikkaa".
    Kylien viimeisten savujen vaalijat eivät sen sijaan Kuntaliiton seminaarista löytäneet paljon lohtua. Tuntuu siltä, että syvän maaseudun ongelmien edessä on nostettu kädet pystyyn.
    Hallitusohjelmassa on monia suoria ja epäsuoria viittauksia siihen, miten maan aluerakennetta saataisiin jengattua tasapainoon. Keskusta varmasti vahtii herkeämättä hallituksen aluepoliittisia toimia. Toivottavasti emme juutu pyörittämään vanhaa levyä, joka vapaasti Professori Paavo Okkoa mukaillen menee näin: Keskusta moittii nykyistä hallitusta saamattomuudesta ja nykyinen hallitus sättii kepua epärealistisuudesta aluepolitiikassa. o



ETUSIVULLE